Perun historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Perun historia alkaa intiaanikulttuurista tuhansien vuosien takaa, ja jatkuu Espanjan siirtomaavallan kautta itsenäisen valtion historiana.


Intiaanit ennen eurooppalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perun intiaanikulttuurilla on ollut tuhansien vuosien perinteet.[1] Alueella syntyi kalastuksella ja puutarhaviljelyllä itsensä elättävien intiaanien kyliä noin 6000–5000 eaa. Jo noin 3100–2600 eaa. Perun rannikolle syntyi satojen vuosien kuluessa kasvavia suuria asutuskeskuksia, jotka olivat pienoiskaupunkivaltioita. Näitä olivat muun muassa Caral noin 2600–1900 eaa. Caralissa rakennettiin tasanteille eliitin asumuksia ja pyramideja, harjoitettiin muun muassa puuvillan, kurpitsan ja pavun viljelyä sekä kalastusta, maissia ei tunnettu.

Monesti kiinteän asutuksen merkkinä pidetyt saviastiat yleistyivät Perussa noin 2300–1800 eaa. Tämän jälkeen Perun rannikon tuntumaan syntyi monia valtavia asutuskeskuksia, joissa oli U:n muotoisia temppeleitä, muun muassa Cerro Sechin Casma-joen laaksossa. Tähän aikaan liittyi ihmisuhreja ja mitä luultavimmin sotia. Noin 1000 eaa. – 200 eaa. Levisi laajalle alueelle Chávinin vaikutus ehkä uskonnon, kaupan tai suuren valtion synnyn takia. Cháviniin kulttuuriin liittyi kivimuureja, joissa oli suuria jaguaarijumalan päitä ja muita isoja kiviveistoksia. Kangaspuut ja metalli tulivat tällöin käyttöön, ja maissin viljely levisi laajalle. Viimeistään Mochen uskotaan olleen valtiomainen yhteiskunta Perun rannikolla vuoden 100 jaa. tienoilla. Linnoituslöydöistä päätellen se oli sotaisa kulttuuri.lähde? Vuoden 700 jaa. paikoilla näyttää Perun ja Bolivia ylängöillä arkeologian kaivauksista päätelleen olleen kaksi suurta valtiota, Tiwanaku ja Wari, jotka saattoivat olla keskenään liittolaisia tai kilpailijoita. Molemmat romahtivat ehkä kuivuuden, ehkä vieraiden valloittajien tai kapinan takia noin 1000-1100 jaa.lähde?

Perun pohjoisrannikolle syntyi valtioita noin 700 jaa., Lambayeque ja Chimor olivat merkittäviä kulttuureja.lähde? Noin 1200 jaa syntyi Inkavaltakunta, joka alkoi laajeta tosissaan 1400-luvulla hallitsijoiden Pachachutec ja Túpac Inca Yupanqui myötä. Inkojen pääkaupunki oli Cuzco.[2] Seuraava inkakuningas Huayana Capac kuoli vuonna 1525 ilmeisesti eurooppalaisten Amerikkaan tuomaan isorokkoon, joka riehui inkojen maassa kauppiaitten tai sanansaattajien tuomana.lähde? Pian syttyi veljesten Huascarin ja Atahuallpan kesken kolmivuotinen sisällissota vallanperimyksestä.lähde?

Espanjalaisaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui valtaamaan inkojen valtakunnan vuonna 1531[3] Peruun 180 miehensä kanssa. Espanjalaisten tulon aikaan Atahuallpan ja Huascarin armeijat olivat alueillaan, ja Huascar joutunut Atahuallpan armeijan vangiksi kaukana Atahuallpan olinpaikasta Cajamarcasta. Huascarin suku oli harventunut huomattavasti Atahuallpan järjestämässä verisessä vainossa. Espanjalaiset toimivat inkojen maassa juonikkaasti ja häikäilemättömästi, sillä heitä ajoi takaa halu ryöstää inkojen kulta ja alistaa alue Espanjan kruunun alle. Pizarro järjesti ansan Atahuallpalle Cajamarcassa vuoden 1532 lopuilla ja vangitsi tämän. Tämän jälkeen espanjalaiset surmasivat inkoja Cajamarcan aukiolla. Pian tämän jälkeen espanjalaisten vankina ollut Atahuallpa käski joukkojaan tappamaan vangitun Huascarin, ettei tämä jäisi eloon, jos espanjalaiset surmaisivat hänet. Pian espanjalaiset houkuttelivat ansaan vielä inkojen sotapäällikön Challcuchiman.

Espanjalaiset valloittivat Cuzcon 1533 inkojen alistamien siirtolaisten ja Huascarin kannattajien tervehtiessä. Nämäkin joutuivat pian huomaamaan, että espanjalaiset olivat heidänkin vihollisiaan.lähde? Espanjalaiset teloittivat Atahualpan 1533. Pizarro perusti Liman 1535. Näihin aikoihin espanjalaisten raa'at toimet Perussa johtivat lukuisiin kapinoihin, kun he mm. ryöstivät inkoilta heidän elintarvikkeensakin. Espanjalaiset varmistivat tästä huolimatta voittonsa vuoteen 1542 mennessä.lähde? Peruun 1542 perustettu varakuningaskunta hallitsi kaikkia Espanjan siirtokuntia Etelä-Amerikassa nykyisestä Panamasta maanosan eteläkärkeen saakka ja sen pääkaupunki Limasta tuli maanosan merkittävin kaupunki. Alkuperäisväestön kapina 1780 Túpac Amaru II:n johdolla epäonnistui.[4]

Itsenäistyminen ja sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

San Martín julistaa Perun itsenäiseksi.

Etelä-Amerikan itsenäisyyssotien alettua 1810–1822 Peru oli viimeinen Espanjan joukkojen tukikohdista. Argentiinalainen José de San Martín julisti Perun itsenäiseksi 28. heinäkuuta 1821[4] ja kenraali Antonio José de Sucre löi Espanjan joukot Ayacuchossa, mikä päätti Espanjan siirtomaanvallan. Espanja yritti vielä saada siirtokuntiaan takaisin, ja tunnusti Perun itsenäisyyden vasta 1879.lähde?

Vuosina 1836–1839 Peru ja Bolivia liittyivät lyhytaikaiseksi liittovaltioksi. Vuosina 1849–1874 maahan tuotiin 80 000–100 000 kiinalaista työläistä muun muassa keräämään guanoa.[4]

Peru soti myös ajoittain naapureitaan vastaan kiistellyistä raja-alueista. Espanjaa vastaan se soti merellä 1864–1866. Tyynenmeren sodassa 1879–1883 yhdessä Bolivian kanssa Chileä vastaan Peru menetti nitraattikenttänsä Atacaman autiomaassa ja kolme maakuntaansa.[4] Rajariidat Bolivian kanssa selvitettiin neuvottelemalla 1902.

Ensimmäinen uudistusmielinen presidentti Augusto B. Leguía nousi voittamiensa vaalien jälkeen valtaan 1919 armeijan tuella, ja pysyikin vallassa, kunnes armeija syrjäytti hänet 1930. Hänen aikanaan sovittiin rajat Kolumbian kanssa 1927, ja 1929 Peru sai takaisin Chileltä menettämänsä Tacnan. Leguían vallasta syrjäyttäneen Sánchez Cerron johtaman kaappauksen jälkeen maata hallitsivat oikeistolaiset diktatuurit. Ecuadorin vastaisten rajakahinoiden jälkeen solmittiin 1941 Rion sopimus. Peru julisti sodan Saksalle ja Japanille helmikuussa 1945.lähde?

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1945 valtaan nousi vaaleilla vasemmistolainen APRA. Kenraali Manuel Ordía kaappasi vallan 1948. Ordíasta tuli presidentti 1950, ja hän hallitsi aina vuoteen 1956. Sotilasvalta päättyi 1963, ja kristillisdemokraattien ja Acción Popularin ehdokas Fernando Belaúnde Terry valittiin presidentiksi,[4] kun taas APRA sai suurimman määrän edustajainhuoneen paikoista.

Talousongelmien ja lakkojen jälkeen armeija syrjäytti Belaúnden 1968, ja valtaan nousi kenraali Velasco Alvarado. Hän teki maauudistuksen ja tilat muutettiin osuuskunniksi, muttei luovuttanut maata intiaanitalonpohjille, joiden keskuudessa syntyi Loistava polku -sissiliike. Vuoden 1975 kaappauksen jälkeen valtaan nousi kenraali Morales Bermúdez. Vuonna 1979 otettiin käyttöön uusi perustuslaki ja vuonna 1980 järjestettiin vaalit. Belaúnde valittiin uudelleen presidentiksi. Belaúnde aloitti maa- ja teollisuusuudistuksen, mutta hänen kautensa päättyessä 1985 maan oli jälleen talouskriisissä.lähde?

Belaúndea seurasi nuori sosiaalidemokraatti Alan García. Hän pyrki siivoamaan vanhan kaartin poliisista ja armeijasta ja korjaamaan taloutta hinta- ja valuuttakontrollilla ja kansallistamalla kaksi pankkia, josta joutui luopumaan ankaran vastarinnan jälkeen. Inflaatio kiihtyi hillitsemättömäksi (7 650 % vuonna 1990) ja 1989 Peru jäi puoli vuotta jälkeen velkojensa maksusta.lähde?

Kesäkuussa 1990 presidentiksi valittiin politiikan ulkopuolinen japanilaisten maahanmuuttajien poika Alberto Fujimori. Fujimori aloitti laajat leikkaustoimet inflaation pysäyttämiseksi ja velan maksamiseksi. Opposition hallitessa parlamenttia, Fujimori järjesti huhtikuussa 1992 armeijan tuella kaappauksen ja hajotti kongressin ja kirjoitti uuden perustuslain. Maolaississiliike Loistava polku kiihdytti hyökkäyksiään hallituksen toimien jälkeen. Sen johtaja Abimael Guzmán pidätettiin syyskuussa, mikä aluksi kiihdytti sissien hyökkäyksiä, mutta jo 1994 noin kuusituhatta sissiä antautui.[4]

Fujimorin tukijat voittivat uuden yksikamarisen kongressin vaalit marraskuussa 1992 ja uusi perustuslaki tuli voimaan joulukuussa 1993. Fujimori valittiin uudelleen presidentiksi kesäkuussa 1995. Hän järjesti armahduksen ihmisoikeusrikoksista syytetyille.[4]

Movimiento Revolucionario Túpac Amarun sissit valtasivat Japanin lähetystön joulukuussa 1996 ja ottivat noin 500 panttivankia vaatien talousleikkauksien peruuttamista. Piiritys päättyi huhtikuussa 1997 hyökkäykseen ja kaikkien sissien kuolemaan.[4]

Rajariidat Ecuadorin kanssa jatkuivat 1981 Cordillera del Condorista ja Cenepasta 1995, ja viimein 1998 maat solmivat rauhan ja merkitsivät rajan. Chilen kanssa viimeinen artikla rajasopimuksesta pantiin toimeen 1999.[4][5]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodesta 2000 Fujimori pyrki kolmannelle kaudelle, vaikka perustuslaki kielsi sen. OAS:n ja opposition protesteista huolimatta hänen ilmoitettiin voittaneen. Jatkuvien protestien vuoksi Fujimori ilmoitti syyskuussa uudet presidentinvaalit järjestettävän huhtikuussa 2001. Pääsyynä protesteihin oli kuvanauha, jolla Fujimorin luotettu Vladimiro Montesinos nähtiin lahjomassa kongressin jäsentä. Fujimori erotti asevoimien komentajan ja kolme kenraalia estääkseen vallankaappauksen. Lopulta Valentín Paniagua nousi oppositiosta parlamentin puhemieheksi Fujimorin ollessa ulkomailla, josta käsin hän jätti eropyyntönsä. Tammikuussa 2001 virkaa tekeväksi presidentiksi noussut Paniagua perusti totuuskomission tutkimaan 4000 ihmisen katoamista 1980- ja 1990-luvuilla. Montesinos saatiin oikeuteen kesäkuussa 2001 ja hänet tuomittiin vuonna 2002 yhdeksäksi vuodeksi ja 2004 vielä tämän lisäksi viideksitoista vuodeksi vankilaan korruptiosta sekä vallan ja valtion varojen väärinkäytöstä.[4]

Vuoden 2001 vaaleissa presidentiksi valittiin taloustieteilijä Alejandro Toledo. Toledo joutui perääntymään kesäkuun 2002 protestien jälkeen yksityistämishankkeistaan. Sotilasryhmä nousi kapinaan tammikuussa 2005 ja toukokuussa Toledoa syytettiin allekirjoitusten väärentämisestä vuoden 2000 vaaleihin liittyen. Parlamentti päätti kuitenkin olla erottamatta häntä.[4]

Kesäkuussa 2001 maanjäristys surmasi 100 ihmistä Etelä-Perussa Arequipassa ja Moqueguassa ja jätti 46 000 kodittomiksi. Maaliskuussa 2002 kolme päivää ennen presidentti George W. Bushin vierailua Perussa Yhdysvaltain lähetystön edessä räjähti pommi, joka surmasi kolme.lähde?

Entinen presidentti Alan García valittiin uudelleen kesäkuussa 2006 maltillisella uudistusohjelmalla. Häntä oli toiselle kierroksella vastassa vasemmistolainen Ollanta Humala. Heinäkuun vaaleissa Garcían APRA nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Humalan Unión por el Perún jälkeen. Huhtikuussa 2007 parlamentti myönsi Garcíalle erikoisvaltuudet huumekauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.

15. elokuuta 2007 lähellä Icaa 150 kilometriä Limasta kaakkoon tapahtui 8,0 momenttimagnitudin tuhoisa maanjäristys. Yli 610 ihmistä kuoli ja 1 000 loukkaantui.

Vuonna 2009 Amazonin alueella syntyi yhteenottoja turvallisuusjoukkojen ja alkuperäisväestön välillä maanomistuksesta. Kymmeniä ihmisiä sai surmansa.[4]

Täpärillä vaaleilla presidentiksi valittiin kesäkuussa 2011 Ollanta Humala.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pre-Inca Cultures Peru: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1992.
  2. The Incas Peru: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1992.
  3. Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 17. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  4. a b c d e f g h i j k l Timeline Peru BBC. Viitattu 22.1.2010
  5. Peru-Ecuador sign development agreement along border Peruvian Times 2008
  6. Lari Malmberg, Peru sai kiistellyn vasemmistopresidentin, Helsingin Sanomat 7.6.2011 sivu B 2