Espanjalais-eteläamerikkalainen sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjalais-eteläamerikkalainen sota
Callaogunners.JPG
Päivämäärä:

1864-1866

Paikka:

Chinchasaaret

Lopputulos:

Etelä-Amerikan valtioiden torjuntavoitto

Osapuolet

Espanja

Chile, Peru, Bolivia ja Ecuador

Komentajat

Juan Manuel Pareja, Casto Méndez Núñez

Mariano Ignacio Prado, Juan Williams Rebolledo

Espanjalais-eteläamerikkalainen sota sai alkunsa 1864, kun Espanja miehitti Chinchasaaret. Vastapuolella olivat Chile ja Peru, joita tukivat Bolivia ja Ecuador. Konflikti alkoi 1864 ja päättyi Liman rauhaan 12. kesäkuuta 1883.

Taustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isabella II:n hallintokaudella Espanjan armeijan ja laivaston budjettia oli korotettu tuntuvasti. Espanjan laivastosta oli tullut neljänneksi suurin maailmassa. Isabella II osallistui lukuisiin siirtomaasotiin muun muassa Marokossa ja Meksikossa. Vuonna 1862 hän lähetti laivasto-osaston Etelä-Amerikkaan tekemään ”tieteellistä tutkimusta”, mutta todellinen tarkoitus oli tukea Latinalaisen Amerikan valtioissa yhä olevia espanjalaismielisiä ihmisiä. Vuonna 1863 laivasto saapui Valparaisoon, josta espanjalaiset lähtivät liikkeelle kohti San Franciscoa. Ongelmat alkoivat tällöin.

Saarten valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1863 sattui konflikti perulaisessa Lambayequen kaupungissa. Kaksi siellä asuvaa espanjalaista joutuivat riitaan 40 paikallisen kanssa tuntemattomasta syystä. Kahinoinnin seurauksena toinen espanjalaisista kuoli ja neljä perulaista haavoittui. Kun espanjalaisen laivaston komentaja Pareja kuuli tästä, hän palasi Peruun ja vaati anteeksipyyntöä ja korvauksia Espanjalle. Kun anteeksipyyntöä tai korvauksia ei tullut, päättivät espanjalaiset kostotoimista. Espanjalaiset valtasivat huonosti puolustetut Chinchasaaret, jotka olivat Perun suurin guanon tuotantoalue. Espanjalaiset saartoivat myös kaikki Perun satamat. Koska espanjalaiset eivät uskoneet Perun ryhtyvän vastatoimiin sen sotilaallisen heikkouden takia, he harkitsivat jopa saarten vaihtamista Gibraltariin Englannin kanssa.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perun ollessa kyvytön vastatoimiin Espanjaa vastaan alkoi muissa Etelä-Amerikan maissa kasvaa espanjalaisille vihamielinen kansallistunne. Vuonna 1865 Pareja saapui aluksineen Chileen Valparaison satamaan ja vaati saada 21 kunniatykinlaukausta tervehdykseksi. Pareja oli kuitenkin valinnut saapumispäiväkseen Chilen itsenäisyyspäivän (17.9.). Vaatimusta ei hyväksytty, ja Espanja julisti sodan Chilelle viikkoa myöhemmin. Sota alkoi Espanjan kannalta huonosti, sillä heidän kuunarinsa Virgen de Covadonga joutui chileläisten käsiin Papudon meritaistelussa. Espanjalaisten komentaja Juan Manuel Pareja teki itsemurhan saatuaan tiedon nöyryyttävästä tappiosta. 1865 Peru liittyi sotaan Chilen puolelle ja 1866 näin tekivät myös Bolivia ja Ecuador. Espanjalaiset hyökkäsivät kehnosti puolustettuun Valparaisoon tuhoten sen ja Chilen kauppalaivaston. Espanjalaisten komentaja ei kuitenkaan ollut tuloksiin tyytyväinen, vaan päätti hyökätä johonkin vahvasti puolustettuun satamaan. Kohteeksi valittiin lopulta Callaon satama. Espanjalaiset kärsivät kuitenkin katkeria menetyksiä, jotka vaikuttivat suuresti espanjalaisten taistelutahtoon, vaikka varsinaista taistelua ei hävittykään.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Espanjan laivaston alukset olivat kärsineet pahoja vaurioita, ja kaikki Etelä-Amerikan rannikkovaltioiden satamat oli siltä suljettu, espanjalaiset joutuivat palaamaan takaisin kotimaahansa kiertäen Filippiinien kautta maailman ympäri. Espanjalaisten yritys saada kunniaa nöyryyttämällä sen entisen imperiumin maita päättyi siis epäonnistuneesti.

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.