Ollanta Humala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ollanta Humala
Ollanta Humala (Brasilia, March 2006).jpeg
Ollanta Humala Brasíliassa maaliskuussa 2006
Perun presidentti
28. heinäkuuta 2011 alkaen
Varapresidentti Marisol Espinoza
Edeltäjä Alan García
Tiedot
Syntynyt 26. kesäkuuta 1962
Puolue Perun kansallispuolue
Puoliso Nadine Heredia
Allekirjoitus Firmahumala.png

Ollanta Moisés Humala Tasso ([oʎɑntɑ umɑlɑ], s. 26. kesäkuuta 1962) on perulainen vasemmistolainen nationalistipoliitikko, everstiluutnantti-evp, ja Perun presidentti heinäkuusta 2011[1]. Vuoden 2006 vaalien jälkeen hän johti maan parlamentin suurinta oppositioryhmää Unión por el Perú.

Ollanta Humalan isä Isaac Humala on entinen kommunistijohtaja, ammattiyhdistysjuristi ja etnonationalistisen Movimiento Etnocaceristan ideologinen isä. Ollanta Humala aloitti sotilasuransa 1982. Sotilastiedustelukoulussa hän otti 1991 osaa Grupo Cacerista -ryhmään, joka piti Perun armeijaa korruptoituneena ja tuki kansallismielistä ideologiaa. Sotilasuransa aikana Humala otti osaa taisteluun Loistavaa polkua vastaan ja Cenepan konfliktiin Ecuadoria vastaan 1995.

29. lokakuuta 2000 Humala johti noin 60 sotilaan kapinaa Toquepalassa presidentti Alberto Fujimoria vastaan. [2] Kapina epäonnistui ja sotilaat piiloutuivat, mutta Fujimorin hallinto oli jo kaatumassa ja hän pakeni maasta. Humala ja hänen seuraajansa antautuivat väliaikaiselle hallitukselle, ja heidät armahdettiin senaatin päätöksellä. Hänet lähetettiin Pariisiin ja sen jälkeen Etelä-Koreaan joulukuuhun 2004 asti, jonka jälkeen hänet siirrettiin eläkkeelle. Tämän arveltiin olevan syynä hänen veljensä Antauro Humalan johtamaan kapinaan tammikuussa 2005.

Lokakuussa 2005 Humalasta tuli Partido Nacionalista Peruanon johtaja ja Unión por el Perú -vaaliliiton presidenttiehdokas. Presidenttivaaleista muodostui varsin likaiset pääehdokkaiden syyttäessä toisiansa. Ensimmäisellä kierroksella huhtikuussa 2006 Humala sai eniten ääniä (30 %) ja entinen presidentti Alan Garcia nousi hänen vastaehdokkaakseen toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella Humala hävisi 48–52 %.[3]

Humalaa on syytetty Loistavan polun sissien kidutuksesta ja katoamisista vuoden 1992 terrorismin vastaisen kampanjan aikana, jolloin hän toimi Madre Mían tukikohdassa San Martínissa.[4][5] Loppuvuodesta 2006 hän sai syytteen osallisuudesta vuoden 2005 kapinaan. Hän oli sen tapahtuessa Etelä-Koreassa.[6]

Vuoden 2011 presidentinvaaleissa Humalaa tuki Partido Nacionalista Peruanon lisäksi Alianza Gana Perú, johon kuuluvat Partido Comunista del Perú, Partido Socialista, Partido Socialista Revolucionario, Movimiento Político Voz Socialista ja Lima para Todos.[7] Toiselle kierrokselle pääsivät Keiko Fujimori ja Humala,[8]. Toisella kierroksella Humala sai 51,44 % äänistä vastaan Fujimorin 48,55 %.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lari Malmberg, Peru sai kiistellyn vasemmistopresidentin, Helsingin Sanomat 7.6.2011 sivu B 2
  2. Ww4report.com
  3. Humala to lead Peru's opposition BBC. Viitattu 6.1.2007.
  4. Humala: probaré mi inocencia BBC. Viitattu 06.01.2007.
  5. Perú: cargos contra Humala BBC. Viitattu 06.01.2007.
  6. Peru rebellion charge for Humala BBC. Viitattu 6.1.2007.
  7. Larepublica.pe
  8. Humala ja Fujimori Perun vaalien toiselle kierrokselle kesäkuun alussa. Helsingin Sanomat 12.4.2011 sivu B 3
  9. ONPE al 100% del conteo de votos: Humala obtuvo 51,44% y Keiko 48,55%, El Comercio, Miércoles 15 de junio de 2011 - 01:48 pm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]