Cenepan sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cenepan sota
Cenepan kiistelty alue
Cenepan kiistelty alue
Päivämäärä:

26. tammikuuta – 28. helmikuuta 1995

Paikka:

Cenepajoen yläjuoksu Perun ja Ecuadorin rajalla

Casus belli:

Rauhansopimus Perun ja Ecuadorin välillä, rajakiistan loppu

Lopputulos:

Molemmat osapuolet julistautuivat sodan voittajaksi

Osapuolet

Perun lippu Peru

Ecuadorin lippu Ecuador

Komentajat

Alberto Fujimori, Nicolás Hermoza Ríos

Sixto Durán Ballén, Paco Moncayo

Vahvuudet

2 000 sotilasta, 180 tykkiä, 170 lentokonetta

3 000 sotilasta, 250 tykkiä, 300 lentokonetta, 13 000 sissiä

Cenepan sota oli lyhyt Perun ja Ecuadorin välinen rajasota 26. tammikuuta – 28. helmikuuta 1995. Sodan päätyttyä molemmat osapuolet julistautuivat voittajiksi, mutta Ecuador luopui vaatimuksistaan kiistellyn alueen suhteen.

Taustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiistojen syynä olivat 1800-luvulla syntyneet erimielisyydet maiden välisen rajan sijainnista. Näiden kiistojen seurauksena olivat maat jo vuosina 1941 ja 1981 sotineet, jolloin Peru oli voittanut. Vihamielisyydet alkoivat uudelleen, kun Peru perusti tukikohdan kiistelylle alueelle. Ecuador väitti, että tukikohta oli rakennettu sen alueelle ja ecuadorilaiset perustivat oman tukikohtansa perulaisten tukikohdan eteen. Maat sopivat tukikohtien purkamisesta, mutta maiden keskinäinen syyttely maahan tunkeutumisesta jatkui. Vuonna 1994 tapahtui kuitenkin uusi välikohtaus, ecuadorilaiset pysäyttivät perulaisen partion ecuadorilaisen tukikohdan lähistöllä väittäen perulaisten tunkeutuneen Ecuadorin alueelle. Perulaiset väittivät aluetta omakseen ja halusivat tavata ecuadorilaisten komentajat. Tapaaminen järjestettiin ja perulaiset sanoivat tuhoavansa ecuadorilaisten tukikohdan, jos sitä ei purettaisi. Tämän tapaamisen jälkeen sekä Peru että Ecuador lähettivät joukkojaan alueelle.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset yhteenotot tapahtuivat pienten partioiden välillä, kun molempien maiden partiot olivat ylittäneet toistensa rajat. Tammikuun 11. päivänä tapahtui välikohtaus, jossa ecuadorilaiset tulittivat perulaista partiota pakottaen nämä vetäytymään.

Seuraavan viikon aikana Peru alkoi valmistella hyökkäystä kiistellylle alueelle. Perulaiset alkoivat tehdä tiedustelulentoja taisteluhelikoptereilla ecuadorilaisten asemien yllä, lisäksi he perustivat tukikohdan alueelle. Ecuadorin ja Perun sotilaskomentajat tapasivat toisensa 24. tammikuuta, jolloin ecuadorilaiset uhkasivat ampua alas jokaisen heidän asemiensa yli lentävän helikopterin. Ecuadorilainen taisteluosasto hyökkäsi 26. tammikuuta perulaisten tukikohtaan ja pakotti nämä perääntymään.

Vielä samana päivänä molemmat maat määräsivät yleisen liikekannallepanon ja kaikkiaan sodan aikana mobilisoitiin 140 000 sotilasta. Perulaiset hyökkäsivät Ecuadorin asemia vastaan, mutta ecuadorilaiset pystyivät estämään heidän etenemisensä. Samaan aikaan ilmasota kiihtyi, perulaiset käyttivät A-37 Dragonfly -koneitaan rynnäköintiin ja toivat alueelle useita helikoptereita, lisäksi heillä oli English Electric Canberra -pommikoneita, Dassault Mirage III -hävittäjiä ja Suhoi Su-22 hävittäjä-pommittajia. Ecuadorilaiset käyttivät Dassault Mirage F1. ja, IAI Kfir -hävittäjiä, BAC Strikemaster- ja A-37 -rynnäkkökoneita. Ecuadorin ilmavoimien Miraget ja Kfirit pudottivat 10. helmikuuta perulaisten A-27:n ja kaksi Su-22 konetta. Perulaiset väittivät pudottaneensa yhden A-37_n ja Kfirin. Rauhansopimus allekirjoitettiin 17. helmikuuta taisteluiden jatkuessa seuraavaan päivään. Pienempiä kahakoita sattui vielä kuukausien ajan.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat, Brasilia, Argentiina ja Chile lähettivät rauhanturvaajia alueelle rauhansopimuksen mukaisesti erottamaan taistelevat joukot toisistaan. Molemmat taistelijat tyhjensivät tukikohtansa kiistellyltä alueelta ja alue demilitarisoitiin. Rajakiistaa alettiin ratkaista neuvotteluissa, jotka päättyivät vuonna 1998 annettuun julistukseen. Sen mukaan alue kuului Perulle vuoden 1941 rauhansopimuksen mukaan.

Arviot osapuolten tappioista sodan aikana vaihtelevat suuresti. Useat tutkijat arvioivat kummankin puolen tappiot noin 500 sotilaaksi. Suurin osa kaatuneista oli perulaisia, jotka yrittivät hyökätä liian vahvasti puolustettuja ecuadorilaisten asemia vastaan. Peru menetti viisi helikopteria ja Ecuador yhden, perulaiset menettivät neljä lentokonetta ja Ecuador yhden.

Sota onnistui myös rikkomaan perinteisten liittolaisten Argentiinan ja Perun välit puoleksitoista vuosikymmeneksi Argentiinan myytyä salaa aseita ja ammuksia sotaa käyvälle Ecuadorille. Tätä ennen Peru oli ollut Argentiinan liittolainen ja tuki sitä Falklandin sodassa 1982. Argentiinan presidentti Cristina Fernández teki ensimmäisen virallisen vierailun tapaamaan Perun Alan Garcíaa maaliskuussa 2010, jota edeltävä valtiovierailu tapahtui 1994.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]