Amerikan historia

Wikipedia

Amerikan historia on tapahtumasarja Amerikan mantereella. Tapahtumasarjan katsotaan alkaneen Amerikan asuttamisesta, ja se jatkuu nykypäivään saakka.

Sisällysluettelo 1 Amerikan asuttaminen 2 Alkuperäiskansat 2.1 Pohjois-Amerikka 2.2 Mesoamerikan korkeakulttuurit 2.3 Etelä-Amerikka 3 Löytöretket ja kolonisaatio 3.1 Dekolonisaatio 4 Uusin aika 5 Lähteet 5.1 Viitteet

[muokkaa] Amerikan asuttaminen

Ensimmäiset asukkaat Amerikan mantereelle tulivat noin 35 000 eaa. Aasiasta. Silloin oli jääkausi, ja tutkijat ovat esittäneet, että ihmiset kulkivat Amerikkaan joko Beringinsalmen, joka oli maakannas silloin, yli, tai jäätynyttä rannikkoa pitkin. Etelä-Amerikan asukkaat ovat luultavasti polynesialaisia, jotka ovat purjehtineet Tyynenmeren poikki. Asutus levisi nopeasti, ja noin 25 000 eaa. ihmisiä asui luolissa nykyisen Brasilian alueella.

Valtaosa uusista asukkaista elivät metsästäjäkeräilijöinä, mutta Keski-Amerikassa ja Andeilla intiaanit asettuivat asumaan kyliin ja alkoivat viljellä maissia noin 9000 vuotta sitten. Näistä kylistä syntyivät ensimmäiset Amerikan kulttuurit: Olmekit ja Chavinin kulttuuri. Kultturit taisivat savityöt, kiven veiston ja rakennustaidon, joista on arkeologisia todisteita.

[muokkaa] Alkuperäiskansat

Nykyisten niin sanottujen amerind-kansojen esi-isät saapuivat ehkä noin 13500 vuotta sitten Amerikkaan Itä-Aasiasta Luoteis-Siperiasta ensin Alaskaan, sitten Yhdysvaltoihin, ja sieltä levittäytyivät koko Amerikan alueelle. Amerintiaaneja on voinut tulla monena aaltona. Monet tutkijat väittävät, että Amerikassa on saattanut olla ihmisiä jo 50000-20000 vuotta sitten^[1], muttei tätä ole kyetty pitävästi todistamaan, koska luurankolöytöjä ei ole tältä ajalta tehty, ja väitettyjen työkalulöytöjen ajoitukset ovat kiistanalaisia. Joka tapauksessa noin 13000-12000 vuotta sitten monet suuret riistaeläimet kuolivat sukupuuttoon molemmissa Amerikoissa, samaan aikaan kun runsaita työkalulöytöjä ilmestyi Pohjois-Amerikkaan ja Etelä-Amerikkaankin.

[muokkaa] Pohjois-Amerikka

Pääartikkeli: Pohjois-Amerikan historia

Pääartikkeli: Pohjois-Amerikan intiaanikulttuurit

Pohjois-Amerikan varhaisin kulttuuri oli arkeologien tekemistä löydöistä päätelty liikkuva suurriistan metsästäjien paleointiaanien Clovis-kulttuuri, jonka jälkeen tuli muun muassa biisonin metsästäjien Folsomin kulttuuri. Tästä kehittyi ajan kuluessa lukuisia kulttuureja, ja niinpä Pohjois-Amerikka jakautui moniin kulttuurialueisiin. Niin sanotulla arkaaisella kaudella kehittyi monia paikallisia hyvin omaleimaisia kulttuureja, muun muassa Suurten järvien kuparikulttuuri ja lounaisen alueen kuivien seutujen Cochise-kulttuuri. Jotkut arkaaisen kauden kulttuurit saattoivat varsinkin loppupuolella olla kiinteitä kyläkulttuureja, mutta useimmat kiertelevien metsästäjien ja keräilijöiden kulttuureja.

Pohjois-Amerikassa alkoi esiintyä ensimmäisiä kiinteitä kulttuureja 500 eaa. – 500 välisenä aikana (muun muassa Hopewell-intiaanit). Intiaanit alkoivat viljellä maata ja pystyttivät hautakumpuja. Pohjois-Amerikan intiaanit rakensivat ensimmäiset kaupunkinsa Mississipin laaksoon 700-luvulla. Myös anasazit rakensivat puebloiksi sanottuja kyliä tai pikkukaupunkeja Coloradossa.

Eurooppalaisten tullessa Pohjois-Amerikkaan, oli siellä satoja eri intiaaniheimoja ja -kieliä. Eurooppalaisten tulo kuitenkin aiheutti tuhoa väestössä sairauksien ja sotien muodossa. Vähitellen alkuperäisasukkaat työnnettiin länteenpäin uudisasukkaiden tieltä, ja intiaanisodat oli käyty vuoteen 1900 mennessä.

[muokkaa] Mesoamerikan korkeakulttuurit

Pääartikkeli: Keski-Amerikan historia

Pääartikkeli: Karibian historia

Pääartikkeli: Mesoamerikan intiaanikulttuurit

Keski-Amerikassa kehittyi monimutkaisen, luokkiin kerrostuneen yhteiskunnan omaavia korkeakulttuureja, jotka kehittivät omaa kirjoitustaitoa ja tähtitiedettä. Toisaalta ne olivat uhreihin, monesti ihmisuhreihin, perustuvan monijumalaisen uskonnon kyllästämiä yhteisöjä, joita johti perinnöllinen pepisto ja soturieliitti.

Ennen varsinaista kulttuurikehitystä maissin viljely alkoi noin 5000-4500 eaa. maanviljelyyn siirryttiin osin ilmastonmuutoksen takia, osin sen takia, että suurriista oli metsästetty loppuun.

Kulttuurikehityksen aloittajina pidetään 1200 eaa. aloittaneita olmeekkeja, jotka rakensivat muun muassa San Lorenzon ja La Ventan seremoniakeskukset, joissa oli kivimonumentteja ja valtavia maakumpuja. Lännempänä Oaxacan laaksossa ja vuorillakin elävät sapoteekit saattoivat keksiä kirjoituksen noin 500 eaa. ja luoda ensimmäisen kaupunkivaltion vuoden 100 eaa. tienoilla. Mesoamerikan merkittävin sivistyskulttuuri olivat pian olmeekkien jälkeen aloittaneet mayat, joiden matemaattiset taidot olivat aikaansa nähden edistyneitä ja joilla oli hyvin tarkka kalenteri. Mayat olivat myös taitavia rakentajia. Toisaalta mayojen eliitti korosti jumalisuuttaan ja mayojen kaupunkivaltioiden välillä käytiin alituisesti sotia. 600-luvulle tultaessa Meksikon keskiylängön Teotihuacán ja maya-kulttuurit olivat vahvimmillaan, mutta alkoivat rapistua 700-luvulla osin ehkä kuivuuteen, osin sotiin. Niinpä intiaaniheimojen väliset sodat hävittivät useita kulttuureja, ja lopulta vuoteen 900 menneessä pohjoisesta tulleet barbaariheimot olivat valloittaneet Meksikon alueen.

Pohjoisesta tulleet nahuatlia puhuvat barbaarit sulautuivat paikallisiin intiaaniheimoihin ja omaksuivat näiden sivistyneen yhteiskunnan.

Ensiksi Meksikon eteläistä ylänköä hallitsivat tolteekit noin 980–1160. Pohjoisesta hyökkäsi taas uusia heimoja, chichimeekkejä, jotka saivat noin 1300 jaa. Meksikon laakson herruuden tepaneekeille. Asteekit kukistivat tepaneekit 1420-luvulla ja alkoivat pian laajentaa valtaansa, joka ulottui pian Meksikon lahdelle.

Espanjalaiset konkistadorit saapuivat Keski-Amerikkaan Hernan Cortezin johdolla 1519, ja vuonna 1521 espanjalaiset olivat tuhonneet atsteekkivaltakunnan. Espanjalaisten voitto perustui siihen, että heillä oli tuliaseita ja rauta-aseita, ja he käyttivät asteekkeja vihaavia intiaaniliittolaisia apunaan.

Maya-alueella oli vallinnut tolteekkivaikutteinen mayakulttuuri muun muassa Mayapánissa ja Chichen Itzássa noin 100-1440, mutta se tuhoutui pääosin ennen eurooppalaisten tuhoa.

Vuosien sotien jälkeen Keski-Amerikka siirtyi espanjalaisten haltuun. Karibian hallinta sen sijaan jakautui useiden eurooppalaisten valtioiden kesken.

[muokkaa] Etelä-Amerikka

Pääartikkeli: Etelä-Amerikan historia

Pääartikkeli: Etelä-Amerikan intiaanikulttuurit

Etelä-Amerikassa alkoi ilmetä merkkejä varhaisesta puutarhaviljelystä noin 8000-6000 eaa. Maissia saatettiin viljellä jo noin 6000-4000 eaa., mutta peruna, papu, purpitsa jne. olivat siihen aikaan merkittävämmällä sijalla. Saviastiat keksittiin ehkä Amazonin alueella, mistä niitä on löydetty ajalta noin 5000 eaa. Taperinhasta. Asutus alkoi siirtyä kiinteisiin kyliin jo noin 5000 eaa. Noin 4000-3500 eaa. kesytettiin laama ja alpakka, ja noin 3500 eaa. alettiin viljellä puuvillaa. Noin 3500. eaa. nousi Ecuadorissa Valdivian kulttuuri, joka tuotti hyviä saviastioita ja jossa alkoi näkyä yhteiskunnallinen eristyminen. Noin 3100-1800 eaa. kehittyi Perun rannikon jokilaaksoissa temppeleitä rakentanut Norte Chicon kulttuuri, joista tunnetuin muinaiskaupunki Caral on luultavasti ajalta 2600 eaa. Etelä-Amerikan suuret kulttuurit sijaitsivat kaikki Keski-Andeilla Ecuadorin, Perun ja Bolivian seuduilla. Noin 1800 eaa. saviastiat levisivät Peruun, missä rakennettiin suuria temppelikeskuksia Casma-joen laaksossa, muun muassa Cerro Sechinissä. Saviastioiden poltossa käytetty keramiikkauuni mahdollisti metallinkäsittelyn, lähinnä kullan ja kuparin muokkauksen, kehittymisen vuosina 1500-800 eaa. Noin 850 eaa. Andeilla levisi Chavinin kulttuuri, ja vuoden 0 eaa. tienoilla syntyi Moche-valtio Pohjois-Perun rannikolle. 900-luvulla Huari ja Tiahuanaco olivat hallitsevat kulttuurit Andien vuoristoissa. Niiden pääkaupungit kuitenkin äkillisesti hylättiin vuoden 1000 tienoilla, ehkä kuivuuden takia. Perimätiedon mukaan inkojen ensimmäiset hallitsijat tulivat tulevan pääkaupungin Cuzcon laaksoon vuoden 1200 tienoilla. Hallitsijat kutsuivat itseään Auringon lapsiksi, ja olivat todennäköisesti vieraan valloittajaheimon jäseniä. Tästä alkoi inkojen nousu, ja käytännössä inkavaltakunta syntyi 1438 sotapäällikkö Pachacutecin valloittaessa naapuriheimot.

Espanjalaisen Pizarron johtamat konkistadorit saapuivat Etelä-Amerikkaan 1532. Vain kahdessa vuodessa he hävittivät ja valloittivat inkavaltakunnan. Inkat kapinoivat pitkään tämän jälkeenkin. Alueelle muodostettiin Perun varakuningaskunta.

[muokkaa] Löytöretket ja kolonisaatio

Pääartikkelit: löytöretket, eurooppalaisten Amerikan kolonisaatio

Amerikan katsotaan olleen täysin eristyksissä jääkaudesta 1000-luvulle, jolloin viikingit Leif Erikssonin johdolla "löysivät" Newfoundlandin. Viikinkien lähdettyä Amerikka oli löytöretkiin asti jälleen eristyksissä.

Löytöretkistä seurasi Amerikan valloitus ja kolonisaatio. Pian sen jälkeen kun uusi maa oli löydetty, suuntasivat espanjalaiset sinne, ja hävittivät Hernando Cortezin johdolla atsteekit ja Francisco Pizarron johdolla inkat, ja valloittivat Keski-Amerikan ja itäisen Etelä-Amerikan. Portugalin kanssa tehdyn aluejaon mukaisesti Portugali valloitti Brasilian. Pohjois-Amerikassa useat eri Euroopan maat perustivat lukuisia siirtokuntia pitkin itärannikkoa. Vähitellen siirtokuntien alueet laajenivat, ja alkuperäisasukkaat ajettiin länteen.

Siirtomaasodissa Iso-Britannia vei lopulta voiton, ja valloitti muilta käytännössä koko itäisen Pohjois-Amerikan. Amerikan vallankumouksessa 1775 syntyi ensimmäinen Amerikan mantereen valtio, Yhdysvallat, mutta siirtomaakausi jatkui Amerikassa edelleen. Yhdysvallat ja Iso-Britannia (Kanada) laajenivat pikku hiljaa länteen kattaen lopulta koko Pohjois-Amerikan.

[muokkaa] Dekolonisaatio

Yhdysvallat oli ensimmäisen läntisen pallonpuoliskon itsenäinen valtio. Ranskan vallankumouksen yhteydessä sen siirtomaalla Haitilla alkoi levottomuudet ja vallankumous johti Haitin itsenäistymiseen 1804. Etelä-Amerikan itsenäisyyssodissa 1808–1825, jonka sivunäyttämönä oli Meksikon vapaussota, Espanja menetti siirtomaansa Amerikan mantereelta. Brasilia itsenäistyi, kun Portugalin kuninkaan poika Pedro I tuki Brasilian kansallismielisiä, julistaen Brasilian itsenäiseksi ja itsensä maan keisariksi vuonna 1822. Kanada vaati myös itsenäisyyttä Isosta-Britanniasta, mutta Iso-Britannia suostui vain antamaan dominion aseman 1867. Vuonna 1926 Kanada kuitenkin ilmoitti ottavansa täyden vallan omista asioistaan.

Useat Karibian saarivaltiot itsenäistyivät 1900-luvun loppupuolella, eikä vieläkään kaikki saarivaltiot ole itsenäisiä.

[muokkaa] Uusin aika

Pääartikkeli: Uusimman ajan historia

Koko Amerikan politiikkaan on vaikuttanut pitkään alueen vahvin valtio Yhdysvallat. Pohjois-Amerikka on ollut poliittisesti vakaa Yhdysvaltain sisällisodan 1861–1865 jälkeen, mutta Keski- ja Etelä-Amerikassa vallankaappauksia on ollut lukuisia. Molempiin maailmansotiin ovat Amerikan valtiot myös osallistuneet, tosin sotimalla vain Yhdysvallat ja Kanada osana Brittiläistä imperiumia.

[muokkaa] Lähteet

• Charlotte Evans, suom. Tarja Virtanen: Värikäs maailmanhistoria. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20190-1.

[muokkaa] Viitteet