Cahokia

Wikipedia

Piirros Munkkien kummusta vuodelta 1907. Kumpu nimettiin 1700-luvulla ranskalaisten munkkien rakentaessa kappelin sen länsireunalle.^[1]

Cahokia oli muinainen intiaanien rakentama kaupunki Yhdysvalloissa, Illinoisin osavaltiossa St. Louisin kaupungin lähellä. Siellä oli temppelikumpuja, jotka toivat mieleen Mesoamerikan pyramidit. Näin ollen uskotaan että Cahokiaa hallitsi papistoon kytkeytyvä ylimystö, jonka ohjauksessa kumpujen huipulla uhrattiin ihmisiä.

Suurin Cahokian kummuista on Monks Mound, Munkkien kumpu, jonka pohjan alla on 316 * 241 metriä, ja korkeus 30,5 metriä. Se on Pohjois-Amerikan suurin tunnettu esihistoriallinen keinotekoinen maakumpu. Kaivausten mukaan kummun huipulla oli aikoinaan puinen temppeli tai päällikön palatsi. Kummun lähistöillä oli puisista pylvästä koottu kehä, jota kutsutaan nimellä "Woodhenge", koska pylväitten asettelu tuo mieleen muinaisenglantilaisen Stonehengen kiviympyrän. Kaupungin johtajat tai astrologit olivat havainnollistaneet väestölle paaluympyrän avulla miten he saivat yhteyden aurinkoon tai johonkin suureen tuntemattomaan voimaan. Paalut toimivat kalenterin tavoin osoittaen auringonnousut kesä- ja talvipäivänseisauksien sekä kevät- ja syyspäiväntasauksien aikaan.^[2]

Monks Moundia ja Cahokian ydinkeskustaa ympäröi puinen muuri, jonka rakentaminen on tapahtunut vähintään neljänä eri aikakautena. 3,6 kilometriä pitkään paaluvarustukseen kuului myös useita vartiotorneja, jotka oli rakennettu kolmeen kertaan uudelleen. Rakennelma oli päällystetty savella mahdollisen tulipalon varalle. Kuuden metrin korkuinen paalutus on puolustuksen lisäksi todennäköisesti toiminut sosiaalisena sulkuporttina eliitin ja tavallisen väestön välillä.^[3]

[muokkaa] Cahokian synty ja kukoistus

Cahokiasta muinaiskulttuurista ei ole olemassa mitään kirjallisia todisteita, vaan kaikki tieto perustuu arkeologisiin tutkimuksiin ja niiden mukana tehtyihin löytöihin. Uskotaan Cahokian ensimmäisen asutuksen alkaneen vuoden 650 vaiheilla liittyen myöhäiseen metsämaan perinteeseen eli englanniksi Late Woodland Traditioniin. Kumpuja alettiin rakentaa mahdollisesti vuonna 1050 ja niitä rakentanut muinaiskansa tunnetaan historiassa kummunrakentajien nimellä.

Taiteilijan näkemys muinaisesta Mississipin korkeakulttuurista. Kuvan kaupunki kumpuineen ja niiden päällä olevine rakennuksineen vastaa Cahokiasta saatuja arkeologisia tutkimustuloksia.

Mississippin kulttuuriin liittyvässä Cahokiassa asui parhaimmillaan, vuosina 1050–1150 lähes 20 000 asukasta, mahdollisesti jopa enemmän. Sitä pidetään eräänä aikakautensa suurimmista metropoleista ja alueen suurena uskonnollisena keskuksena. Talot oli rakennettu riviin suuren torin ympärille ja kaupungin laidoilla levisi laajoja peltoalueita sekä useita kyliä.^[3] Cahokian ylhäisön ylelliset asunot olivat heidän kaupunkinsa seremoniakeskusta ympäröivillä kukkuloilla työväestön joutuessa tyytymään huomattavasti vaatimattomimpiin asuinrakennuksiin kauempana keskustasta.

Pitääkseen kaupungin nopeasti kasvavan väestön paremmin kurissa kehitti Cahokian eliitti luokkajaon, jossa ylimpään arvoasteikkoon kuuluvat ylimykset kontrolloivat alempia luokkia, huolehtivat kaupungin hallinnosta, valvoivat viljelyksiä ja kokosivat työvoimaa rakennushankkeisiin.^[2]. Cahokian kummunrakentajien pääarkkitehti halusi jättää tunnusomaisen merkkinsä jälkipolville ja rakennutti osan kummuista neliöpohjaisiksi pyramidin tavoin muotoilluiksi monitasoisiksi rakennelmiksi. Malli oli tuttu muinaisesta Egyptistä, mutta sieltä kumpujen luoja oli tuskin ideaansa hakenut.

Kaupankäynti ympäristön kansojen kanssa oli vilkasta. Suurilta järviltä kuljetettiin paljon kuparia, joka oli tärkeä tuote. Kiiltävää muskoriittimineraalia, joka tunnetaan paremmin kissankultana tuotiin Appalakeilta ja laavakivi, jota on Cahokian muinaiskaivauksissa löytynyt, on todettu olleen peräisin Kalliovuorilta asti.^[4] Kaikkein kauempaa tulivat kuitenkin merisimpukat, jotka on jäljitetty Meksikonlahdelle.^[2] Tämä kertoo kauppaverkoston laajuudesta. Cahokiaan johtikin monia polkuja sekä vesireittejä. Rahaa tai siihen verrattavaa valuuttaa ei ollut käytössä, mutta lahjoja vaihdettiin puolin jos toisin. Se oli kätevin tapa hoitaa naapurisopua ja säilyttää rauhanomaiset suhteet cahokialaisten ja heitä ympäröivien vieraiden heimojen välillä.

Johtuen hedelmällisestä maaperästä Mississippi-, Missouri- ja Illinois-jokien yhtymäkohdassa kasvoi Cahokia nopeasti ja maissinviljelyn uskotaan olleenkin kaupankäynnin ohella paikallisten asukkaiden pääelinkeino. Muita maanviljelystuotteita ovat olleet tupakka, ohra, hirssi, kurpitsa,mustakoiso, pihatatar, auringonkukka ja papu. ^[5]

Taidetta Cahokian malliin.

Cahokiasta on löydetty yli 120 maakumpua, joiden päälle on muinoin rakennettu sekä temppeleitä, että ylimystön asuntoja. Maakumpujen alta on kaivettu esiin myös hautoja, joukossa useiden satojen nuorten naisten joukkohauta.^[6] Lisäksi on löydetty selviä merkkejä keinotekoisista järvistä tai vesialtaista. Kumpujen kätköistä on paljastunut myös taide-esineitä, saviruukkuja, hiilipiirroksia ja "Lintumiehen" muistolevy", josta on tullut eräs Munkkien kummun symboleista.^[1] Siitä, miksi muinaiset intiaanit kaiversivat kuvia pieniin litteisiin hiekkakiviin, on esitetty monia eri teorioita. Erään version mukaan laatassa oleva kuva toimi kantajansa passina matkustettaessa paikasta toiseen. Siitä oli luettavissa omistajan asema ja auktoriteetti.^[7]

Esiin kaivettu suuri kenttä on hengellisten seremonioiden ja rituaalien ohella uskottu toimineen myös erilaisten joukkuepelien näyttämönä. Merkillepantavaa on, että monet Cahokian tunnusomaisista piirteistä muistuttavat Meksikon ja Keski-Amerikan vanhan sivilisaation kulttuuria.

Cahokialaisten maailmassa on uskottu olleen kaksi suurta vastakkaista voimaa: pimeys ja valo.^[8] Valon ylhäältä tuleva maailma oli luotettava ja tasaisen rauhallinen, pimeyden voimien alhaalta tulevan maailman ollessa epäluotettava ja kaoottinen. He uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään. Kunnioitetuimmat kaupungin asukkaat haudattiin hautakumpujen huipulle monien lahjojen ja arvotavaroiden kera.

[muokkaa] Vapaa-aika

Taiteilijan näkemys Chunkey-pelaajasta.

Vapaa-ajan monet harrastukset muodostivat osan Cahokian rikkaasta kulttuurista. Tanssit, musiikki ja laulu kuuluivat olennaisena kaupunkilaisten huveihin. Myös taitoa vaativat pelit miellyttivät cahokialaisia. Suosituin ja arvostetuin urheililaji oli chunkey.^[8] Siihen tarvittiin kiekkomainen kivi ja muutama keihäs tai seiväs. Avustajan vierittäessä kiveä pitkin kenttää yritti 2 kilpailijaa kerrallaan heittää keihäänsä mahdollisimman lähelle sitä paikkaa, johon kivi pysähtyisi. Chunkeyn pelaamisen on todettu kuuluneen varhaiseen Mississipin kulttuuriin ja myöhempinä aikoina peli oli yleinen ajankulu useiden intiaanikansojen keskuudessa läntisiä tasankoja myöten. Siitä oli monia variaatioita ja se tunnettiin useilla eri nimillä.

[muokkaa] Mitä Cahokiassa tapahtui?

Cahokian kaupunki ja sen ympäristö autioituivat äkillisesti ennen vuotta 1400 tuntemattomasta syystä. Mahdollisia syitä ovat saattaneet olla sodat, kulkutaudit, peltojen sadon väheneminen tai vieraan kansan hyökkäys seudulle. Eräiden tutkijoiden mukaan kummunrakentajat olivat jääneet idästä ja lännestä työntyvien sotaisten intiaanikansojen jalkoihin ja paenneet etelään.^[9] Samoilta ajoilta arkeologit ovat löytäneet merkkejä sotien lisääntymisestä koko Mississippin kulttuurin alueelta.

Aivan mahdollista on myös punataudin ja tuberkuloosin kaltaisten tautien leviäminen Cahokiaan epidemian tavoin.^[10] Kaupungin terveydenhoitojärjestelmä tuskin oli kovinkaan kehittynyt. Vuoden 1250 paikkeilla maapalloa ravistellut pieni jääkausi on niinikään saattanut vahingoittaa Cahokiaa ja sen ympäristöä jäädyttämällä vedet ja maat. Ilmastonmuutokset lyhensivät kesien pituutta ja aiemmin ylijäämää tuottaneet sadot pienenivät traagisesti.

Myös muurin rakentaminen kaupungin keskustan ympärille on saattanut epäsuorasti olla yhtenä syynä Cahokian tuhoon. Kun sen ympäriltä kaadettiin kymmeniä tuhansia puita paaluaidan rakentamiseen, menettivät kasvit ja eläimet suuren osan elintiloistaan.^[2] Puiden juuret eivät kyenneet sitomaan enää maata ja tuloksena oli eroosion nopea lisääntyminen. Cahokialaisten itsensä aiheuttama muutos kaupunkinsa ympäristössä saattoi käydä kohtalokkaaksi heille itselleen. Saaliseläimet kuten peurat kaikkosivat kaukaisimmille alueille ja joet ja purot liettyivät. Cahokialaisten luurankoja tutkittaessa on pantu merkille, että he olivat joutuneet turvautumaan varsin yksipuoliseen ravintoon; maissiin. Lihan syönnin väheneminen kertoo riistan niukkuudesta.

Onkin mahdollista, että cahokialaiset näkivät ruohon vihreämpänä oman kaupunkinsa ulkopuolella. Talojen tulisijoista tupruava savu, vuosi vuodelta lisääntyneet jäteongelmat ja yksipuoliseksi muuttunut ravinto saivat väestön miettimään tulevaisuuttaan, joka ei näyttänyt sellaiselta kuin he olisivat halunneet.^[10] Kyllästyneinä kaupunkinsa kasvaviin ongelmiin yhä useampi oli valmis astumaan uuteen, toisenlaiseen elämään. Joillekin se saattoi olla siirtyminen Mississippi-joen lännenpuoleisille tasangoille, jossa he voisivat seurata biisonilaumoja ja syödä punaista lihaa. Joillekin se saattoi olla pelkkä halu elää pienimuotoista leirielämää vapaana kaupunkin sykkeestä. Ehkä Cahokian "vallanpitäjien" voima kävi riittämättämäksi pitämään kurissa suurta työväenluokkaa, joka oli kyllästynyt alistettuun asemaansa.

Cahokian yhteiskunta alkoi hajota väestön jättäessä asteittain kaupunkinsa, jonka vaikutus sen ympäristöön oli ollut ilmeinen. Pieniä, samaan muottiin rakennettuja kaupunkeja on löytynyt Mississipin alueelta useita, näistä pohjoisimmat Wisconsinissa sijainneet Aztalan ja Trempealeau.^[11] Ensimmäinen eurooppalaisten kuvaus Aztelanista oli Nathaniel Hyerin kirjoitus vuodelta 1837. Hän erehtyi pitämään löytämiään kumpuja muinaisten azteekkien pyramiditemppeleinä ja nimesi paikan näiden perusteella. Myöhäisemmät tutkimukset osoittivat Aztalanin olevan kuin Cahokia pienoiskoossa ja paikka tunnetaankin nykyään Wisconsinin historiallisena puistona. Sieltä kaivausten yhteydessä löytyneet ruukut ovat olleet identtisiä Cahokiasta löydettyjen kanssa. Vaikka esineet ovatkin saattaneet kulkeutua Aztalaniin kaupankäynnin myötä, on yleisempänä vaihtoehtona pidetty sitä, että osa Cahokiasta lähteneistä maastamuuttajista kulki Mississippiä pitkin pohjoiseen rakentaen Aztalanin metsämaan kulttuuripiirin alueelle.^[11] Tutkimuksissa on löytynyt selviä merkkejä siitä, että kahden kulttuurin kohtaaminen ei ole sujunut rauhanomaisissa merkeissä.

Mutta myös Aztalaninlle kävi samoin kuin Cahokialla ja kaikille muille kummunrakentajien asuttamille kaupungeille. Ne autioituivat. Vain lukuisat kummut jäivät mykkinä todisteina kertomaan jälkipolville elämästä, jota joskus oli ollut niiden ympärillä.

[muokkaa] Jesuiittojen tulo

Cahokia nimen kaupungille antoivat illinois-intiaanit jälkikäteen, koska tyhjilleen jääneen alueen olivat asuttaneet heidän liittokuntaansa kuuluvat cahokiat. Nimi tarkoittaa villihanhia. Cahokian kaupungin alkuperäistä nimeä ei tiedetä sen enempää kuin sitäkään keitä sen rakentaneet muinaiset kummunrakentajat olivat olleet.

Kuparista tehtyjä taideteoksia muinaisesta Cahokiasta.

Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Cahokiaan vuonna 1673 . Ranskalaiset tutkimusmatkailijat Louis Joliet ja Jacques Marquette laskivat Mississippi-jokea kohti etelää tullen illinoisien hallitsemille alueille. Tältä ajalta ovat ensimmäiset muistiinpanot kummuista, joita oli rakennettu jokien varsille. Ranskalaisten kysyessä kumpujen alkuperästä kertoivat illinoisit, ettei yksikään heidän heimoistaan ollut rakentanut niitä.^[10]

Myöhemmin, kun ranskalaiset jesuiitat saivat jalansijaa illinoisien liittokuntaan kuuluneiden cahokioiden ja tamaroiden kylissä, he aloittivat käännytystyönsä näiden parissa. Seuraavan vuosisadan alkupuolella jesuiitat perustivat suurimman kummun läntiselle sivulle kappelin tarkoituksenaan rakentaa paikalle suuren luostarin. Paikka ristittiin munkkien kummuksi ja sillä nimellä se tunnettiin myöhempinä aikoina. Itse luostarin rakentaminen jäi munkeilta haaveeksi, sillä ympäristön sodat ja monet taudit saivat heidät luopumaan hankkeestaan.^[1]

[muokkaa] Ratkaisematon palapeli

Muinaistutkijat jatkavat edelleen Cahokian ympärillä leijuvan epätietoisuuden selvittämistä yrittäen ratkoa palapeliä, jonka paloista puuttuu suurin osa. He ovat käyneet vuosisatojen aikana läpi lukemattomia eri teorioita siitä mitkä syyt autioittivat kaupungin ja keitä Cahokian asukkaat olivat olleet. Vahvimmin tähän muinaiseen kaupunkiin ovat liitetty osaget, omahat, quapawit ja poncat, joiden tiedetään olleen lähtöisin jostain Ohion tai Illinoisin alueilta. Mutta yhdenkään edellä mainitun intiaanikansan suullinen perimätieto ei tue tätä otaksumaa. Myöskään Mississipin alueen esihistoriallisiin heimoihin kuuluneet chickasawit, choctawit, cherokeet ja natchezit eivät ole tunnustaneet olevansa muinaisten cahokialaisten jälkeläisiä. Kaikkien kulttuurista on kuitenkin löytynyt yhtäläisyyksiä kummunrakentajiin, tästä on hyvänä todisteena Espanjalaisen löytöretkeilijä Hernando de Soton muistiinpanot 1500-luvulta.^[2]

Cahokian mystinen kohtalo jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Jotkut arkeologit ovat tulleet siihen tulokseen, että se mitä Cahokiassa tapahtui, oli jotakin niin hirvittävää, että se halutaan unohtaa.^[3]

Eräs hyvin todennäköiseltä tuntuva selitys cahokialaisten katoamiseen on se, että he hajaantuivat sadoiksi eri ryhmiksi ja pakenivat eri suuntiin. Se mitä he pakenivat jää vaille vastausta.

[muokkaa] Nykypäivän Cahokia

Cahokia Mounds kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, johon se liitettiin vuonna 1983. Kaikkiaan 68 kumpua on säilytetty suojelukohteena. Vierailijat voivat kavuta munkkien kummun huipulle tai tutustua moniin muihin muinaisen kaupungin entisöityihin nähtävyyksiin. Tähän tarjoaa mahdollisuuden 10 kilometriä pitkä luontopolku, jonka varrelta löytyy myös luonnonvaraista metsää kasvistoineen ja vesistöineen sekä kaistale ruohoaavikkoa. Cahokian kumpujen keskelle rakennettu näyttävä opetuskeskus pitää sisällään luokkatilojen lisäksi museosineiden gallerian, show-teatterin, majoitustilat vieraille ja paljon muuta. Cahokian erikoistapahtumat koostuvat useista tieteellisistä luennoista, lasten ja koululaisten päivistä, intiaanien sadonkorjuujuhlista ja päiväntasaukseen liittyvistä vuosittaisista seremonioista. ^[12]

[muokkaa] Katso myös

• Pohjois-Amerikan kummunrakentajat
• Esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit
• Pohjois-Amerikan intiaanikulttuurit

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cahokia.

• Cahokian kumpujen kotisivu

Koordinaatit: 38°39′17″N, 90°03′34″W