Lee Kuan Yew

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lee Kuan Yew

Lee Kuan Yew (李光耀; pinyin: Lǐ Guāngyào; s. 16. syyskuuta 1923) oli ensimmäinen Singaporen pääministeri 1959–1990. Vielä jätettyään viran hän on ollut yksi maan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Seuraajansa Goh Chok Tongin aikana hän hoiti vanhemman ministerin virkaa ja 12. elokuuta 2004 lähtien poikansa Lee Hsien Loongin ollessa pääministerinä erikseen hänelle luotua ministerimentorin asemaa.

Leen alaisuudessa maa sai itsenäisyytensä ja kehittyi kehitysmaasta yhdeksi maailman rikkaimmista, huolimatta pienestä väestöstä, koosta ja luonnonvarojen puutteesta. Lee oli yksi aasialaisten arvojen pääkannattajista. Häntä on myös arvosteltu autokraattisuudesta ja sananvapauden rajoittamisesta ja arvostelijoidensa ajamisesta konkurssiin kunnianloukkaussyytteillä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lee Kuan Yew syntyi rikkaaseen singaporelaiseen perheeseen ja sai englantilaisen kasvatuksen. Muistelmissaan hän mainitsee olevansa jo neljännen polven singaporelainen. Hänen hakkakansaan kuuluva isoisoisänsä muutti Guangdongin maakunnasta 1862.

Toisen maailmansodan aikana Lee kävi mustan pörssin kauppaa japanilaisten miehittämässä Singaporessa ja osattuaan kiinaa ja japania toimi tulkkina ja toimitti englanninkielistä osastoa japanilaisesta propagandajulkaisusta. Sodan jälkeen Lee opiskeli Cambridgen yliopistossa Britanniassa ja valmistui lakimieheksi 1950. Samana vuonna Lee kuitenkin palasi Singaporeen ja nai Kwa Geok Choon. Heidän kaksi poikaansa ja tyttärensä ovat korkeissa asemissa Singaporen hallituksessa.

Palattuaan Singaporeen Leesta tuli kiinalaisyhteisön puhemies ja hän osallistui ammattiliittojen toimintaan.

Vuonna 1954 Lee ja ryhmä muita keskiluokkaisia Britanniassa koulutettuja, Leen mukaan "kaljaa kittaavia porvareita", muodosti sosialistisen People's Action Partyn (PAP; 人民行动党), joka liittoutui kommunisteja kannattavien ammattiliittojen kanssa. Leen mukaan tämä oli käytännön ratkaisu, koska intellektuelli tarvitsi joukkovoimaa, kun taas kommunistit julkisivun toiminnalleen Malaijan kommunistipuolueen ollessa kielletty. Yhteisenä tavoitteena oli pyrkiä itsehallintoon ja päättää brittikolonistien valta. Leesta tuli pääsihteeri, jota paikkaa hän piti hallussaan vuoden 1992, lukuun ottamatta lyhyttä aikaa vuonna 1957.

Lee sai paikan 1955 vaaleissa ja pääsi oppositiojohtajaksi hallitusta vastaan. Hän osallistui neuvotteluihin Lontoossa Singaporen tulevasta asemasta. Leen asema oli uhattuna vain 1957, kun kommunistit saivat haltuunsa johtoasemat. Kuitenkin pääministeri (Chief Minister) Lim Yew Hock määräsi joukkopidätyksistä ja maltillisemmat palasivat johtoon.

Maan johtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. kesäkuuta 1959 vaaleissa PAP sai 43 paikkaa 51:stä, muttei suostunut muodostamaan hallitusta ennen kuin britit vapauttivat puolueen 1956 vangitut jäsenet. Singapore sai autonomian kaikissa muissa asioissa paitsi puolustuksessa ja ulkopolitiikassa, ja Leesta tuli maan ensimmäinen pääministeri (prime minister) 3. kesäkuuta 1959.

Leen ensimmäinen viisivuotissuunnitelma ajoi teollistamista ja perusti asunto- ja kehityslautakunnan, joka alkoi massiivisen rakennusohjelman asuntotilanteen parantamiseksi.

Kun Malaijan pääministeri Tunku Abdul Rahman ehdotti Malaijan, Singaporen, Sabahin, Sarawakin ja Brunein valtioliittoa 1961, Lee alkoi ajaa sitä brittivallan päättämiseksi. 1. syyskuuta 1962 vaaleissa 70 % äänestäjistä tuli ehdotusta. Operaatio Coldstoressa helmikuussa 1963 pidätettiin 107 vasemmistolaista ja ammattiyhdistysaktiivia, jotka vastustivat hanketta.

16. syyskuuta 1963 Singapore liitti Malaijan federaatioon, joka jäi lyhytaikaiseksi. Malesian keskushallitus, jossa hallitsi Malaijien kansallinen organisaatio (UMNO), huolestui Singaporen kiinalaisenemmistöstä. Lee vastusti avoimesta bumiputra-kansallisuuspolitiikka ja PAP–UMNO-suhteet olivat heikot.

Seuranneissa rotumellakoissa, esimerkiksi profeetta Muhammadin syntymäpäivänä 21. heinäkuuta 1964, 23 tapettiin ja satoja loukkaantoi kiinalaisten ja malaijien selvitellessä välejään. Syyskuun 1964 mellakoissa sekä Lee että Tunku Abdul Rahman vetosivat tilanteen rauhoittamiseksi. Ruuan hinta kohosi levottomuuksien häiritessä kuljetuksia.

Tunku Abdul Rahman päätti erottaa Singaporen Malaijasta, "koska sen hallitus ei ollut uskollinen keskushallitukselle." Lee yritti kompromissia, mutta joutui hyväksymään maan eron ja allekirjoitti 7. elokuuta 1965 erosopimuksen, joka jatkoi vielä yhteistyötä kaupan ja puolustuksen alueilla. Lee uskoi yhdistymisen olevan välttämätön maan selviytymiselle ja oli sen kariutumisesta selvästi pettynyt. Parlamentin hyväksyessä päätöksen 9. elokuuta 1965 Singaporen tasavalta syntyi.

Singaporen tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin 21. syyskuuta 1965 ja oli perustamassa ASEANia 8. elokuuta 1967. Lee teki ensimmäisen vierailunsa Indonesiaan 1973, vain muutamia vuosia Indonesian–Malaijan Konfrontasin jälkeen ja suhteiden parantuivat sen jälkeen huomattavasti.

Leen valta-aseman maan politiikassa vahvistui, kun PAP:sta eronneet Barisan-sosialistit päättivät boikotoivat parlamenttia 1966 ja Lee turvautui ajoittain sensuuriin hillitäkseen vasemmistolaisempia mielipiteitä. Sosialistinen internationaali erotti PAP:n jäsenyydestään 1976.

Maan yhteisen identiteetin luomista Lee yritti 1970- ja 1980-luvuilla ja välitti kaikkia uhkia, jotka olisivat voineet luoda etnistä tai uskonnollista väkivaltaa. Näihin kuului myös kristittyjen harjoittama malaijien käännyttäminen, joka neuvottiin lopetettavaksi 1974.

Maalle luotiin asevoimat ennen brittijoukkojen vetäytymistä viimein 31. lokakuuta 1971. Vuonna 1967 määrättiin asevelvollisuus ja hankittiin Ranskasta AMX-13-panssarivaunuja. Lee sai vakuutettua Britannian Harold Wilsonin puolustusinfastuktuurin (ml. telakan) muuntamisesta siviilikäyttöön niiden tuhoamisen sijasta, kuten Britannian laki määräsi.

Vuonna 1961 perustettiin talouden kehityslautakunta ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi matalilla veroilla ja koulutetulla ja matalapalkkaisella työvoimalla. Sosialistijuurinen PAP tosin piti talouden tiukassa valtion ohjauksessa ja työntekijöiden, antajien ja valtion kesken neuvosteltiin tulopoliittinen ratkaisu vakauden ja kasvun edistämiseksi, mikä päätti suurimman lakkoherkkyyden. Valtio kunnosti lentokentän, sataman, tiet ja tietoliikenneverkon. Singaporen turistilautakunta järjestettiin turistien houkuttelemiseksi.

Kielipolitiikan alalla englannin kieli nimitettiin viralliseksi työskentelykieleksi, vaikka malaiji, kiina ja tamili tunnustettiin virallisiksi kieliksi. Kiinan murteiden puhumiseen ei rohkaistu, vaan mandariinikiina pyrittiin saamaan kiinalaisyhteisön yhteiseksi kieleksi vuoden 1979 puhu mandariinia -kampanjalla. Kaikki murteita käyttävät tv-ohjelmat lopetettiin, uutisia ja oopperaa lukuun ottamatta. Kiinankielinen Nanyangin yliopisto ja University of Singapore yhdistettiin Singaporen kansalliseksi yliopistoksi, jonka opetuskieleksi tuli englanti.

1960-luvun lopulla väestönpaine heikensi taloudellista kehitystä, ja käynnistettiin "Stop-at-Two" -kampanja. Perheitä kannustettiin sterilisaatioon kahden lapsen jälkeen ja kolmannet ja neljännet lapset menettivät koulutusetuja. Vuonna 1983 Lee rohkaisi miehiä valitsemaan koulutetun vaimon huomattuaan tilastojen perusteella monien koulutettujen naisten olevan naimattomia. Parinvalinnassa avustaa Social Development Unit (SDU).[1] Myöhemmin liian tehokkaaksi osoittanut perhesuunnitteluohjelma purettiin syntyneiden lasten määrän pudotessa.

Korruption kitkemiseksi perustettiin tarkastusvirasto (CPIB), joka sai tutkia kenen tahansa ministerin tai virkamiehen ja heidän perheidensä tilit. Vuonna 1994 ehdotti että ministerien, tuomarien ja huippuvirkamiesten tuli saada sama palkka kuin huippuosaajien yksityisellä sektorilla osaajien houkuttelemiseksi valtion palvelukseen.

Vanhempi ministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdettuaan PAP:n voittoon seitsemissä vaaleissa, Lee jätti asemansa 28. marraskuuta 1990 Goh Chok Tongille. Siirtymä oli tarkkaan suunniteltu ja toteutettu. Lee jäi hallitukseen vanhemmaksi ministeriksi toimi neuvonantajana. Julkisesti hän kuvasi Gohia "minun pääministerikseni." Puolueen johdon hän jätti marraskuussa 1992.

12. elokuuta 2004 Goh Chok Tong jätti pääministerin aseman Leen vanhimalle pojalle Lee Hsien Loonglle. Gohista tuli vanhempi ministeri ja Leestä ministerimentori. Lee on sanonut olevansa uhkapelejä vastaan, mutta ei protestoinut kun hänen poikansa laillisti kasinot. Lee on myös ilmaissut huolensa vähentyvästä mandariinin taidosta nuorison keskuudessa, jonka jälkeen tammikuussa 2005 aloitettiin televisio-ohjelma 华语 Cool! nuorempien katselijoiden innostamiseksi mandariinista.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lee on kirjoittanut kaksiosaiset muistelmat: The Singapore Story (ISBN 0-13-020803-5), joka ulottuu vuoteen 1965 ja The Singapore Story (ISBN 0-13-020803-5).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singaporen lippu Singaporen pääministerit
Lee Kuan Yew (1959–1990) | Goh Chok Tong (1990–2004) | Lee Hsien Loong (2004–)