Mikheil Saakašvili

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikheil Saakašvili
მიხეილ სააკაშვილი
Mikheil Saakašvili
Georgian presidentti
20. tammikuuta 2008
Edeltäjä Nino Burdžanadze (vt.)
25. tammikuuta 200425. marraskuuta 2007
Edeltäjä Nino Burdžanadze (vt.)
Seuraaja Nino Burdžanadze (vt.)
Tiedot
Syntynyt Mikheil Nikolozis dze Saakašvili
21. joulukuuta 1967 (ikä 46)
Neuvostoliiton vuosina 1955–1980 käytössä ollut lippu. Tbilisi, Georgian SNT, Neuvostoliitto (nykyään Georgia)
Puolue Yhdistynyt kansallinen liike
Puoliso Sandra Roelofs
Ammatti asianajaja
Uskonto ortodoksi
Allekirjoitus Mikheil Saakašvili allekirjoitus.

Mikheil Nikolozis dze Saakašvili (georg. მიხეილ ნიკოლოზის ძე სააკაშვილი, Mikheil Nik'olozis dze Saak'ašvili, s. 21. joulukuuta 1967 Tbilisi, Georgian SNT, Neuvostoliitto) on georgialainen lakimies ja poliitikko sekä Georgian presidentti tammikuusta 2004 lähtien. Saakašvili nousi presidentiksi Eduard Ševardnadzen syrjäyttäneessä verettömässä niin sanotussa ruusuvallankumouksessa. Hän erosi 25. marraskuuta 2007 häntä vastustaneiden mielenosoitusten jälkeen ja asettui ehdolle toiselle kaudelle tammikuun 2008 vaaleissa, joissa sai vähän yli puolet äänistä.

Saakašvili on naimisissa hollantilaissyntyisen Sandra Roelofs in kanssa. Saakašvilin kerrotaan puhuvan sujuvasti seitsemää kieltä: georgiaa, hollantia, englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa ja venäjää.kenen mukaan?

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saakašvili opiskeli kansainvälistä oikeutta Kiovan valtionyliopistossa Ukrainassa valmistuen 1992. Zviad Gamsahurdian syrjäyttämisen jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa Tengiz Kitovanin ja Džaba Ioselianin hallituksessa. Samaan aikaan hän sai Yhdysvaltain ulkoministeriön stipendin opiskeluja varten. Hän suoritti tutkinnon Columbia Law Schoolissa 1994 ja väitteli kansainvälisen oikeuden tohtoriksi seuraavana vuonna George Washingtonin yliopistossa.

Saakašvili oli valmistumisensa jälkeen töissä Patterson, Belknap, Webb & Tyler -lakitoimistossa New Yorkissa. Siellä ollessaan Saakašviliin otti yhteyttä hänen vanha ystävänsä Zurab Žvania, joka Eduard Ševardnadzen lähettämänä etsi lahjakkaita nuoria georgialaisia rakentamaan uutta yhteiskuntajäjestelmää. Saakašvili osallistui joulukuun 1995 vaaleihin yhdessä Žvanian kanssa, ja molemmat pääsivät parlamenttiin Ševardnadzen Georgian kansalaisten unioni-puolueen ehdokkaina.

Saakašvili hankki pian itselleen nimeä toimiessaan puheenjohtajana valiokunnassa, jonka tehtävänä oli luoda uusi vaalijärjestelmä, riippumaton oikeuslaitos, sekä riippumattomat poliisivoimat. Hän sai julkisesti paljon tunnustusta, ja kyselytutkimusten mukaan hänestä oli tullut Georgian toiseksi suosituin henkilö presidentti Ševardnadzen jälkeen. Toimittajien ja ihmisoikeusasiantuntijoiden lautakunta valitsi hänet "vuoden mieheksi" 1997. Tammikuussa 2000 Saakašvili nimitettiin Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapuhemieheksi.

12. lokakuuta 2000 Saakašvilista tuli Ševardnadzen hallituksen oikeusministeri. Hän aloitti laajat uudistukset Georgian kehittymättömässä rikosoikeus- ja vankilajärjestelmässä, jota vaivasi korruptio. Tästä hän sai kiitosta monilta kansainvälisiltä tarkkailijoilta ja ihmisoikeusaktivisteilta, mutta vuonna 2001 hän joutui kiistoihin talousministeri Vano Tšhartišvilin, turvallisuusministeri Vahtang Kutateladzen ja Tbilisin poliisipäällikkö Soso Alavidzen kanssa, sillä hän syytti näitä lahjonnan vastaanottamisesta liikesopimusten yhteydessä.

Saakašvili erosi virastaan 5. syyskuuta 2001 ilmoittaen syyksi sen, että hän piti "moraalittomana pysyä Ševardnadzen hallituksessa". Hän kertoi lahjonnan pesiytyneen Georgian hallituksen ytimeen, eikä Ševardnadzella ollut hänen mukaansa halua toimia sitä vastaan. Saakašvili varoitti myös, että "Georgian nykyinen kehityssuunta tekisi maasta rikollisvaltion muutamassa vuodessa".

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ja Saakašvili.

Vuodet oppositiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erottuaan hallituksesta ja Ševardnadzen johtamasta Georgian kansalaisten unionista Saakašvili perusti Yhdistyneen kansallisen liikkeen lokakuussa 2001. Liike oli muiden Euroopan maiden sosiaalidemokraattien kaltainen, lievästi vasemmistolainen puolue.

Georgiassa pidettiin 2. marraskuuta 2003 parlamenttivaalit, joissa sekä paikallisten että kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan tapahtui vaalivilppiä. Saakašvili väitti voittaneensa vaalit, ja tätä väitettä tukivat riippumattomien ovensuukyselyiden tulokset. Hän kehotti georgialaisia osoittamaan mieltään Ševardnadzen hallitusta vastaan ja harjoittamaan kansalaistottelemattomuutta. Saakašvilin puolue ja Burdžanadze-demokraatit ryhtyivät yhdessä vaatimaan Ševardnadzen eroa ja uusia vaaleja.

Tbilisissä pidettiin valtavia mielenosoituksia 20.23. marraskuuta, joiden yli 100 000 osallistujaa kuunteli Saakašvilin ja muiden oppositiopoliitikkojen puheita. Ševardnadze joutui lopulta toteamaan eroamisen väistämättömäksi. Hän erosi virastaan 23. marraskuuta, ja presidentiksi tuli väliaikaisesti parlamentin puhemies Nino Burdžanadze. Tätä vallanvaihtoa on kutsuttu samettivallankumoukseksi sekä myös "Ruusujen vallankumoukseksi".

24. helmikuuta 2004 Yhdistynyt kansallinen liike ja Yhdistyneet demokraatit yhdistyivät. Uuden puolueen nimeksi tuli Kansallinen liike - Demokraatit. Puolueen poliittisia päätavoitteita olivat eläkkeiden korottaminen, sosiaalisten palveluiden tarjoaminen köyhille, taistelu korruptiota vastaan sekä valtion tulojen kasvattaminen.

Presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saakašvilin virkaanastujaistilaisuus

4. tammikuuta 2004 Saakašvili voitti Georgian presidentinvaalit yli 96 %:n osuudella äänistä. Hänestä tuli samalla Euroopan nuorin presidentti. Saakašvilin vaaliteemoina olivat korruption kitkeminen sekä palkkojen ja eläkkeiden korottaminen. Hän on myös luvannut parantaa suhteita ulkomaailmaan. Saakašvili on voimakkaasti länsimyönteinen ja ajaa Georgian jäsenyyttä NATO:ssa ja Euroopan unionissa.

Saakašvili astui virkaan Tbilisissä 25. tammikuuta 2004. Heti seremonian jälkeen hän allekirjoitti määräyksen uudesta valtion lipusta. 26. tammikuuta hän julkisti määräyksen, joka salli Georgian ensimmäisen presidentin Zviad Gamsahurdian ruumiin palauttamisen Groznyista (Tšetšenia) Tbilisiin. Samalla yksi Tbilisin pääkaduista määrättiin nimettäväksi Gamsahurdian mukaan. Saakašvili myös päästi vankilasta 32 Gamsahurdian kannattajaa, jotka olivat olleet poliittisina vankeina siitä lähtien, kun Ševardnadzen hallitus vangitsi heidät vuosina 1993–1994.

Jotkut ovat olleet huolestuneita Saakašvilin autoritaarisista hallintotavoista. Raskaasti varustautuneet poliisit ovat hajottaneet joitakin pieniä mielenosoituksia. Lokakuussa 2004 14 merkittävää asiantuntijaa kirjoitti avoimen kirjeen presidentille, ja se julkaistiin monissa Georgian sanomalehdissä. Heidän mukaansa "suvaitsemattomuus eri mielipiteitä edustavia ihmisiä kohtaan on juurtumassa Georgian politiikkaan ja muille sosiaalisen elämän alueille".

Saakašvili aloitti liberaalit talousuudistukset, jotka johtivat joukkoirtisanomisiin valtion ennen omistamista yrityksistä. Nollatoleranssipolitiikka rikollisuuden suhteen kolminkertaisti vankiluvun.[1]

Georgian ja Venäjän suhteet ovat olleet koko Saakašvilin kauden kireät. Venäjä kielsi maaliskuussa 2006 sekä georgialaisen että moldovalaisen viinin tuonnin Venäjälle. Syyskuussa 2006 Georgia pidätti neljä venäläistä upseeria syytettynä vakoilusta. Vastineeksi Venäjä katkaisi sekä diplomaattiset että kulkuyhteydet Georgiaan ja aloitti georgialaisten laittomien maahanmuuttajien karkotukset. Georgia on myös ajoittain syyttänyt Venäjän asevoimia ilmatila- ja alueloukkauksista.[2]

Lupaus maanjälleenyhdistämisestä johti Aslan Abašidzen hallitseman Adžariaa liittämiseen takaisin keskushallituksen yhteyteen toukokuussa 2004. Sen sijaan kaksi muuta keskushallitusta uhmaavaa aluetta Etelä-Ossetia ja Abhasia pysyivät itsenäisinä ja hakivat turvaa Venäjältä. Vuoden 2006 kesällä Georgian sai haltuunsa osan Abhasiaan kuuluvaa Kodorin solaa.

Tultuaan valtaa Saakašvili aloitti voimakkaan sotilaallisen varustelukampanjan. Vielä vuonna 2003 budjetista 0,7 % meni sotilastarkoituksiin. Vuonna 2006 tuo osuus oli noussut kolmeen prosenttiin ja 2008 5,6 %:een. Rahassa lisäys oli nelikymmenkertainen[3]. Asevoimien henkilömäärä nousi vuoden 2004 20 000 miehestä 33 000 vakinaiseen ja 100 000 reserviläiseen. Kalustoon lisättiin uusinta liikkuvaa tykistöä, taisteluhelikopterien määrä kolminkertaistui ja taistelupanssarivaunujen kymmenkertaistui.[4][5]

Saakašvili on pyrkinyt Yhdysvaltain liittolaiseksi ja NATO:n jäseneksi. George W. Bushista tehtiin maassa sankari, ja hänen mukaansa on nimetty pääkaupungista sen lentokentälle johtava tie. Georgia on myös lähettänyt Irakin sotaan yli 2000 sotilasta ja käytti siihen 600 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[1]

Loppuvuoden 2007 kriisi ja ennenaikaiset presidentinvaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saakašvilin arvostelu kulminoitui hänen entisen liittolaisensa Irakli Okruašvilin puheeseen 25. syyskuuta 2007, jossa Okruašvili syytti Saakašvilia lukuisista rikoksista, ml. poliittisten vastustajiensa murhien tilaamisesta. Okruašvili pidätettiin pari päivää myöhemmin ja hänen pidätyksensä sai aikaan Saakašvilia vastustavia mielenosoituksia. Pidätyksen aikana Okruašvili tunnusti valehdelleensa ja veti syytökset pois Georgian TV:ssä näytetyllä nauhalla ja hänet vapautettiin takuita vastaan. Tämän jälkeen Okruašvili kuitenkin perui aiemman tunnustuksensa ja pakeni perheineen Saksaan.

Saakašvilia vastustavat mielenosoitukset kasvoivat ja marraskuussa jopa satoja tuhansia mielenosoittajia tukki pääkaupunki Tblisin kadut. Saakašvili julisti maan hätätilaan 7. marraskuuta 2007 ja poliisi lähetettiin tukahduttamaan mielenosoitukset. Saakašvilia vastustanut televisiokanava Imedi suljettiin yli kuukaudeksi.[1]

Painostuksen alaisena Saakašvili ilmoitti marraskuun alussa ennenaikaisesti järjestettävistä presidentinvaaleista ja jätti presidentinviran 25. marraskuuta 2007. Tänä aikana presidentin virkaa hoiti parlamentin puhemies Nino Burdžanadze. Vaalissa Saakašvilin merkittävimmät vastaehdokkaat olivat kymmenen oppositionpuolueen nimittämä ehdokas Levan Gatšetšiladze ja liikemies Badri Patarkatsišvili. Saakašvili voitti vaalit saaden virallisten tulosten mukaan 52,8 % äänistä ensimmäisellä kierroksella. Yhdysvaltain ulkoministeriön edustaja ylisti tammikuun 2008 vaaleja puutteista huolimatta ensimmäisiksi "kilpailluiksi." Myös Euroopan unioni ja NATO pitivät vaalia rehellisenä.[6] ETYJ:n vaalitarkkailijoiden mukaan siinä oli "merkittäviä haasteita", mutta vaalit olivat "Georgian kansan vapaan tahdon todellinen ilmaus".[7] Georgian oppositio sen sijaan syytti hallitusta vaalivilpistä ja vaati toisen kierroksen järjestämistä.[8][9]

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vaalitarkkailijoiden johtaja, saksalainen diplomaatti Dieter Boden antoi saksalaiselle Frankfurter Rundschaulle haastattelun[10], jonka mukaan tulee entistä ilmeisemmäksi, että tarkoitettu väärentäminen tapahtui vaalien ääntenlaskennan aikana, ja että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vaalitarkkailijoiden ennakkoarvio, joka oli myönteinen, ei vastaa todellisuutta.[11] ETYJin edustaja kuitenkin sanoi, että Bodenin kommentit oli irroitettu asiayhteydestään ja että ETYJ pysyy aiemman raporttinsa takana.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Saakashvili's Grip on Power May Tighten Spielger. Viitattu 08.01.2008.
  2. Venäjällä ja Georgialla on vaikea naapuruussuhde HS. Viitattu 08.01.2008.
  3. Georgia in US-financed arms race for war on Abkhazia, South Ossetia The Tiraspol Times. Viitattu 15.8.2008.
  4. RFE/RL: Analysis: Georgia Reverses Decision To Cut Defense Spending Globalsecurity. Viitattu 15.8.2008.
  5. Analysis on South Ossetia from Nathan Hodge Jane's media group. Viitattu 15.8.2008.
  6. Saakashvili wins Georgia election Independent. Viitattu 08.01.2008.
  7. Opposition claims Georgia president rigged election victory Guardian. Viitattu 08.01.2008.
  8. Georgia parties demand run-off vote Al Jazeera. Viitattu 08.01.2008.
  9. Saakashvili wins Georgia election Al Jazeera. Viitattu 08.01.2008.
  10. Frankfurter Rundschau: Wahl in Georgien massiv gefälscht, Florian Hassel 11.1.2008 [1]
  11. The Georgian Times: Dieter Boden – Presidential Elections Were Rudely and Purposefully Falsified in Georgia 10.1.2008 [2]
  12. Controversy over OSCE Chief Observer’s Remarks Civil.ge.