Valjakkoajo
Sivulta puuttuu 
Valjakkoajolla tarkoitetaan Suomessa hevosurheilulajia, jossa kilpaillaan yhden tai kahden hevosen tai ponin valjakoilla. Muualla maailmassa käytetään myös nelivaljakoita ja toisinaan isompiakin, jopa kahdeksan hevosen valjakoita. Mitä enemmän hevosia valjakossa on, sitä enemmän taitoa ajajalta vaaditaan. Valjakkoajossa hevoset vetävät vaunuja, joista käsin ajaja (kuski) ohjaa niitä ohjien, piiskan ja äänen avulla. Kilpailemisen ohella valjakkoajo on tavallinen näky esimerkiksi häissä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ajaminen
Ajaminen sinänsä on hyvin vanha keksintö, ja niin liikkumis- kuin kuljetustapanakin erilaisilla hevosajoneuvoilla on Suomessa ja muualla maailmassa pitkät perinteet. Autot ja muut moottoriajoneuvot syrjäyttivät 1900-luvun alkupuoliskolla hyvin pitkälti hevosajoneuvot, jolloin ajaminen jäi Suomessa raviurheilua lukuun ottamatta syrjään vuosikymmeniksi. Monissa muissa Euroopan maissa yhtä pahaa katkosta ei tullut, vaan muun muassa kilpailut ovat säilyttäneet oikeantyyppiset hevoset sekä ajamiseen ja ajovarusteiden valmistamiseen liittyvän taitotiedon paremmin.
Ajaminen on monessa mielessä ratsastusta vaativampaa. Hevosen valjastaminen on paljon satuloimista monimutkaisempaa, ja hevosen ohjaamisen ja hallitsemisen keinot ovat vaunuista käsin suhteellisen vähissä. Vaunujen eteen valjastetun hevosen vauhkoontuminen on aina paha vaaratilanne. Siinä missä pillastunut ratsu vie suhteellisen vähän tilaa, välttää törmäämästä mihinkään ja ennen pitkää rauhoittuu itsestään, ajohevonen pelästyy perässä poukkoilevista vaunuista koko ajan enemmän. Vaunut voivat myös silmittömän juoksun aikana helposti törmätä esimerkiksi rakennuksiin, puihin ja ihmisiin. Ajohevonen onkin turvallisuuden vuoksi koulutettava hyvin, valjastus on aina tehtävä huolellisesti, ja ajajan on osattava ennakoida ja välttää tilanteet joissa hevonen saattaa säikähtää juoksemaan pakoon. Ajossa myös pidetään aina mukana puukkoa, jolla hevosen saa hätätilanteessa hihnat katkomalla irti vaunuista ja valjaistaan.
Valjakkoajoon tarvitaan ainakin yhden ajohevosen lisäksi vaunut, valjaat, kuski sekä niin kutsuttu groomi eli avustaja, jonka tehtävä on tasapainottaa vaunuja tiukoissa kurveissa. Jos valjakkoa käytetään hääajoon tai muuhun asiakaspalveluun, groomi huolehtii matkustajista muun muassa auttaen heitä nousemaan vaunuihin. Groomin mukanaolo on pakollinen kilpailutilanteissa; tavalliseen valjakkoajoon ei avustajaa välttämättä tarvita.
Yhden hevosen valjakoita kutsutaan yksikkövaljakoiksi. Kun hevosia on useita, kaksi hevosta valjastetaan tavallisesti rinnakkain parivaljakoksi (harvemmin tandemvaljakoksi eli peräkkäin), nelivaljakossa puolestaan kaksi hevosta valjastetaan aina pariksi rinnakkain ja parit peräkkäin. Perinteisessä venäläisessä troikassa kolme hevosta valjastetaan matka-ajoon rinnakkain siten, että keskihevonen ravaa ja sen molemmin puolin reunahevoset laukkaavat keskihevosesta hiukan poispäin taivutettuina.
Valjakkoajoon käytetään lähinnä puoliverisiä ja erityisiä ajohevosrotuja, Suomessa paljon myös suomenhevosia. Myös poneja käytetään, ja ajaminen onkin sopiva käyttötapa vaikkapa pikkuponille joka on ratsuna jäänyt omistajalleen liian pieneksi.
[muokkaa] Valjakkoajokilpailut
Tyypillisiin valjakkoajokilpailuihin kuuluu kolme osakoetta tai joitakin alla mainituista kokeista yksittäisinä tai yhdistelminä. Kansallisen tai kansainvälisen tason kilpailuun kuuluu kaikki kolme osakoetta. Valjakkokilpailut ovat yleensä kolmipäiväisiä, jolloin ajetaan yksi koe päivässä. Kilpailu muistuttaa rakenteeltaan kenttäkilpailua.
Kilpailuihin kuuluvat kokeet:
- koulukoe (muistuttaa kouluratsastusta)
- kestävyyskoe eli maraton (maastorata)
- tarkkuuskoe
Valjakkoajokilpailuihin osallistuvan hevosen tai ponin tulee olla aluetasolla vähintään 4-vuotias ja kansallisella tasolla vähintään 5-vuotias. Kansainvälisissä kilpailuissa hevosen tai ponin tulee olla vähintään 6-vuotias.
Koulukokeessa valjakko suorittaa tietyn etukäteen opetellun ohjelman 80 x 40 metrin kentällä tuomareiden arvostellessa muun muassa kuskin tarkkuutta ja hevosten liikkeitä. Hyvien liikkeidensä ansiosta monia entisiä kouluhevosia opetetaan valjakkoajoon. Tuomarit antavat 1–10 pistettä jokaisesta esitetystä liikkeestä. Pisteiden enimmäismäärä on yleensä 160. Mikäli ohjelmasta on mahdollista saada yli 160 pistettä, kerrotaan pistemäärä pöytäkirjassa ilmoitetulla kertoimella. Tämä antaa tasavertaisen tuloksen verrattaessa muihin ohjelmiin. Ohjelmaan kuuluu yleensä voltteja, peruutuksia, kahdeksikkoja ja kiemurauria, joita esitetään käynnissä ja ravissa. Vaativissa ja vaikeissa luokissa ohjelmiin kuuluu myös yhdellä kädellä ajamista sekä laukkaa.
Kestävyyskoe ajetaan usean kilometrin pituisella maastoradalla. Normaaleissa kilpailuissa kestävyyskoe jaetaan kolmeen osaan (a, d, e). A-osuudella askellaji on vapaa, joskin kuskit päätyvät yleensä raviin. Seuraavana on osista lyhyin, noin kilometrin pituinen d-osuus, jossa askellajina on käynti. Tämän osuuden jälkeen on pakollinen eläinlääkärin tarkastus, jossa hevosten kunto tarkastetaan. Tarkastuksen läpäisseet valjakot lähtevät viimeiselle eli e-osuudelle. Tämä osuus sisältää esteitä, joista valjakon on suoriuduttava esimerkiksi kiertämällä. Esteinä on usein puunrunkoja, kiviä ja portteja. Kuski on tutustunut rataan etukäteen ja valinnut sopivimman reitin kiertämiselle. Virhepisteitä voi saada esimerkiksi esteiden virheellisestä ohittamisesta, estealueella vietetyistä liikasekunneista, enimmäisajan ylityksestä ja vaunujen kaatumisesta. Alle 14-vuotiaat eivät saa ajaa maasto-osuutta, jos rataan kuuluu yleisillä teillä ajoa.
Tarkkuuskoe suoritetaan kentällä, joka voi olla hiekka- tai nurmipohjainen. Kokeessa on korkeintaan 20 estettä. Esteinä voi olla puomikujia ja siltoja. Esteissä on keiloja, joiden päällä on liikkuva pallo: jos pallo putoaa, valjakko saa kolme virhepistettä. Virheitä saa myös enimmäisajan ylityksestä.
Valjakkotarkastus on yleinen ulkomailla ja Suomen noviisiluokissa. Siinä tuomarit arvostelevat hevosten yleiskuntoa, vaunujen siisteyttä sekä kuskin ja groomin asusteita. Asujen tulisi mukailla toisiaan sekä sopia yhteen vaunujen ja valjaiden kanssa.
[muokkaa] Valjakkoajo Suomessa
Suomessa valjakkoajo on uudehko urheilulaji, joka lähti käyntiin 1980-luvulla. Lajin toi Suomeen Savijärven kartanon isäntä Rolf Simonsén. Menestystä suomalaiset ovat saavuttaneet sitäkin enemmän: suomalainen Arja Mikkonen voitti yksikkövaljakoiden maailmanmestaruuden 1998 hevosella SG Oberon, ja Suomen joukkue saavutti joukkuehopeaa yksikkövaljakoiden maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2002 (mukana myös yksi suomenhevonen) ja 2004. Vuoden 2000 kisat Yhdysvalloissa peruutettiin Länsi-Niilin viruksen esiintymisen vuoksi. Muita tunnettuja suomalaisia valjakkokuskeja ovat mm. Ben Simonsén, Fredrik Von Schantz, Charlotta Turku ja Heidi Sinda.
[muokkaa] Lähteet
- Kilpailusäännöt IX valjakkoajo 1.5.2005 (muutokset 1.1.2006 ja 1.5.2007)
