Islanninhevonen
Wikipedia
Islanninhevonen (lempinimeltään issikka) kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Rotua on kotimaassaan Islannissa jalostettu täysin puhtaana lähes tuhat vuotta, koska Islantiin ei ole saanut – eikä saa nykyäänkään – viedä hevosia. Kerran maasta pois vietyäkään hevosta ei siis enää saa tuoda takaisin. Niinpä islantilaiset kilparatsastajat matkustettuaan muualle maailmaan kilpailemaan yleensä tapahtuman jälkeen myyvät hevosensa tai pitävät omaa kilpatallia esimerkiksi Euroopassa. Suomessa on tällä hetkellä noin 2 000 islanninhevosta, joista noin 900 on Suomen Hippos ry:n rekisterissä.
Islanninhevosta pidetään luonteeltaan tasaisena ja helppona käsitellä. Yksilökohtaisia eroja esiintyy kuitenkin aivan kuten muillakin hevosroduilla; osa hevosista on herkkiä ja eteenpäinpyrkiviä, osa taas rauhallisia. Islanninhevonen soveltuu yleensä mainiosti kaikenikäisten ratsastajien käyttöön, mutta osa hevosista vaatii vahvan temperamenttinsa vuoksi aikuisen, kokeneen ratsastajan.
Vaikka islanninhevoset ovat kuin luotuja vaellushevosiksi ja maastoratsuiksi, niitä näkee yhä useammin myös koulu- ja esteradoilla. Islanninhevosesta on tullut suosittu harrastehevonen niin aikuisille kuin nuorillekin sopivan kokonsa ja monipuolisuutensa ansiosta.
Islanninhevoset ovat tavallisesti terveitä ja pitkäikäisiä. Rodussa esiintyy kuitenkin yleisesti kesäihottumaa ja kinnerpattia. Islanninhevoset koulutetaan myöhemmin kuin muut hevosrodut, 4–5 vuoden iässä, koska ne kasvavat ja kehittyvät hitaammin kuin hevoset yleensä. Islanninhevosta pidetään täysikasvuisena vasta 7–8-vuotiaana.
Islanninhevoset ovat kestäviä ja ne viihtyvät parhaiten pihatossa. Ne kasvattavat talveksi paksun, lunta ja pakkasta läpäisemättömän talvikarvan. Siksi ne eivät tarvitse yleensä loimitusta kovemmillakaan pakkasilla.
Islanninhevosen nimi koostuu yleensä kolmesta osasta: etunimestä, frá-prepositiosta ("kotoisin -sta") ja syntymäpaikan nimestä. Islanninhevonen nimetään yleensä islanniksi, ja ei-islantilaiset kasvattajat saattavat tätä tarkoitusta varten antaa tallilleen myös islanninkielisen nimen. Islanninhevosen etunimi viittaa tavallisesti johonkin sen ominaisuuteen kuten väriin.Esim. Kjarni (pähkinä) tarkoittaa pähkinä jonka kovan kuoren alla on pehmeä sydän. Tämä esimerkki viittaa luonteeseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne ja ominaisuudet
Säkäkorkeudeltaan islanninhevonen on suhteellisen pieni (ihannekorkeus 135–145 cm), mutta kokoonsa nähden se on hyvin vahva, eikä sitä ponikokoisuudesta huolimatta lueta poni- vaan hevosroduksi muun muassa tyypillisistä poneista poikkeavan rakenteensa vuoksi. Normaalikokoinen aikuinenkin pystyy hyvin ratsastamaan islanninhevosella. Keskiverto islanninhevonen kantaa noin 100 kg ja vetää kaksi kertaa oman painonsa verran. Ulkomuodoltaan islanninhevoset ovatkin varsin vankkoja, joskin jalostuksessa tavoitellaan yhä urheilullisempaa ja kevyempää rakennetta. Islanninhevoset myös elävät muita hevos-ja ponirotuja pitempään, joskus jopa yli 50 vuotiaiksi.
Islanninhevosilla on paksu ja tuuhea karva sekä pitkät jouhet. Värivalikoima on tässä rodussa erittäin laaja: lähinnä muutamaa kirjavuusgeeniä (sabino ja frame overo) ja tiikerinkirjavuutta lukuun ottamatta rodussa esiintyvät lähes kaikki hevosmaailmassa tunnetut värigeenit. Kaikki värit hyväksytään, ja perus- ja erikoisvärejä ja niiden eri sävyjä ja yhdistelmiä on kymmenittäin. Koska islanninhevosia on kotimaassaan varsinkin historiallisesti pidetty paljon laiduntamassa vapaana yhteislaumoissa, monenkirjavat värit ovat auttaneet omistajaa löytämään laumasta nopeasti oman hevosensa. Niinpä monenlaiset, usein näyttävät värit ovatkin islanninhevosten omistajille yhä suorastaan ylpeyden aihe.
[muokkaa] Askellajit
Islanninhevosten erikoispiirteisiin lukeutuvat ylimääräiset ratsastajalle mukavat askellajit töltti ja passi. Islanninhevosilla on tölttiin ja mahdollisesti myös passiin yleensä vahvat luontaiset taipumukset, ja ne liikkuvat näissä askellajeissa varsasta saakka myös vapaana ollessaan, joskin askellajeja pystytään koulutuksella ja ratsastuksella sekä parantamaan että huonontamaan.
Töltti on nelitahtinen, tasainen askellaji, jossa hevosen jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltissä hevonen kulkee koottuna ja pää korkealla ja astuu takajaloillaan hyvin alleen. Tempo voi vaihdella kävelyvauhdista aina laukan nopeuteen saakka. Töltti on ratsastajalle erittäin tasaista ja mukavaa.
Passi on kaksitahtinen, vauhdikas askellaji, jossa saman puolen jalat liikkuvat samanaikaisesti samaan suuntaan ja jossa on liitovaihe. Passi voi olla jopa nopeampaa kuin laukka. Passin osaaminen on islanninhevosten keskuudessa harvinaisempaa kuin tölttääminen. Hidasta passia, jossa ei ole liitovaihetta, ei hevosilta toivota ja sitä kutsutaankin halventavasti possupassiksi.
Kaikki islanninhevoset eivät osaa erikoisaskellajeista molempia - tai kumpaakaan. Töltissä liikkuvaa hevosta kutsutaan nelikäyntihevoseksi, sekä töltin että passin osaavaa viisikäyntihevoseksi. Pelkästään normaalit askellajit eli käynnin, ravin ja laukan hallitsevat islanninhevoset eivät ole toivottuja, ja ne karsitaankin jalostuksesta. Joillakin islanninhevosilla tölttitaipumukset puolestaan ovat niin vahvat, että ne vapaanakin liikkuessaan tölttäävät ravaamisen sijasta ja niitä voi olla vaikea saada lainkaan ravaamaan.
[muokkaa] Käyttötarkoitus
Issikat ovat maastovarmuutensa ansiosta mainioita vaellusratsuja. Etenkin kotimaassaan Islannissa kasvaneet hevoset ovat tottuneet liikkumaan ympäri vuoden vaihtelevassa ja hankalassa maastossa ja ovat erityisen varmajalkaisia.
[muokkaa] Askellajikilpailut
Islanninhevosille järjestetään omia erityisiä askellajikilpailuitaan. Askellajikilpailuja on Suomessa paikallisista tallikilpailuista aina SM-kisoihin, kansainvälisesti myös PM- ja MM-tasolle asti. Passijuoksu- ja tyylipassikilpailut käydään 150–250 metrin pituisilla passiradoilla. Neli- ja viisikäyntihevosten askellaji- ja tölttiluokat järjestetään 250 metrin pituisella ja noin 4 metriä leveällä soikioradalla. Kansainvälisten kilpailujen luokkiin kuuluva askellajihevosten kür-tyyppinen kouluohjelma ratsastetaan kouluradalla ja siinä esitetään liikkeitä eri askellajeissa, mutta ei liitopassia. 4-käynnissä esitetään hidasta tölttiä, ravia, käyntiä, laukkaa ja nopeaa eli lisättyä tölttiä. 5-käynnissä esitetään nopean töltin sijaan liitopassia. Tölttilajeissa esitetään tölttiä eri tempoissa, T2-luokassa myös pitkin ohjin, ohjat yhdessä kädessä, jolloin hevosen on kannettava itsensä töltissä. Passijuoksu on nopeuslaji. Tyylipassissa annetaan aikapisteiden lisäksi tyylipisteet niin passiin siirtymisestä, passin laadusta kuin lopussa tapahtuvasta hidastuksestakin. Passijuoksua lukuun ottamatta askellajikilpailut ovat arvostelulaji, jota arvostelee 3–5 tuomaria. Arvosteluasteikko on 0–10. Arvostelun pääkohtia ovat askellajin tahdin puhtaus, oikea tempo, liikkeiden lennokkuus, muoto ja esityksen harmonia.
Suomalainen Nicola Bergman-Kankaala[1] voitti vuonna 2003 MM-hopeaa viisikäynnissä hevosella Bruni frá Súluholti[2].
[muokkaa] Ovaaliradan lajit
- Töltti T.1
- Töltti T.2
- Nelikäynti V.1
- Viisikäynti F.1
[muokkaa] Passiradan lajit
- 250 metrin passijuoksu P.1
- Passikoe PP.1
- Speedpassi P.2
[muokkaa] Kouluratsastusradan lajit
- Kouluratsastus FS.1
