Lännenratsastus
Tätä sivua ei ole 
Lännenratsastus (engl. Western riding) on Pohjois-Amerikassa kehittynyt ratsastustapa ja myöhemmin myös ratsastuksen kilpalaji.
Lännenratsastuksen lähtökohtana olivat ratsain työskennelleiden karjapaimenten (cowboy) tarpeet: näiden piti voida keskittyä hevosensa sijasta karjaan ja lisäksi käyttää toisella kädellään lassoa. Näistä syistä heidän tapansa ratsastaa ja siihen käytettyjen hevosten koulutus muotoutui väkisinkin erilaiseksi kuin klassinen eurooppalainen ratsastus, jossa ratsastaja ja hevonen keskittyvät toisiinsa ja ovat lähes jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Lännenratsastuksen varusteineen arvellaan kuitenkin juontavan juurensa myös perinteisestä espanjalaisesta ratsastustavasta.
Karjan kanssa työskentely ratsain on edelleen arkipäivää monella amerikkalaisella karjatilalla, ja karja on mukana myös joissakin lännenratsastuksen kilpailulajeissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Lännenratsastuksessa hevosen on oltava herkkä, täysin hallinnassa ja valmis sekä pysähtymään välittömästi että räjähtämään täyteen vauhtiin pienestäkin pyynnöstä. Sen on oltava ketterä ja sen painopisteen tulisi olla jokseenkin matalalla - tästä syystä sen tulisi myös kantaa päätään alhaalla. Suosituimmat lännenratsurodut ovat quarterhevonen, paint ja appaloosa, joita on käytetty kauan lännenratsuina ja erityisesti karjahevosina. Monia muitakin rotuja kuten suomenhevosta, poneja tai jopa puoliverisiä voi käyttää lännenratsastukseen kunhan ne koulutetaan tähän ratsastustapaan.
Lännenhevonen opetetaan kantamaan itsensä matalassa muodossa, jotta ratsastaja näkee hyvin eteensä. Hevosta ohjataan pääasiallisesti istunnalla ja pohkeilla. Ohjien käyttö yhdellä kädellä perustuu epäsuoraan niin kutsuttuun kaulaohjaukseen (neck reining) eli siihen, että hevonen väistää kaulaansa koskettavaa ohjaa. Toisin kuin eurooppalaisessa ratsastuksessa, lännenratsastuksessa ohjat roikkuvat useimmiten löysinä. Kuolaimettomat suitset ovat yleisiä lännenratsastuksessa, koska ohjas- ja kuolaintuntuman osuus hevosen ohjaamisessa on niin vähäinen.
[muokkaa] Karjahevoset
Karjankäsittelyssä käytettävän hevosen tulee olla tiivisrunkoinen ja mieluiten kooltaan pieni, jotta se jaksaisi liikkua rankoissa olosuhteissa koko päivän. Nopeudesta ja ketteryydestä on etua esimerkiksi vasikoiden erottamisesta laumasta. Karjahevosella on melkeinpä pakko olla synnynnäinen "karjavaisto", koska nopeatempoisessa karjankäsittelytilanteessa ratsastajan on voitava keskittyä karjaan eikä hevosen ohjaamiseen. Karjankäsittelyssä vanhastaan käytetyillä roduilla on usein taipumus toimia vaistomaisesti karjankäsittelytilanteissa.
[muokkaa] Varusteet
[muokkaa] Lännensatula
Lännensatulat ovat joka suhteessa hyvin käytännöllisiä: jokaisella osalla on oma tarkoituksensa. Satulan nuppi on alun perin tarkoitettu lassoa varten, ja joissain lännensatuloissa se on enää vain pieni muisto lassolajeista. Satula on iso ja painava (enimmillään jopa 25 kg, kun eurooppalaistyyppinen satula painaa usein vain n. 5–10 kg), mutta se jakaa ratsastajan painon tasaisesti hevosen selälle ja on näin pitkinä työskentelyjaksoina hevoselle hellävaraisempi kuin eurooppalainen satula. Eurooppalaiseen tyyliin ratsuksi koulutettava hevonenkin saatetaan tämän vuoksi aluksi totuttaa lännensatulaan.
Satulan leveät nahkahihnat (pohjesuojat, ns. fenderit), joiden päässä ovat jalustimet, suojaavat ratsastajaa hevosen hieltä. Satulan istuinosa on iso ja siinä tulee saada tukeva, hyvä perusasento, jossa jaksaa istua koko päivän.
Eri lännenratsastuksen lajeja varten on kehitetty omantyyppisiään lännensatuloita. Lisäksi satulan tulee sopia sekä hevoselle että ratsastajalle. Satuloissa ei ole toppauksia, joten satulahuovat ovat paksuja ja niillä on mahdollista korjailla hieman tilannetta, jos satula ei ole hevoselle täysin sopiva. Satulan sopivuuden ratkaisevat satulan runkopalkkien muoto sekä etukaaren sopivuus hevosen säkään nähden.
[muokkaa] Lännensuitset ja kuolaimet
- pääartikkeli: Lännensuitset
Lännenratsastuksessa käytetään paljon erityyppisiä kuolaimellisia lännensuitsia, joissa on hihnoja paljon vähemmän kuin perinteisissä eurooppalaisissa suitsissa, mutta myös kuolaimettomia sidepull-suitsia sekä hackamorea (myös bosal hackamore), joka on erilainen kuin esimerkiksi estehevosilla käytetty hackamore eikä sisällä vipuvarsia. Lännenhevosen koulutuksessa edetään bosal hackamoresta nivelkuolaimeen ja sitten kankikuolaimeen.
Kuolain on perusratsastuksessa samankaltainen kuin kouluratsastuksessa käytetty kankikuolain, tosin hieman ohuempi ja pinnasta ruostuvaa materiaalia (hevoset pitävät ruosteen mausta). Kankikuolaimen kanssa ei käytetä nivelkuolainta kuten kouluratsastuksessa, joten kun hevosen koulutuksessa siirrytään kankikuolaimen käyttöön, on hevosen jo toteltava hyvin pelkkää istuntaa ja pohkeita. Pelkkä kanki on melko kova kuolain, ja sitä käytetään vähän ja varoen. Myös muunlaisia kuolaimia käytetään.
[muokkaa] Ratsastajan varusteet
Lännenratsastuskilpailuissa ja usein niiden ulkopuolellakin ratsastajat pukeutuvat farkkuihin, cowboysaappaisiin, pitkähihaiseen kauluspaitaan ja cowboyhattuun. Yleisiä ovat myös nahkaiset irtolahkeet eli chapsit sekä erilaiset liivit ja huivit. Pukeutuminen on usein värikästä ja näyttävää. Lännenkannukset ovat rullapäiset ja niillä pyöräytetään kevyesti hevosen kylkeä, joten ulkonäöstään huolimatta ne ovat oikein käytettynä kouluratsastuskannuksia pehmeämmät. Lännenratsastuksessa käytettävät varusteet perustuvat pitkälti karjapaimenien työssään hyväksi havaitsemiin varusteisiin ja vaatteisiin.
Lännenratsastuksen perinteisiin ei kuulu suojakypärän käyttö edes vauhdikkaissa ja mahdollisesti vaarallisissa kilpailu- tai karjankäsittelytilanteissa.
[muokkaa] Askellajit ja liikkeet
Lännenratsastuksessa käytetään laajalti englanninkielistä terminologiaa. Askellajeista käyntiä nimitetään sanalla walk, ravi on jog ja laukka lope.
Ravia ei ole kilpailuissa eikä muutenkaan tapana keventää, sillä lännenratsun ravin tulisi olla pehmeää ja hidasta, vaikkakin matkaavoittavaa ja innokasta.
Rollback on takaosakäännös, jossa hevonen tekee vauhdista täyskäännöksen sisätakajalkansa ympäri ja muuttaa suuntaa.
Spin on 360° takaosakäännös, jossa hevonen tavallaan juoksee takaosansa ympäri. Usein spiniä esitetään esimerkiksi neljä täyttä kierrosta ympäri.
Sliding stop on vauhdista tehtävä näyttävä liukupysähdys, jossa hevonen siirtää painonsa lonkkiensa varaan ja jatkaa liukua etujaloillaan, kunnes pysähtyy. Tällaisessa pysähdyksessä hevonen tarvitsee jalkoihinsa tarkoitukseen sopivat suojat.
Sidepass on pohkeenväistöä suoraan sivulle esimerkiksi puomin päällä: etujalat ottavat ristiaskeleita, mutta takajalat astuvat aina toisen takajalan viereen.
[muokkaa] Kilpailulajit
Reining on pitkälti lännenratsastuksen vastine kouluratsastukselle, joskin ainoana askellajina on tässä lajissa laukka. Ratsukot esittävät yksitellen määrätyn ohjelman, joka sisältää laukkaympyröitä, laukanvaihtoja, peruutusta, spinejä ja rollbackeja. Tavoitteena on suorituksen täsmällisyys ja siisteys ja hevosen hyvä hallinta.
Trail on puolestaan tavallaan lännenratsastuksen vastine esteratsastukselle. Kilpailussa ratsukko suorittaa tehtäväradan, jonka "esteet" jäljittelevät maastossa eteen tulevia esteitä. Rataan kuuluu 6–11 estettä, joista pakollisia ovat portti, joka ratsastajan täytyy satulasta käsin avata ja sulkea, puomit ja peruutus. Vaihtoehtoisia esteitä tai tehtäviä voivat olla esimerkiksi silta, pressun ylitys, postilaatikko, esineen siirto, takin pukeminen ja niin edelleen. Radalla voi olla myös vesieste ja edellä mainittujen esteiden yhdistelmiä. Tavoitteena on selvitä radasta tasaisen siististi ja helpon näköisesti ilman viivytyksiä.
Western Riding -kilpailussa ratsukot suorittavat yksitellen määrätyn ohjelman, ja sekä ratsastajaa että hevosta arvostellaan. Ohjelmat ovat yksilöohjelmia, joita on kolme erilaista ja lisäksi aloittelijoiden beginners-ohjelma. Ratsastettava ohjelma ilmoitetaan kilpailuissa tuntia ennen luokan alkua. Ohjelmaan kuuluu puomin ylitys sekä serpentiinejä (kiemurauria), joissa vaihdetaan laukkaa suunnan mukaan. Beginners-ohjelmaan ei kuulu laukanvaihtoja, mutta laukannostoja kyllä.
Western Horsemanship on laji, jossa arvostellaan nimenomaan ratsastajaa: istuntaa, apujen käyttöä sekä hevosen hallintaa. Ratsukot esittävät yksitellen määrätyn ohjelman ja kokoontuvat sitten vielä yhdessä areenalle esittämään yhtä aikaa eri askellajeja. Ohjelma on sovitettu luokan tasoon ja voi sisältää voltteja eri askellajeissa (myös vastalaukassa), käännöksiä, pysähdyksiä ja siirtymisiä sekä peruutuksen.
Western Pleasure on laji, jossa arvostellaan hevosta: sen muotoa, askellajeja ja herkkyyttä. Tavoitteena on, että hevonen on ratsastajalle kaikin tavoin mahdollisimman mukava ratsu. Ratsukot esiintyvät areenalla yhdessä eri askellajeissa.
Versatile horse -kilpailuissa esitetään yksilöohjelma, joka alkaa trail-osuudella ja jatkuu reininginä ja western riding -osuutena. Versatile horse -kilpailuun saa osallistua vain yli 6-vuotiailla hevosilla. Ohjelma on aina sama. Tätä kilpailutyyppiä järjestetään vain Suomessa ja Ruotsissa.
Pole bending on nopeuskilpailua, jossa ratsukot pujottelevat tolppien lomitse.
Barrel racing-kilpailussa ratsukot kilpailevat nopeudessa kiertäen vuorollaan apilanmuotoista kuviota kolmen tynnyrin ympärillä.
Cutting on laji, jossa työskennellään karjan kanssa. Hevosen on itsenäisesti pidettävä ratsastajan valitsemaa nautaa laumasta erillään mahdollisimman pitkään.
Team penning on samoin karjankäsittelylaji, jossa kolmen ratsastajan joukkueen on saatava mahdollisimman nopeasti tietyt kolme nautaa laumasta erilleen pieneen aitaukseen.
Myös rodeolajeissa kilpaillaan toisinaan samoissa tapahtumissa.
[muokkaa] Lännenratsastus maailmalla
Lännenratsastus on pikku hiljaa 1900-luvun loppupuolelta alkaen levinnyt urheilulajina Pohjois-Amerikasta Eurooppaan ja muuallekin maailmaan, ja tämän myötä myös monet amerikkalaiset lännenhevosrodut kuten quarterhevonen ja appaloosa ja niiden kasvatus ovat yleistyneet. Esimerkiksi Italiassa lännenratsastus on suosittu ratsastuslaji, jossa valmentaudutaan kunnianhimoisesti. Kansainvälisissä kilpailuissa menestyvät italialaisten lisäksi myös saksalaiset ja monen muun Keski-Euroopan vahvan ratsastusmaan edustajat.
Suomessa lännenratsastus on toistaiseksi melko pientä verrattuna perinteisiin eurooppalaisiin lajeihin. Monilla suomalaisilla ratsastuskouluilla voi kuitenkin saada lajissa opetusta, ja lännenhevosia sekä tuodaan maahan että kasvatetaan pienessä mittakaavassa.
Fédération Equestre Internationale (FEI, ratsastusurheilun kansainvälinen kattojärjestö) hyväksyi 1990 reiningin viralliseksi ratsastuslajiksi, ja siinä on kilpailtu maailmanmestaruudesta vuoden 2002 ratsastuksen MM-kilpailuista lähtien. Muut FEI-lajit ovat kouluratsastus, esteratsastus, kenttäratsastus, matkaratsastus, vikellys ja valjakkoajo.
