Pieter Brueghel vanhempi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brueghelin maalausta Taidemaalari ja taiteentuntija vuodelta 1565 pidetään taiteilijan omakuvana

Pieter Brueghel vanhempi (noin 15259. syyskuuta 1569 Bryssel) oli maisemamaalauksistaan ja talonpoikaiskuvauksistaan tunnettu alankomaalainen taidemaalari. Hän syntyi vuonna 1525 Bredan kylässä, joka nykyisin kuuluu Alankomaihin. Hän suoritti opintonsa Antwerpenissä ja hänet hyväksyttiin maalarikiltaan vuonna 1551. Brueghel matkusti Italiaan ja ulotti matkansa aina Sisiliaan asti. Kerättyään vaikutteita Italian maaseudulta hän palasi vuonna 1553 takaisin Antwerpeniin. Pieter Brueghel seurusteli Antwerpenin oppineiston kanssa ja oli sen hyvin arvostettu jäsen. Vietettyään kymmenen vuotta Antwerpenissä hän asettui Brysseliin, jossa vietti loppuelämänsä vuoteen 1569.

Brueghelin taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brueghelin teoksia tunnetaan kaikkiaan 41. Suurin kokoelma on Wienin taidehistoriallisella museolla, jolla on 12 teosta. Pradolla on kaksi, ja yksityiskokoelmissa on kaksi.[1]

Useat 1500-luvun flaamilaiset taiteilijat omaksuivat italialaisvaikutteisen tyylin maalauksissaan. Brueghel sen sijaan hylkäsi tietoisesti muodikkaan tyylisuunnan ja kehitti oman täysin poikkeavan satiirisen maalaustapansa. Aiheenaan hän käytti maaseudun elämää ja ihmisiä. Pieter Bruegheliä pidetään yhtenä 1500-luvun suurimmista keskieurooppalaisista taiteilijoista ja samalla flaamilaisen taiteen isänä.

Brueghel maalasi lähinnä yksityisille taiteenkeräilijöille. Hänen työnsä olivat etenkin Espanjan hallitsijasuvun suosiossa. Keräilijät arvostivat teoksia kaiketi niiden luonnonkuvausten ja huvittavuuden ansiosta. Brueghelin tarkoitus ei kuitenkaan ollut olla viihdyttävä, vaan herättää ihmiset huomaamaan oma yksinkertaisuutensa. Maalaukset ovat teknisesti taitavia, mutta tahallisen naiiveja ja yliampuvia. Henkilöt ovat usein narrimaisia ja rujoja. Sekasortoisessa ahdistavuudessaan maalaukset tuovat mieleen Hieronymus Boschin maailman.

Ajan henkeen nähden Pieter Brueghel oli hyvin moralisoiva ja kriittinen. Hän kantoi syvää huolta ihmisten typeryydestä, siitä mielettömyydestä, joka ajoi heitä syntiin. Hän verhosi hätähuutonsa huumorilla pilkatessaan yhteiskunnan alinta luokkaa koko ihmiskunnan vertauskuvana. Italian renessanssin ihmistä oli totuttu pitämään luomakunnan herrana. Bruehgel kuvasi tämän pienenä onnettomana typerysparkana luonnonvoimien armoilla.

Yksi viehättävimmistä Brueghelin teoksista on maalaus nimeltä Flaamilaisia sananlaskuja. Kuvaan kätkeytyy lähes 50 opettavaista sananlaskua ja vertauskuvaa.

Vertauskuvien käyttö ilmenee myös hänen ehkä tunnetuimmassa teoksessaan Sokeat. Se kuvaa ihmisten sokeaa luottamusta johtajaan tai auktoriteettiin, joka todellisuudessa on yhtä sokea kuin he itse.

Kadonneeksi luultu Brueghelin maalaus Viininjuontia Martinpäivän juhlassa löytyi yksityiskokoelmasta, jonka teoksia tarjottiin myyntiin taidehuutokauppaan. Teoksesta oli aikaisemmin olemassa kopio ja piirros. Teoksen aitous selvitettiin Pradon museossa. Museo ostaa teoksen kokoelmiinsa.[1] Maalaustensa lisäksi Brueghel teki myös kaiverruksia, joista viimeiset hän antoi ennen kuolemaansa vaimolleen poltettaviksi peläten niiden olevan liian kriittisiä ja kuohuttavia.

Pieter Brueghelin nimen yhteydessä käytetään usein liitettä ”vanhempi”. Tämä johtuu siitä, että hänen molemmat poikansa, Jan Brueghel ja Pieter Brueghel nuorempi, olivat myös kuvataiteilijoita. Isä alkoi vanhoilla päivillään kirjoittaa sukunimen ilman h:ta mutta pojat käyttivät vanhaa kirjoitustapaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jyrki Palo: Taiteilijamestari Brueghelin vuosisatoja kadoksissa ollut maalaus löytyi 24.9.2010. Yle.fi. Viitattu 25.9.2010.
  2. Great dynasties of the world: The Brueghels 2011. Guardian. Viitattu 26.7.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Honour & Fleming: Maailman taiteen historia. Helsinki: Otava, 1994.
  • Martindale, Andrew: Maailmantaide: Renessanssi. Helsinki: Tammi, 1967.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]