Valkohäntäpeura
Wikipedia
| Valkohäntäpeura | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Odocoileus virginianus (Zimmermann, 1780) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Valkohäntäpeura Wikispeciesissä |
Valkohäntäpeura eli laukonpeura eli valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) on amerikkalainen kaurislaji, joka elää Suomessa ihmisen siirtämänä vieraslajina. Vuonna 1934 seitsemän minnesotalaista valkohäntäpeuraa toimitettiin Suomeen Laukon kartanon maille perustettuun tarhaan. Matkalta selvisi hengissä yksi uros ja kolme naarasta. Näiden neljän, sekä myöhempien kannanvahvistusistutusten jälkeläisistä on peräisin koko Suomen nykyinen valkohäntäpeurakanta, arviolta noin 30 000 yksilöä.[2][3][4]
Valkohäntäpeura on Pirkanmaan maakuntaeläin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Valkohäntäpeuran levinneisyys Amerikassa ulottuu Kanadasta USA:n ja Meksikon kautta Boliviaan ja Brasilian koillisosaan asti. Suomen lisäksi istutettuja valkohäntäpeurakantoja on Uudessa-Seelannissa ja Tšekissä.
[muokkaa] Ravinto
Valkohäntäpeura aterioi herättyään ensi kerran aamunsarastuksen aikoihin ja toistamiseen illalla jatkaen ruokailua usein yöhön asti. Ravinto koostuu monenlaisista kasveista ja kasvinosista, kuten heinistä ym. ruohoista, varvuista, puiden oksista, tammenterhoista ja viljanjyvistä sekä sienistä. Sokerikuntien alueella sokerijuurikkaalla on paikoin erittäin tärkeä osuus syys ja alkutalven ravintona. Suomessa valkohäntäpeura elää talvisin paljolti metsästäjien suorittamalla riistaruokinnalla. 1990-luvulla suoritettujen kyselyjen ja laskentojen perusteella Suomessa on yksi ruokintapaikka kolmea peuraa kohden.
Ankarassa aavikkoilmastossa valkohäntäpeura elää erilaisilla kaktuksilla ja jukilla.
[muokkaa] Lisääntyminen
Naaraan kiima on marraskuussa ja se synnyttää toukokuussa 1 - 3 vasaa, mutta hyvissä laidunoloissa kaksivasaisuus on tyypillistä. Ensimmäisenän elinvuotena molempien sukupuolten henkiinjäävyys on samanlainen, mutta sen jälkeen naarailla selvästi korkeampi, kuin uroksilla. Naaraat elävät vanhemmiksi. Imetysaika on 4 kuukautta. Hännän nosto. Valkohäntäpeura nostaa häntänsä ylös silloin, kun se tuntee itsensä uhatuksi tai kiihtyneeksi tai silloin kun se pakenee. Asuinympäristö. Valkohäntäpeura asustaa viljelyksiin rajoittuvissa lehti- ja sekametsissä sekä purojen ja peltojen laidoilla. Valkohäntäpeura suosii aukkoisia ja pensastoisia kangasmaita, vaikka ruokaileekin kosteikoilla ja suoalueilla. Se karttelee suuria metsäalueita. Talvisin valkohäntäpeuran elinympäristöksi saattaa sopia myös kuusikko. Väritys. Kesällä punertavanruskea, syksyllä vaaleanharmaa, maha vaalea ja väriraja selvä. Yksin ja laumassa - yöllä ja päivällä. Alkukesästä se elelee yksin ja talvea kohden pienissä, 4 - 8 yksilön laumoissa. Valkohäntäpeura on yöeläin, joskus se on liikkeellä myös päivisin. Elinikä on 16 - 18 vuotta.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 15.3.2009.
- ↑ Maakuntaeläin
- ↑ {http://www.luontokuva.org/default.asp?V_DOC_ID=1780 luontokuva.org, Jaakko Ruola: Valkohäntäpeura 70 vuotta Suomessa]
- ↑ Jousimetsästys.fi, ...laukon kartano, jonka mailla ...
