Härkälintu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Härkälintu
Podiceps griseigena 1 (Marek Szczepanek).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Uikkulinnut Podicipediformes
Heimo: Uikut Podicipedidae
Suku: Silkkiuikut Podiceps
Laji: grisegena
Kaksiosainen nimi
Podiceps grisegena
(Boddaert, 1783)
Levinneisyyskartta
Podiceps grisegena -range map-2c.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Härkälintu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Härkälintu Commonsissa
Härkälintu

Härkälintu (Podiceps grisegena) on isokokoinen vesilintu, joka muistuttaa hieman silkkiuikkua. Lajin nimesi Pieter Boddaert 1783.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uikkumainen vartalonmuoto, pitkähkö kaula, tukeva pitkä nokka. Tummanharmaa vartalo, punertavanruskea kaula, vaalea poski ja kurkku, musta päälaki. Silkkiuikusta erottuu punaisen kaulavärin ja sileän pään takia (ei töyhtöä) Jalat ovat kiinni hyvin takana, mikä auttaa uimista mutta haittaa kuivalla maalla kävelyä. Pituus 40–46 cm, siipien kärkiväli 80–85 cm, paino 500–800 g. Ääni soidinaikana voimakkaita mylväisyjä "ua-ääks".

Vanhin suomalainen rengastettu härkälintu on ollut 1 vuotta 1 päivää vanha.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkälintu pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan luoteisosien järvillä, ja muuttaa talveksi meren rannalle sulan veden ääreen, Suomesta Tanskaan ja Pohjanmeren rannoille. Suomessa vähälukuinen pesimälaji ympäri Suomea, pääosin suojaisilla järvillä. Suomen pesimäkanta on n. 10 000 paria.[2] Euroopassa pesii vähintään 20 000, Venäjällä 10 000–100 000 ja Turkissa 100–1 000 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvissä, ei niin rehevissä kuin silkkiuikku.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä vesirajassa tai kelluvalla lautalla. Kahdesta viiteen munaa, joita emot hautovat runsaat kolme viikkoa. Raidalliset poikaset saavat usein kyydin emolinnun selässä. Poikaset oppivat lentämään kolmen ja puolen kuukauden ikäisinä. Lintu tulee sukukypsäksi kaksivuotiaana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkälintu on hyvä uimari ja sukeltaja, ja pyydystää vesihyönteisiä, sammakoita ja kaloja ruoakseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Podiceps grisegena IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 13.11.2013. (englanniksi)
  2. Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-12663-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]