Teli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Teli (engl. bogie tai am.engl. truck) tarkoittaa kahta tai useampaa akselia, jotka on rakennettu yhdeksi kokonaisuudeksi ja liitetty kulkuneuvoon tai siihen liitettävään perävaunuun joko kiinteästi, kääntyväksi tai jousituksella. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa bogie-sanaa käytettiin myös suomalaisessa rautatiealan sanastossa[1].

Havainnollistamiskuva telin käyttötarkoituksesta mutkaisella rataosuudella.
Bettendorf-tyyppinen tavaravaunun teli Illinoisin rautatiemuseossa.
Kaksiakselisella telillä varustettu traktorin perävaunu.
Maansiirtokoneessa teli lisää kantavuutta, pitoa, sekä ajomukavuutta.
Eläintenkuljetuksessa telillä parannetaan eläinten ajomukavuutta. Kuvassa hevostenkuljetusvaunu.

Rautatiekalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatiekalustossa telin päätarkoitukset ovat lisätä varsinkin raskaiden tavaravaunujen kantavuutta sekä kulkea tasaisemmin niin suoralla kuin mutkaisella rataosuudella. Lähellä toisiaan olevat kaksi akselia muodostavat pyöräparin, joka kulkee kiskoilla lähes suorassa kulmassa vähentäen kulumista ja kiskoilta suistumisen vaaraa. Vetureissa telin käyttö lisää myös kitkapintaa, mikä parantaa vetokykyä ja vähentää pyörien luistoa lähdöissä ja ylämäissä. Vetureissa ja henkilövaunuissa telien käyttö vähentää myös tärinää lisäten matkustusmukavuutta.

Telien käyttö etenkin vaunukalustossa on lisääntynyt 1900-luvun jälkipuoliskolla rahti- ja henkilökuljetusmäärien kasvaessa kiireisillä rataosuuksilla. Yleisimmin vaunukalusto on valmistettu kahdella telillä jossa vaunun molemmissa päissä on oma vapaasti kääntyvä teli.

Teli koostuu pääosin seuraavista osista:

  • telirunko
  • kaksi tai useampi laakeroitu akseli
  • jousitus (myös erillinen laakerijousitus)
  • jarrut (yleisimmin levy- tai rumpujarrut)
  • pyörät (tyypillisesti kaksi pyöräparia)
  • itsevetävissä teleissä (esimerkiksi vetureissa) sähköllä tai hydrauliikalla toimivat vetomoottorit.

Telin käyttö auttaa sitä enemmän, mitä pitempi tai painavampi vaunu, veturi tai muu rata-ajoneuvo on kyseessä. Lyhyessä ja keveässä rautatiekalustossa teliä ei käytetä sen lisäämän omapainon vuoksi.

Maantie-, maatalous- ja työmaakalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanteillä teliä käytetään esimerkiksi linja-autoissa, kuorma-autoissa ja perävaunuissa. Näissä telin käytöllä pyritään lisäämään enimmäkseen kantavuutta ja ajomukavuutta. Maansiirtokoneissa, maatalouskoneissa, sekä muissa työkoneissa telin käytöllä pyritään minimoimaan kuorman kaatumisriskiä ja lisäämään kantavuutta.

Kantavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorma-autoissa suurin mahdollinen kantavuus on olennainen osa rahtiliikenteen kannattavuutta, ja teli lisää olennaisesti rahtikapasiteettia. Yhtenä etuna telillä on ns. siltakuorman vähentäminen: siltojen ja tierumpujen yli ajettaessa niihin kohdistuva hetkellinen paino jakaantuu suuremmalle alalle. Samasta syystä myös tienkulutus vähenee hieman, koska hetkellinen paino tienpintaan jakaantuu useampaan kohtaan.

Kuorman vakauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maasto-olosuhteissa (esim metsätraktori tai heinäkärry) teli vähentää ajoneuvon heilumista etenkin sivusuunnassa ja siten vakavoittaa ajoneuvon kulkua. Yksinkertaisimmillaan teli puolittaa maastossa olevan epätasaisuuden (kivi tai kanto) puolittamalla samalla myös sivusuunnassa tapahtuvaa heilumista ja vähentäen oleellisesti kuorman kaatumisriskiä.

Muita etuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorma-autoissa, linja-autoissa, sekä maansiirtokoneissa myös ajomukavuus paranee telin vähentäessä tien tai maaston epätasaisuuksia. Teliin kuuluvan renkaan rikkoutuessa ajoneuvon hallinta on helpompaa kun yksittäisen akselin rikkoutuvan renkaan rikkoutuessa. Tämä johtuu samaan suuntaan ohjaavien renkaiden suhdeluvusta joka telissä on yhden rikkoutuessa vielä vähintään 75 %.

Vetävä teli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorma-autoissa ja myös joissain linja-autoissa on käytössä ns. vetävä teli tai teliveto [[1]], jossa molemmat taka-akselit vetävät. Vetävillä akseleilla saavutetaan vakaampi rakenne sekä vetovarmuus liukkaalla tai pehmeällä pinnalla. Ilman kuormaa ajettaessa toista telinakselia on mahdollisuus keventää tai jopa nostaa kokonaan ylös. Suomalaisen Sisun kehittämässä menetelmässä voidaan ilman kuormaa ajettaessa nostaa toinen telin akseleista ylös ja samalla katkaista ilmassa olevasta akselista veto. Tällöin ajoneuvo käyttäytyy tyhjänä kuten nostotelillä varustettu auto.

Nostoteli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenkin kuorma-autoissa ja myös joissain linja-autoissa on käytössä ns. nostoteli, jonka avulla voidaan ilman kuormaa ajettaessa nostaa toinen telin akseleista ylös. Tämä vähentää tarpeetonta renkaiden kulumista siirtymäajossa. Nostotelistä on apua myös kääntyessä ahtaissa paikoissa, sekä ajettaessa tulleista joissa tullimaksu määräytyy akselimäärien mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lovisan-Vesijärven rautatie - Kustannus- ja kannattavuuslaskelmat, C. E. Holmberg, Helsinki, 1897