Vaajakoski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaajakoski
69. kaupunginosa
Vaajakoski vuonna 2008
Vaajakoski vuonna 2008
Kaupunki Jyväskylä
Suuralue Vaajakoski–Jyskä
Väkiluku 3500 [1]  
Osa-alueet Wessmanninmäki, Savonmäki, Kotimäki
Postinumerot 40800
Vanhaa Vaajakoskea: oikealla Naissaarta ja takana entinen naulatehdas ja vanha voimalaitos.

Vaajakoski (aik. Haapakoski) on alue Jyväskylässä keskustaajaman itälaidalla (vuoteen 2008 Jyväskylän maalaiskunnassa). Se sijaitsee noin 7 km kaupungin keskustasta, Päijänteen pohjoispään rannalla, Vaajavirran varrella ja Leppäveden länsipuolella. Vaajakoskea ympäröivät vesistöt ja jylhät mäet. Usein Vaajakoskella tarkoitetaan hieman laajempaa aluetta kuin varsinainen Vaajakosken kaupunginosa; siihen katsotaan kuuluvan myös osa naapurikaupunginosista.

Vaajakoski on ollut merkittävä teollisuuskeskus. Vaajakoski kasvoi pienestä maalaiskylästä sahateollisuuspaikkakunnaksi 1800-luvulla, jolloin T. & J. Salvesen oli paikkakunnan suuri työllistäjä. Vuonna 1916 SOK osti paikkakunnan sahat maa-alueineen ja laajensi toimintaa muille teollisuuden alueille. SOK:n Vaajakosken tehtaat työllistivät parhaimmillaan noin 2000 henkeä. Vaajakoskella on toiminut myös suuri tukinuittoreitti ja tukinerottelu.

SOK luopui tehdastoiminnasta 1980-luvun alussa, minkä jälkeen tehdasrakennukset ovat olleet pienteollisuuden ja muiden yritysten käytössä. Vaajakosken teollisuusmiljöö vesistönäkymineen on rakennushistoriallisesti valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö.

Vaajakoskella on perinteisesti ollut paljon yhdistystoimintaa. Kotiseutuyhdistys Vaajakosken Kohinat on edelleen aktiivinen. Vaajakosken historiasta on julkaistu useita kirjoja. Paikkakunnalla ilmestyy oma paikallislehti Wessmanni.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajakosken seudun kartta

Vaajakoski sijaitsee Päijänteen pohjoisimpien lahtien rannoilla, Leppäveden länsirannalla ja Päijänteen ja Leppäveden yhdistävän Vaajavirran molemmin puolin.[2] Vaajavirrassa on kaksi suurehkoa saarta, Naissaari ja Varassaari, sekä muutama pienempi.[3][4][5] Naissaaren kohdalla joessa on kaksi koskea, länsipuolella Vaajakoski ja itäpuolella Naiskoski. Ylempänä virrassa ovat Haapakoski ja Ylinenkoski.[5] Vaajakosken kanava, joka on osa Keiteleen kanavaa, kulkee Naissaaren ohi länsipuolelta.[2]

Päijänteen lahdista Haapalahti ulottuu Niitynpään omakotialueelle Vaajakosken keskustan tuntumaan. Suuri osa lahdesta jäi moottoritien alle 1970-luvun lopulla. Viereinen pieni lahti on Sammallahti, jonka rannalla on samanniminen teollisuusalue. Vaajakosken seudulta löytyy kaksi lampea: Haapalampi lähellä Haapaheikin ja Kotimäen asuinalueita sekä Kivilampi samannimisen omakotitaloalueen lähellä Kaunisharjun kaupunginosassa.[2]

Jyrkkäseinäinen ja kallioinen Kanavuori sijaitsee Vaajavirran itäpuolella. Kanavuoren korkeus on 197,5 metriä merenpinnasta[6] ja yli sata metriä viereisten vesistöjen pinnasta[7]. Vaajakosken keskustan läheisyydessä sijaitseva Savonmäki on hieman korkeampi, 198,5 metriä.[6] Kanavuoren pohjoispuolella sijaitsee Koskenvuori.[8] Koskenvuoren huippu ympäristöineen on luonnonsuojelualue. Kanavuoren lähistöllä on neljä pienempää luonnonsuojelualuetta.[5] Kanavuori ja Koskenvuori ovat EU:n Natura 2000 -ohjelman suojelukohteita.[7] Kanavuorta kiertää 3,7 kilometriä pitkä luontopolku.[9] Myös Savonmäen metsissä on mahdollisuus tutustua paikalliseen luontoon: Vaajakosken urheilukentän reunalta lähtevät ulkoilureitit ovat pituudeltaan yhteensä 23 kilometriä, ja niistä osa on valaistuja.[10]

Vaajakosken ja Jyväskylän keskustan yhdistää noin seitsemän kilometrin pituinen 1978 valmistunut Vaajakosken moottoritie.[11][12] Moottoritien päässä on liikenneympyrä.[2] Valtatie 4 ja valtatie 9 kulkevat Vaajakosken läpi samana tienä ja haarautuvat Kanavuoressa eri suuntiin.[2] Vaajakosken liikenneympyrästä johtaa myös seututie 638 Leppävedelle.[13] Tie kulkee Vaajakosken keskustan kautta Tölskän ja Kaunisharjun ohitse Leppäveden kylään, missä se yhtyy seututiehen 637.[2][14]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaiskylästä sahateollisuuspaikkakunnaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajavirran tienoot olivat jo esihistoriallisina aikoina huomattava kalastus- ja asumakeskus. Seudulla oli asutusta jo 4000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.[15] Ensimmäiset vakituiset asukkaat tulivat paikkakunnalle 1500-luvun lopulla.[16] 1800-luvun alussa asukkaita oli noin 50.[16]

Vuonna 1819 Carl Christian Bröijer ja Bengt Stenius perustivat Vaajavirran rannalle sahan.[16] Finland Wood -osakeyhtiö osti sahan 1871, ja 1886 T. & J. Salvesen perusti paikkakunnalle toisen sahan.[17] Sahojen johdossa toimi patruuna James Salvesen yli 40 vuoden ajan.[17] Patruuna Salvesen oli arvostettu johtaja, jonka sanotaan huolehtineen työntekijöidensä hyvinvoinnista.[18] Patruuna lahjoitti työläisilleen tonttimaata ja rakennustarpeita.[19] Sahatoiminnan myötä asukasmäärä alkoi kasvaa, ja 1880-luvulla ylitettiin tuhannen asukkaan raja.[17]

Vuonna 1916 SOK osti saha-alueen rakennuksineen ja koskiosuuksineen Salvesenilta[20] ja lisäksi maa-aluetta Salvesenilta sekä kauppias Ahlqvistin perintötilan, yhteensä 692 hehtaaria[21]. Pian SOK alkoi laajentaa toimintaansa muuhun teollisuuteen.[22] SOK hankki edelleen lisää maa-alueita ja rakennuksia.[21] Tarkoituksena oli saada koko Haapakosken alue SOK:n omistukseen.[23]

Vuosien 1917 ja 1918 tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäistymisen aikoihin Haapakoskella toimi aktiivinen punakaarti.[24] Haapakosken punakaarti perustettiin lokakuussa 1917[25], ja sen vahvuus oli noin 300 miestä[26]. Suurlakon aikana se oli Keski-Suomen vahvin punakaarti.[25] Kaarti osallistui lakon valvontaan Jyväskylässä ja järjesti sotilasharjoituksia Haapakoskella.[25] Punakaartin kerrotaan takavarikoineen marraskuussa 1917 Haapakosken ”epäluotettaviksi katsotuilta henkilöiltä” yli 70 ampuma-asetta, pääasiassa haulikoita.[26]

Tammikuussa 1918 Haapakosken työväestö vaati tuntuvia palkankorotuksia.[26] Vaatimukset kävi esittämässä SOK:n paikalliselle johdolle lähetystö, jonka vahvistuksena oli kolme aseistautunutta punakaartilaista.[26] Punakaartilaisten väitetään uhanneen tehtaiden johtoa aseiden käytöllä, tehtaiden valtaamisella ja vallankumouksella.[26] Vaatimuksiin ei kuitenkaan suostuttu, jolloin työläiset menivät lakkoon, joka kesti viikon.[26] Lakon seurauksena palkkoja korotettiin, mutta huomattavasti vaadittua vähemmän.[26] Punakaartin toiminta heikkeni sen johtohenkilöiden siirryttyä Etelä-Suomeen.[26]

Kansalaissodan sytyttyä Jyväskylän suojeluskunta piti yhtenä tärkeimmistä tehtävistään Haapakosken valloittamista ja Jyväskylä–Pieksämäki-radan ottamista valvontaansa.[27] Se onnistuikin ilman suurempia taisteluja. Sodassa kuoli kaikkiaan 18 haapakoskelaista, joista 17 punaisia.[26] Suurin osa kuoli vankileireillä.[26]

Laajeneminen teollisuuskeskukseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajakosken tulitikkutehdas. Rakennus valmistui 1917 ja laajennettiin kaksikerroksiseksi 1923.[28]

Patruunan aiemmasta huolenpidosta huolimatta Haapakoski oli päässyt huonoon kuntoon. Salvesen oli keskittynyt Lauritsalan sahansa toimintaan, ja Haapakoski oli jäänyt heitteille.[29] SOK kuvaili ostamaansa aluetta seuraavasti:

»Tiloilla olleet rakennukset, konehuonetta ja paria asuntoa lukuunottamatta, kaikki tiet, sillat, kaikki aidat, maanviljelys ja metsänhoito olivat kokonaan rappiotilassa. Rakennusten katot olivat vuotavia, akkunat, lattiat ja lattiatäytteet usein mätiä, uunit rikkinäisiä ja monet huoneet homeessa. Kaikki tiet olivat kivisiä, ojittamattomia, ainoastaan sahajauholla joskus tasotettuja, joten ne olivat märällä ajalla pohjattomia. Monessa osassa olevien viljelysten aidat olivat mädäntyneet maahan, joten alustalaisten ym. eläimet olivat saaneet vapaasti sotkea kaikki viljelykset ja tontit. Viljelysmaitten ojat olivat tukossa ja kiviä oli melkein joka saralla siinä määrin, että kunnollinen kyntäminen oli vaikeata muutoinkin epäsäännöllisillä saroilla. Alustalaiset olivat saaneet viljellä omiin tarkoituksiinsa osan pelloista. Epäjärjestys oli kaikissa suhteissa aivan hämmästyttävän täydellinen.»
(SOK:n toimintakertomus 1916–1917)

[30]

SOK alkoi rakentaa parempia asuintaloja huonokuntoisten mökkien tilalle.[31] Asuntopula tuli ongelmaksi, kun Keski-Suomen Metsäkeskus Oy käynnisti oman sahansa Sammallahdessa. SOK painosti kilpailijaansa rakentamaan asuntoja työläisilleen, ja keväällä 1924 asuntotilanne todettiin jo tyydyttäväksi.[32]

Haapakosken kylä alkoi siis kasvaa. Asutus levisi Naissaaren tienoilta erityisesti Wessmanninmäelle päin, mutta myös Vaajavirran toiselle puolelle Hupeliin ja Kanavuoreen.[33] Haapakoskelle perustettiin 1910 SOK:lainen osuuskauppa, Osuusliike Vaajala, josta ajan mittaan kasvoi myös merkittävä työnantaja.[34] Vaajakoskella toimi pitkään myös OTK:laisen Mäki-Matin myymälä sekä yksityisiä kauppoja, joista tunnettuja ja pitkäikäisiä olivat Fredrik Thure Wessmannin, Einari Koskisen, Nikolai Varoninin sekä Pavel "Paavo" Varoninin kaupat.[35]

Jyväskylä–Pieksämäki-radan valmistuttua nimi muutettiin Vaajakoskeksi, sillä Suomessa oli jo ennestään Haapakoski-niminen rautatieasema.[29] Vanhimmissa rautatieaikatauluissa Vaajakosken rautatieaseman nimi on tosin Haapaniemi.[36]

Tulevina vuosikymmeninä Vaajakosken asema tehdaspaikkakuntana vahvistui. Vuoteen 1922 mennessä Vaajakoskelle oli perustettu harjatehdas, marjanjalostustehdas, virvoitusjuomatehdas, makeistehdas, puunjalostustehdas, paperituotetehdas, kirjekuoritehdas, tulitikkutehdas, tervatehdas ja tiilitehdas. Lisäksi SOK:lla oli saha, mylly, voimalaitos ja korjauspaja.[37] Vuonna 1929 valmistui margariinitehdas[38] ja 1939 vielä naulatehdas.[39] Vaajakosken tehtaista kehittyi yksi maailman monipuolisimpia saman omistajan omistuksessa olevista teollisuuskeskuksista.[15]

Tukinuitto työllistäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun puolivälissä Suomessa purettiin metsien käytön ja höyryvoiman sääntely, ja sahateollisuus alkoi kasvaa. Aiemmin tukkeja ei ollut tarvinnut tuoda sahoille kaukaa, mutta lisääntynyt tuotanto aiheutti kuljetusmatkojen pidentymisen, minkä seurauksena sahateollisuuden oli siirryttävä yhteisuittoon. 1870-luvulla yhteisuitto laajeni Haapakoskelle, jossa toiminnan aloitti uittoyhdistys Kymin lauttausyhtiön tytäryhtiö Ääne–Haapakosken lauttausyhtiö.[40]

Järvillä tukit kuljetettiin nippuina laivojen vetäminä. Joissa ja koskissa niput oli purettava ja tukkien annettava kulkea irrallaan.[41] Koska eri yhtiöiden tukit kulkivat virtaa alas sekaisin keskenään, oli virran loppupäässä oltava erottelupaikka, jossa kunkin yhtiön tukit koottiin omiksi nipuiksi. Vaajakoskella eroteltiin pohjoisesta Keski-Suomesta tulevia tukkeja edelleen kuljetettavaksi laivalla Päijänteellä.[40] Suuri tukkien erottelupaikka sijaitsi Vaajavirran alajuoksulla Varassaaren ja Hupelin välissä.[42] Tukkeja uitettiin vain kesäisin, joten työpaikat olivat tilapäisiä ja suuri osa työläisistä ulkopaikkakuntalaisia. 1920-luvulla tukkityöläisiä varten rakennettiin tukkikämppä Hupeliin ja 1940-luvulla toinen asuntola Haapaniemeen.[43]

Tukinerottelussa työskentelevien määrä oli 1940-luvulla noin 300.[43] Vuosina 1945–1961 Vaajakosken erottelupaikan kautta uitettiin 8–12 miljoonaa tukkia vuodessa.[41] Tukinuiton merkitys alkoi vähentyä 1950-luvulla maantiekuljetusten lisääntyessä. Seuraavalla vuosikymmenellä tukkien kuljetus välillä Suolahti–Jyväskylä siirtyi paljolti rautatielle, ja tukkilaiselämä Vaajakoskella päättyi.[43] Viimeinen uittokesä oli 1964, jolloin Vaajakosken kautta kulki enää kaksi miljoonaa tukkia.[41]

Vaajakoski uudistuu ja laajenee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhaa, jo purettua Vaajakosken keskustaa: vasemmalla Nikolai Varoninin talo, sen takana Mäki-Matin kauppa ja Vaajakosken yhteiskoulu
Vanhoja kahden perheen omakotitaloja Kakaravaara-kadulla
Vuonna 1971 valmistunut Vaajakosken liikekeskus

1930-luvun alussa Vaajakoskella oli mahdollisuus monenlaiseen harrastustoimintaan: työväentalolla urheiltiin, esitettiin näytelmiä ja järjestettiin juhlia. SOK tarjosi asukkaille lainakirjaston, lukusalin ja luistinradan.[44]

Vaajakosken keskustan ilme muuttui täysin 1930-luvun lopulla. Nykyisen Vaajakoskentien pohjoispuolelle rakennettiin kahden perheen puisia omakotitaloja, eteläpuolelle kerrostaloja, joissa oli sekä asuntoja että liikehuoneistoja.[45]

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Vaajakoskelle rakennettiin paljon omakotitaloja sekä Wessmanninmäelle lisää kerrostaloja. SOK järjesti sodasta palaaville rintamamiehille halpakorkoista pitkäaikaista lainaa omakotitaloja varten.[44] Vaajakoskelle muutti runsaasti Karjalan evakkoja, joista suurin osa tuli Sortavalan maalaiskunnasta.[46]

1950-luvulla SOK laajensi tehdastoimintaansa Sammallahteen, johon valmistui puusepäntehdas 1951 ja uusi saha 1956. Vuonna 1958 alueelle valmistui vielä yksi uusi tehdas, lastulevytehdas Sokopan. Se tuhoutui useita henkiä vaatineessa räjähdysmäisessä tulipalossa keväällä 1966. Tilalle rakennettu uusi entistä suurempi Sokopan otettiin käyttöön jo 1968.[47]

Vaajakosken terveyskeskus valmistui 1970[48], ja uimahalli 1977[49]. Uusia liiketiloja rakennettiin 1970-luvulla, jotta vaajakoskelaiset kävisivät ostoksilla omalla paikkakunnallaan Jyväskylän keskustan sijaan.[50] Wessmanninmäelle valmistui 1971 uusi liikekeskus, johon tuli muun muassa ruokakauppa Koski-Market, autovarustekauppa, pullapuoti ja R-kioski. Sen tieltä purettiin vanha puutalo, jossa oli ollut Koskisen kauppa.[51] Vaajalan tavaratalo valmistui Vaajakoskentien ja Urheilutien väliselle alueelle joulukuussa 1972.[52]

1970-luvulla rakennettiin Linnan kerrostalolähiö, jota aluksi kutsuttiin Linnanharjuksi. Se rakennettiin SOK:n lahjoittamalle maalle.[53] Sen alle jäi suuri osa SOK:n puutarhaa. Ensimmäinen Linnan kerrostaloista valmistui 1972.[54] Samana vuonna valmistuivat myös Kotimäen kerrostaloalueen kolme ensimmäistä taloa.[55] Vuonna 1974 perustettiin Myyntivirta Oy:n painotalo uuteen Varaslahden teollisuushalliin.[56]

SOK:n teollisuuden loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun lopulla Vaajakosken tehtaiden toiminta oli laajimmillaan: paikkakunnalla toimi kymmenen eri tehdasta apulaitoksineen. Niiden työntekijämäärä oli silloin noin 2000 henkeä.[57] Lisäksi Osuusliike Vaajalan palveluksessa oli paljon työntekijöitä, vuonna 1970 noin 230.[34]

SOK ajautui 1970-luvulla vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin ja alkoi sen vuoksi uudistaa toimintaansa ja luopui teollisuudesta 1980-luvun alussa.[58][59] Myös Vaajakosken tehtaat lakkautettiin, ja lopullisesti SOK:n teollisuustoiminta Vaajakoskella päättyi vuonna 1990 sen luopuessa kirjapainostaan. Tehdasrakennukset ovat edelleen käytössä. Niissä on pääasiassa pienteollisuutta ja muita yrityksiä.[60] Menestynyt uusi vaajakoskelainen yritys on Hikinoro Oy, joka muutti Vaajakoskelle 1997 ja nousi maailman suurimmaksi kengän välipohjien valmistajaksi laajennetuissa tiloissaan.[61][62]

Vaajakosken säilynyt vanha teollisuusmiljöö vesistönäkymineen on rakennushistoriallisesti valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö.[63] Vaajakosken rautatieasema oli aiemmin vilkas tavaraliikennepaikka, mutta se on hiljentynyt.

Myöhempiä vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajakosken vanha kirjastotalo Harjutiellä

Keskustan puutaloista suurin osa on purettu pois. 1970-luvulla niitä purettiin Vaajalan tavaratalon tieltä, 1990-luvulla Kelan konttorin ja vanhusten palvelutalo Väkkärän. Kahdeksan kahden perheen omakotitaloa on jäljellä Kakaravaara-nimisellä kadulla. Vuonna 1987 Vaajakosken kirjasto muutti uuteen Urheilutien varrella olevaan taloon.[64]

Tukinkuljetus palasi Vaajakoskelle vähäksi aikaa vuonna 1993, jolloin tukkeja alettiin kuljettaa nippuina pitkin juuri valmistunutta Vaajakosken kanavaa.[41] Puunkuljetus kanavalla kuitenkin loppui vuonna 2002. Uitot olivat vilkkaimmillaan 1995, jolloin kanavasta kulki puuta 160 000 kuutiota.[65]

1990-luvun puolivälissä tavaratalo Vaajalan rakennus purettiin, vaikka sillä oli ikää vasta vähän yli 20 vuotta. Tilalle rakennettiin uusi myymälärakennus, johon tulivat S-market ja Alko. Uutta rakennusta pidettiin onnistuneena. Samoihin aikoihin Vaajakosken keskustan hieman rappeutunutta ilmettä kohennettiin puuistutuksilla ja uusilla katuvaloilla. Istutuksista huolehti 1990-luvun alussa perustettu Viihtyisä Vaajakoski -työryhmä.[66]

1990-luvun lopulla kiisteltiin kauppias Paavo Varoninin talon säilyttämisestä. Viihtyisä Vaajakoski -työryhmän mielestä talo olisi pitänyt kunnostaa ja avata yleisölle. Maalaiskunnan kaavoituspäällikön mielestä talolla ei ollut taiteellisia arvoja tai historiallista merkitystä.[67] Sivistyslautakunta totesi Varoninin talon olevan paikallishistoriallisesti arvokas kiinteistö. Talon säilyttämisen puolesta kerättiin 400 nimeä.[68] Talo kuitenkin purettiin ja sen paikalle rakennettiin talo, johon tuli apteekki ja asuinhuoneistoja.

Vuoden 2009 alussa Vaajakoskesta tuli kuntaliitoksen kautta osa uutta Jyväskylän kaupunkia.[69] Jyväskylän kaupunki järjesti arkkitehtuurikilpailun Vaajakosken keskustan kehittämiseksi. Kilpailussa haluttiin löytää suunnitelma, joka yhdistäisi Vaajavirran rannan ja Vaajakosken ydinkeskustan toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Kilpailun voitti 2010 arkkitehti Petri Laaksosen ehdotus ”Viilto”.[70]

Syksyllä 2013 valmistui uusi kauppakeskus Vaajala vanhan makeistehtaan viereen radan varteen. Siihen muuttivat muun muassa S-market, apteekki ja kahvila Caffitella.[58] Entisen S-marketin kiinteistön osti kaupunki, joka aikoo purkaa talon. Sen paikalle tulee uusi terveyskeskus.[71]

Hallinnollinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajakosken taajaväkisen yhdyskunnan asemakaavakartta vuodelta 1938

Vaajakoski on Jyväskylän 69. kaupunginosa.[72] Se muodostaa yhdessä Jyskän ja muiden naapurikaupunginosien kanssa Jyväskylän tilastollisen suuralueen Vaajakoski–Jyskä, jonka asukasluku on noin 14 600.[73]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin Vaajakosken alue on kuulunut pääosin Haapaniemen kylään.[16] Haapaniemen rekisterikylä oli pohjois-eteläsuunnassa pitkä maa-alue, joka ulottui Vuoritsalon saaren eteläpuolelta maantieteellisen Haapaniemen ja Vaajakosken rantojen kautta pohjoiseen aina Kivilammen tienoille saakka.[74] Osa myöhemmän Vaajakosken taajaman alueista kuului Jyväskylän rekisterikylään ja osa Leppäveden rekisterikylään.[74] Sahatoiminnan ja asutuksen laajetessa Naissaaren ja Vaajavirran tienoilla alettiin näitä seutuja kutsua Haapakosken kyläksi, ja Haapaniemi alkoi vähitellen tarkoittaa suunnilleen nykyistä Haapaniemen kaupunginosaa, erityisesti niemeä ja sen eteläkärkeä.[75][76]

Niitynpään omakotitaloaluetta Vaajakoskella.

Haapaniemen kylä ja Haapakoski eli myöhempi Vaajakoski ovat olleet alun perin osa Rautalammen ja myöhemmin Laukaan pitäjää.[15] Sittemmin Vaajakosken kaupunkimainen osa oli Jyväskylän maalaiskunnan taajama. Vuosina 1920–1955 Vaajakoski oli maalaiskuntaan kuuluva itsehallinnollinen taajaväkinen yhdyskunta.[77] Välillä se tavoitteli kauppalan asemaa. Ensimmäinen hakemus kauppalasta tehtiin 1928.[78] Vaajakosken kauppalaa yritettiin perustaa monta kertaa, mutta se jäi paikallishallinnon haaveeksi.[79]

Taajaväkisen yhdyskunnan lakkauttamisen jälkeen Vaajakoskella ei ollut tarkasti määriteltyjä rajoja. Vähitellen alettiin puhua Vaajakoski–Jyskän taajamasta, joka ulottui Haapaniemen eteläkärjestä pohjoiseen Kivilammen asuinalueelle. Lännessä alue päättyi kaupungin rajalle ja idässä Kanavuoren rinteille.[80]

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisessä virallisessa kaupunginosajaossa Haapaniemi, Hupeli, Kanavuori, Kaunisharju ja Tölskä ovat omia kaupunginosia.[72] Taajaväkisen yhdyskunnan aikaan ne olivat virallisesti (kokonaan tai osittain) osa Vaajakoskea. Niiden postinumeroalue on nykyisinkin 40800 Vaajakoski.[2] Niitä pidetäänkin edelleen usein Vaajakosken osa-alueina.[81][82][83][84][85][86][87][88]

Vaajakosken rautatieasema ja Vaajakosken teollisuustalo sijaitsevat Tölskässä.[2] Kanavuoressa sijaitseva ABC-liikennemyymälä on nimeltään ABC Vaajakoski.[89] Haapaniemessä sijaitsevat nuorisokoti ja veneilysatama kertovat sijaitsevansa Vaajakoskella.[90][91]

Vaajakosken keskustaa kutsutaan Wesmanninmäeksi.[92] Jyväskylän kaupungin virallisessa pienaluejaossa Vaajakosken osa-alueita ovat Wessmanninmäki ja Savonmäki sekä osa Jyskän pienalueesta.[2][10] Pienempiä Vaajakosken kaupunginosan asuinalueita ovat Kakaravaara[15], Kotimäki[93], Haapaheikki[94], Lepolanmäki[95], Niitynpää[96] ja Linna[10][97].

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajavirrassa on Naissaari, jonka vanha teollisuus- ja työläismiljöö 1800-luvun puutaloineen ja 1930-luvun funkkistaloineen on muutettu virkistyskäyttöön.[3] Naissaaren itäpuolella olevassa Naiskoskessa on Vaajakosken vesivoimalaitos, saaren toisella puolella sijaitsevassa Vaajakoskessa käytöstä poistettu Vaajakosken vanha vesivoimalaitos, jossa järjestetään erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia. Naissaaren kupeessa on Vaajakosken kanava, joka on osa Keiteleen kanavaa. Naissaaren eteläpuolella sijaitsee Varassaari, jonka vanhoja arvokkaita rakennuksia on kunnostettu liike- ja asuinkäyttöön.[98]

Vanha vesivoimala ja Naissaari

Vaajakosken seudulla on kaksi luontopolkua: Kanavuoren luontopolku[9][99] sekä Haapaniemessä Iso-Haapasaaren luontopolku, joka esittelee alueen pienehköjä lehtoja, rantamaisemia, vanhaa metsää ja niittyjä sekä kallioalueita.[99]

Vaajakosken seudun muita matkailukohteita ovat muun muassa Niitynpään työläiskotimuseo[96], Pandan makeistehtaan tehtaanmyymälä, Savutuvan apaja[100] sekä Noukanniemen veneilykeskus.[10][101]

Vaajakosken keskustassa sijaitsee Vaajakosken kirjasto, joka oli ennen Jyväskylän maalaiskunnan pääkirjasto. Se on nykyään Jyväskylän kaupungin aluekirjasto.[102] Vaajakoskella sijaitsevat myös vuonna 1977 valmistunut uimahalli Wellamo[103][104] sekä 1954 valmistunut Vaajakosken kirkko[105].

Palveluja ja toimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajakoskella on peruspalveluiden, terveyskeskuksen, kauppojen ja pankkien lisäksi muun muassa autokouluja, Alko, ravintoloita ja optikkoliike.[10] Aiemmin Vaajakoskella oli lukio, mutta se lakkautettiin 2009. Jo edellisenä vuonna lukion toiminta oli siirtynyt väistötiloihin Jyväskylän keskustaan.[106]

Vaajakoski on aina ollut tunnettu kalastusmahdollisuuksistaan.[107] Paikkakunnalla toimii metsästys- ja kalastusseura Vaajakosken Koukku ja Paukku, joka hallinnoi Vaajavirran kalastusta.[108] Liikuntamahdollisuuksia on Palloilukeskus Hutungissa, Vaajakosken liikuntakeskuksessa, yleisurheilu- ja jalkapallostadionilla sekä uimahallissa.[10] Tunnettuja urheiluseuroja ovat jalkapallo- ja salibandyseura FC Vaajakoski, suunnistus- ja koripalloseura Vaajakosken Terä, yleisurheilu-, paini- ja voimisteluseura Vaajakosken Kuohu[109] sekä jääurheiluseura Vaajakosken Pelikaanit[110].

Seurakuntatoiminta on Vaajakoskella aktiivista. Paikkakunnalla toimivat Vaajakosken baptistiseurakunta[111] ja evankelisluterilainen Jyväskylän seurakunnan Vaajakosken alueseurakunta, joka kattaa koko Vaajakoski-Jyskän alueen.[112] Vaajakoskella toimivat partiojärjestöt poikalippukunta Vaajan valppaat ja tyttölippukunta Valppaat tytöt.[113] Vaajakosken sotaveteraanit ry on perustettu 1966[114], ja Vaajakosken Lions Club 1956[115].

Vaajakosken kohinat ry on vuodesta 1982 järjestänyt Vaajakosken kohinat -kesätapahtuman, julkaissut Vaajakoski-aiheisia kirjoja ja Kohinat-lehteä.[116] Vaajakoskella on vuodesta 1996 lähtien ilmestynyt aluelehti Wessmanni. Aiemmin paikkakunnalla on ilmestynyt paikallislehti Vaajakoski vuosina 1970–1980 ja 1992–1994. Vaajakosken kohinat ja Jyväskylän maalaiskunta ovat julkaisseet useita kirjoja Vaajakosken historiasta.[117]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapakosken työväenyhdistys perustettiin vuonna 1904.[29] Suhtautuminen uskontoon jakoi työväenliikkeen kahtia, ja Haapakoskelle perustettiin kristillinen työväenyhdistys 1908.[118] Sosiaalidemokraattisen puolueen kannatus oli Haapakoskella korkea 1900-luvun alussa. Vuoden 1908 eduskuntavaaleissa sosiaalidemokraatit saivat Haapaniemen äänestysalueella 70,5 % äänistä, kristillinen työväki 18,6 % ja muut puolueet 10,9 %. Vuoden 1918 kunnallisvaaleissa SDP sai 73 % Haapakosken kylän äänistä.[119]

Sittemmin työväenliike jakautui kahtia sosiaalidemokraatteihin ja vasemmistososialisteihin.[119] Vasemmistososialistien toiminta hiipui 1920-luvun aikana, kun heidän valtakunnalliset järjestönsä yksi toisensa jälkeen kiellettiin.[120] Kuitenkin vielä 1928 taajaväkisen yhdyskunnan ensimmäisissä vaaleissa Vaajakosken valtuustopaikoista vasemmistososialistit saivat viisi paikkaa, sosiaalidemokraatit kolme ja oikeisto kaksi.[121] Vuoden 1930 eduskuntavaaleissa SDP sai Vaajakoskella 88,1 % äänistä.[122] Maailmansotien välisenä aikana suojeluskunnan toiminta paikkakunnalla jatkui aktiivisena.[123] Suojeluskunta rakensi oman talon ja ampumaradan 1930-luvulla Haapaheikkiin.[124]

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajakosken äänestysalueeseen kuuluvat Wessmanninmäki, Kanavuori, Hupeli, Leppälahden kylä ympäristöineen sekä laajahko maaseutualue aina Oravasaaren kylän eteläpuolelle asti. Vaajakosken kaupunginosaan kuuluu myös Savonmäen äänestysalue. Tölskän ja Kaunisharjun kaupunginosat kuuluvat Janakan äänestysalueeseen.[2] Vaajakoskelaisten äänestyskäyttäytymisen selvittäminen on ongelmallista, koska Vaajakoski jakaantuu useaan äänestysalueeseen. Alla olevat taulukot on koottu kolmen Vaajakosken seudulla sijaitsevan äänestyspaikan tuloksista, eivätkä siinä ole mukana ne Kotimäen asukkaat, jotka äänestävät Jyskän äänestysalueella, eivätkä ne Haapaniemen asukkaat, jotka äänestävät Haapaniemen äänestysalueella.

Puolueiden ääniosuus kunnallisvaaleissa 2008

Vaajakosken äänestysalueilla (Vaajakoski, Savonmäki ja Janakka)[125]

Puolue Vaajakoski (%) Koko kaupunki (%)
SDP 30,4 26,6
Keskusta 20,9 19,1
Kokoomus 16,0 21,0
Vasemmistoliitto 12,2 8,5
Vihreät 8,7 11,7
Kristillisdemokraatit 6,1 5,8
Perussuomalaiset 4,0 4,5
SKP 1,0 2,4
Muut 0,4 0,3
Äänestysprosentti vaaleissa
Koko kaupunki (%) Vaajakoski (%) Savonmäki (%) Janakka (%)
60,3 63,2 65,7 61,9
Puolueiden ääniosuus eduskuntavaaleissa 2011

Vaajakosken äänestysalueilla (Vaajakoski, Savonmäki ja Janakka)[126]

Puolue Vaajakoski (%) Koko kaupunki (%)
SDP 24,3 21,3
Perussuomalaiset 20,8 16,3
Keskusta 15,6 15,3
Kokoomus 14,4 18,0
Vasemmistoliitto 10,9 10,2
Kristillisdemokraatit 6,3 6,4
Vihreät 5,8 10,0
SKP 0,5 0,8
Piraattipuolue 0,4 1,2
Muut 0,6 0,5
Äänestysprosentti vaaleissa
Koko kaupunki (%) Vaajakoski (%) Savonmäki (%) Janakka (%)
68,2 68,4 74,1 71,9

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pandan tehdas ja Vaajakosken rautatieasema

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen rautatien valmistumista Vaajakoskelta Jyväskylään matkustettiin laivalla, hevoskyydillä ja kävellen. Laivat kulkivat vain sulan veden aikaan. Vuoroja oli esimerkiksi vuonna 1926 arkisin neljä ja pyhäisin kolme.[127] Vaajakosken rautatieasema otettiin käyttöön vuonna 1918.[127] Linja-autoliikenne alkoi 1925. Eri bussiyhtiöiden välinen kilpailu oli kovaa, ja vuoroja kulki useita tunnissa.[128] Laivaliikenne lopetettiin vuonna 1928 muiden kulkuneuvojen kasvaneen suosion vuoksi.[128]

Vuonna 1970 valmistui uusi Jyväskylä–Kuopio-tie, valtatie 9. Se paransi yhteyksiä itään ja lyhensi huomattavasti matkaa Vaajakosken ja Leppälahden välillä.[129] Vuonna 1978 valmistunut Vaajakosken moottoritie nopeutti yhteyttä Jyväskylän keskustaan.[11]

Nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaajakoskelta kulkevat Jyväskylään Jyväskylän Liikenteen bussit 1, 2 ja 3 sekä muutama muukin harvemmin kulkeva vuoro.[130] Myös pitkänmatkanbussit pysähtyvät Vaajakoskella. Linja-autolla pääsee etelään Lahteen ja itään Kuopioon.[131] Laivaliikennettä on kesäisin Vaajakosken kanavaa pitkin Suolahteen ja Jyväskylään.[132] Matkustajajunat lakkasivat pysähtymästä Vaajakoskella 1992.[133][134]

Liikenneympyrä, ohitustie ja tunneli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoritien Vaajakosken puoleisessa päässä on liikenneympyrä, joka oli aluksi kaksikaistainen, välillä yksikaistainen ja muutettiin vuonna 2008 taas kaksikaistaiseksi.[135][136] Liikenneruuhkat ja tiejärjestelyjen toimimattomuus yksikaistaisessa ympyrässä huolestuttivat viranomaisia ja maakuntavaltuustoa.[137] Uusitussa kaksikaistaisessa ympyrässä pyrittiin liikenteenohjauksen selkeyteen paremmilla opasteilla ja viitoituksella.[138] Uusitussakin kaksikaistaisessa ympyrässä on kuitenkin sattunut onnettomuuksia.[139]

Vaajakosken moottoritielle on suunniteltu noin kolmen kilometrin pituista jatkoa, joka ohjaisi liikenteen Vaajakosken keskustan ohi. Vaajakosken ohitustie kulkisi Haapalahdesta Kanavuoreen Sammallahden teollisuusalueen ja Varassaaren läpi uutta siltaa pitkin Vaajavirran yli.[63][140] Ohitustie sijoittuisi osittain Vaajakosken valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueelle.[63] Sille on kaavailtu vaihtoehdoksi myös tunnelia, jonka pituus olisi lyhyemmän vaihtoehdon mukaan kaksi kilometriä ja pidemmän 3,4 kilometriä.[63][141][142] Tammikuussa 2012 Keski-Suomen ELY-keskus tiedotti valinneensa jatkosuunnitteluun vaihtoehdon, jossa ohitustie kulkee maastokäytävässä Varassaaren kautta.[143]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolu, Antti: Kylä virran rannalla. Jyväskylä: Vaajakosken kohinat ry, 1992. ISBN 952-90-4030-X.
  • Kolu, Antti: Patruuna Salvesen ja Haapakosken sahamiehet. Jyväskylä: Jyväskylän maalaiskunta, 2001. ISBN 951-98764-0-5
  • Kolu, Antti: Haapaniemi Päijänteen kainalossa. Jyväskylä: Haapaniemen nuorisoseura, 2006. ISBN 952-92-0617-8
  • Kolu, Antti: Vaajakosken yhdyskunta 1916-1944. Jyväskylä: Vaajakosken kohinat ry, 2011. ISBN 978-952-92-9205-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jyväskylän kaupungin kysymyspalsta Jyväskylän kaupunki. Viitattu 21.11.2011.
  2. a b c d e f g h i j Jyväskylän aluekartta Jyväskylän kaupungin kotisivut. Viitattu 20.11.2011.
  3. a b Naissaari Jyväskylän kaupunki, kulttuuripalvelut. Viitattu 20.11.2011.
  4. Jyväskylän maalaiskunta. Kohde 1. Varassaari Keski-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.10.2013.
  5. a b c Kansalaisen Karttapaikka Viitattu 31.1.2012.
  6. a b Peruskartta 3212 08 Vaajakoski 1:20 000. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1983.
  7. a b Luontopolut ja lintutornit Jyväskylän kaupunki. Ympäristötoimi. Viitattu 31.1.2012.
  8. Kanavuori–Koskenvuori Keski-Suomen ELY-keskus. Viitattu 25.10.2013.
  9. a b Kanavuoren luontopolku Alueellista ympäristötietoa. Keski-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.10.2013.
  10. a b c d e f Vaajakoski Jyväskylän kaupunki. Viitattu 22.11.2011.
  11. a b Laitinen, Erkki ym.: Keski-Suomen teillä: Keski-Suomen tiepiiri 50 vuotta, s. 82. Jyväskylä: Keski-Suomen tiepiiri, 1997. ISBN 951-726-374-0.
  12. Vaajakoski Jyväskylän seutu – ihmistä varten. 2009. Viitattu 20.11.2011.
  13. Poikkeamispäätös 2010-1364, 179-71-132-9 (Vaajakoski, Asematie – Leppävedentie) Jyväskylän kaupunki. Viitattu 31.1.2012.
  14. Autoilijan tiekartta 2007 1:800 000. Helsinki: AffectoGenimap Finland Oy, 2006. ISBN 978-951-593-047-7. Vuoden 2005 painoksen verkkoversio (julkaisija Tiehallinto)
  15. a b c d K. Keravuori: ”Vaajan virtojen” vaiheita. Vaajakoski: Vaajakosken ja Jyskän paikallislehti, 1970, 1. vsk, nro 1. Vaajakoski: Ha-Mi.
  16. a b c d Kolu 2011, s. 6.
  17. a b c Kolu 2011, s. 8.
  18. Kolu 2011, s. 10.
  19. Kolu 1992, s. 16.
  20. Kolu 2011, s. 15.
  21. a b Kolu 2011, s. 16.
  22. Kolu 2011, s. 33.
  23. Kolu 2011, s. 30.
  24. Kolu 2011, s. 65–66.
  25. a b c Kolu 2011, s. 65.
  26. a b c d e f g h i j Kolu 2011, s. 66.
  27. Kolu 2011, s. 66–67.
  28. Kolu 1992, s. 60.
  29. a b c Kolu 2011, s. 11.
  30. Kolu 2011, s. 17.
  31. Kolu 2011, s. 27.
  32. Kolu 2011, s. 55–57.
  33. Kolu 2011, s. 77.
  34. a b Vaajakoski-lehti 2/1970
  35. Kolu 1992, s. 81–83.
  36. Aikataulu N:o 89 junille 1 p:stä Elokuuta 1918 toistaiseksi, s. sivu 260-263. Helsinki: Suomen valtionrautatiet, 1918.
  37. Kolu 2011, s. 33–55.
  38. Kolu 2011, s. 138.
  39. Kolu 2011, s. 105.
  40. a b Kolu 1992, s. 24–25
  41. a b c d Wilmi, Jorma: ”Vesiltä kumipyörien päälle: puutavaran kuljetus”, Jyväskylän maalaiskunnan historia 1945-2008, s. 204- 206. Jyväskylä: Jyväskylän kaupunki, 2011. 978-952-5947-11-6.
  42. Kolu 1992, s. 26–27
  43. a b c Kolu 1992, s. 28–29
  44. a b Kolu 2011, s. 127
  45. Kolu 2011, s. 122.
  46. Kolu 2011, s. 138.
  47. Kolu 1992, s. 75.
  48. Vaajakoski-lehti 3/1970
  49. Vaajakosken hallissa uitu jo 20 v.. Wessmanni, 19.10.1997, 2. vsk, nro 20, s. 4.
  50. Vaajakoski-lehti 10/1970
  51. Vaajakoski-lehti 1/1971
  52. Vaajakoski-lehti 28/1972
  53. Vaajakoski-lehti 41/1972
  54. Vaajakoski-lehti 20/1972
  55. Vaajakoski-lehti 42/1972
  56. Vaajakoski-lehti 7/1975
  57. Kolu 1992, s. 20.
  58. a b Kauppakeskus Vaajala avautuu historiallisella paikalla 2.9.2013. Keskimaa. Viitattu 6.9.2013.
  59. S-ryhmän historia SOK. Viitattu 1.6.2013.
  60. Kolu 1992, s. 21
  61. Hikinoro Oy täyteen tuotantoon jo 25.8.. Wessmanni, 10.8.1997, 2. vsk, nro 15, s. 3. Vaajakoski: Uutismanni.
  62. Hikinoro Oy Jämsänkoskelta SOK:n tiloihin: Vaajakoski on sopiva miljöö pienelle tehtaalle. Wessmanni, 10.3.1996, 1. vsk, nro 3, s. 3. Vaajakoski: Uutismanni.
  63. a b c d Valtatien 4 parantaminen Vaajakosken kohdalla, Ympäristövaikutusten arviointiselostus Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 1.6.2013.
  64. Vaajakosken kirjastotalo palvellut 10 vuotta. Wessmanni, 6.4.1997, 2. vsk, nro 7, s. 3. Vaajakoski: Uutismanni.
  65. Timo Siukonen, Sulkumestari tuli Keiteleen kanavalle. Tausta: Sorsa ja Vennamo kanavan takuumiehinä. Helsingin Sanomat 8.5.2011 sivu A 13
  66. Kalevi Pulkkinen: Toiveet toteutuvat: Viihtyisä Vaajakoski istuttaa vielä yli 100 puuta talkoilla. Wessmanni, 5.5.1996, 1. vsk, nro 7, s. 3. Vaajakoski: Uutismanni.
  67. MP: Varoninin talosta kaksi eri näkemystä - suojellako vai ei?. Wessmanni, 29.11.1997, 2. vsk, nro 23, s. 3.
  68. Kansalaisaktiivisuus hyödynnettävä Varoninin talossa. Wessmanni, 20.12.1997, 2. vsk, nro 26, s. 3.
  69. Uusi Jyväskylä 1.1.2009 Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  70. Viilto voitti Vaajakosken arkkitehtuurikilpailun YLE Keski-Suomi. Viitattu 8.12.2011.
  71. Satu Kakkori: Vaajakosken vanha Vaajala puretaan ensi kesänä Keskisuomalainen. 6.9.2013. Viitattu 6.9.2013.
  72. a b Luettelo kaupunginosien nimistä ja numeroista Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  73. Tietoja Jyväskylästä, suuralueet Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  74. a b Kolu 2001, s. 52.
  75. Kolu 2006, s. 21.
  76. Kolu 2006, s. 34.
  77. Kolu 2011, s. 80.
  78. Kolu 2011, s. 118.
  79. Kolu 2011, s. 139.
  80. Wilmi, Jorma: ”Teollinen Vaajakoski-Jyskä”, Jyväskylän maalaiskunnan historia 1945-2008, s. 24. Jyväskylä: Jyväskylän kaupunki, 2011. 978-952-5947-11-6.
  81. Vireillä olevat asemakaavat Vaajakoski–Jyskä Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  82. Uusien leikkipuistojen nimet Jyväskylän kaupunki. Viitattu 20.11.2011.
  83. Vaajakosken vesinäytteissä ei epäpuhtauksia Keskisuomalainen. Viitattu 20.11.2011.
  84. Maakellari paloi Vaajakoskella Keskisuomalainen. Viitattu 20.11.2011.
  85. Janakasta katkaistaan vedet Skuuppi. Viitattu 20.11.2011.
  86. Pomminkestävä palvelinhalli Kanavuoreen Yle Keski-Suomi. Viitattu 20.11.2011.
  87. Jyväskylän maalaiskunnalle lunastuslupa valtion maihin Vaajakosken Kanavuoressa Ympäristöministeriö. Viitattu 1.6.2013.
  88. Laura Glad: Kioskiin murtauduttiin Vaajakoskella Keskisuomalainen. 25.3.2013. Viitattu 25.3.2013.
  89. ABC Jyväskylä Vaajakoski ABC-asemat. Viitattu 20.11.2011.
  90. Nuorisokoti SOS-Lapsikylä. Viitattu 20.11.2011.
  91. Noukanniemi Noukanniemi Oy. Viitattu 20.11.2011.
  92. Kolu 1992, s. 76–91.
  93. Kolu 1992, s. 43.
  94. Kolu 1992, s. 23.
  95. Kolu 1992, s. 36.
  96. a b Niitynpään työläiskotimuseo Jyväskylän kaupunki. Viitattu 22.11.2011.
  97. Linnan päiväkoti Jyväskylän kaupunki. Viitattu 22.11.2011.
  98. Jyväskylän maalaiskunta. Kohde 1. Varassaari Keski-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.10.2013.
  99. a b Vaajakosken ulkoilureitit ja -alueet Jyväskylän kaupunki. Liikuntapalvelut. Viitattu 11.12.2011.
  100. Savutuvan Apaja Savutuvan Apaja. Viitattu 22.11.2011.
  101. Suomineito >> nähtävyydet >> Jyväskylä Info Center Finland Oy. Viitattu 20.11.2011.
  102. Vaajakosken aluekirjasto Jyväskylän kaupunginkirjasto. Keski-Suomen maakuntakirjasto. Jyväskylän kaupunki. Viitattu 22.11.2011.
  103. Vaajakosken uimahalli Wellamo Jyväskylän kaupunki. Liikuntapalvelut. Viitattu 22.11.2011.
  104. -lehti 23/1977
  105. Vaajakosken kirkko Keski-Suomen kirkot. Finnica. Viitattu 22.11.2011.
  106. Jyväskylän koulujen väistötilat Yle Keski-Suomi. Viitattu 21.11.2011.
  107. Kolu 1992, s. 30–31.
  108. Vaajakosken Koukku ja Paukku Vaajakosken Koukku ja Paukku. Viitattu 20.11.2011.
  109. Vaajakosken Kuohu Ry Vaajakosken Kuohu Ry. Viitattu 9.12.2011.
  110. Vaajakosken Pelikaanit toivottaa sinut tervetulleeksi tutustumaan toimintaansa Vaajakosken Pelikaanit Hockey Team Ry. Viitattu 9.12.2011.
  111. Vaajakosken Baptistiseurakunta Vaajakosken Baptistiseurakunta. Viitattu 23.11.2011.
  112. Vaajakosken alueseurakunta Jyväskylän kaupunkiseurakunta. Viitattu 20.11.2011.
  113. Vaajan valppaat ja Valppaat tytöt Viitattu 7.12.2011.
  114. Vaajakoski-lehti 20/1976
  115. Vaajakoski-lehti 48/1976
  116. Vaajakosken kohinat Vaajakosken kohinat ry. Viitattu 7.12.2011.
  117. JYKDOK-tietokanta Jyväskylän yliopiston kirjasto. Viitattu 10.12.2011.
  118. Kolu 2011, s. 13
  119. a b Kolu 2011, s. 69
  120. Kolu 2011, s. 70.
  121. Kolu 2011, s. 111
  122. Kolu 2011, s. 110
  123. Kolu 2011, s. 68–69.
  124. Kolu 2011, s. 129
  125. Kunnallisvaalit 26.10.2008, tulos Oikeusministeriö. Viitattu 4.2.2012.
  126. Eduskuntavaalit 17.4.2011, tulos Oikeusministeriö. Viitattu 5.2.2012.
  127. a b Kolu 2011, s. 63.
  128. a b Kolu 2011, s. 64.
  129. Vaajakoski-lehti 14/1970
  130. Jyväskylän paikallisliikenne 9.8.2013 - 31.5.2014 Jyväskylän Liikenne Oy. Viitattu 25.10.2013.
  131. Aikataulut, hinnat ja lipun osto Matkahuolto Oy. Viitattu 20.11.2011.
  132. Keitele kanavan risteilyt Päijänne Risteilyt Hilden Oy. Viitattu 20.11.2011.
  133. Suomen kulkuneuvot. Numero 1/1992. Helsinki: Suomen matkailuyhdistys, 1992.
  134. Suomen kulkuneuvot. Numero 2/1992. Helsinki: Suomen matkailuyhdistys, 1992.
  135. Vaajakosken ympyrä jälleen kaksikaistaiseksi Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  136. Kiertoliittymä otettiin käyttöön Vaajakoskella Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  137. Vaajakosken kehnot tiejärjestelyt huolettavat Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  138. Vaajakosken ympyrään opastetaulujen viidakko Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  139. Vaajakosken turboympyrässä törmäiltiin Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  140. Valtatie 4 parantaminen Vaajakosken kohdalla Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 1.6.2013.
  141. Tunneli sittenkin mukana Vaajakosken tieselvityksissä Yle Keski-Suomi. Viitattu 10.12.2011.
  142. Vaajakosken ohitustie viedään tunneliin? Keskisuomalainen. Viitattu 10.12.2011.
  143. Yleissuunnitelman laatiminen valtatatien 4 parantamisesta Vaajakosken kohdalla on käynnistynyt Keski-Suomen ELY-keskus. Viitattu 1.6.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hovila, Martti: Koskikylän tarinoita, Jyväskylän maalaiskunta: M.Hovila, 1997. ISBN 952-90-8495-1
  • Hovila, Martti: Pitkien piippujen varjossa, Jyväskylä : Kirjailijatalo, 2000. ISBN 952-91-2448-1 (romaani)
  • Kauppinen, Juha: Makeaa elämää, Oy Panda Ab 80 vuotta, Vaajakoski : Panda, 2000. ISBN 952-91-2834-7
  • Kolu, Antti: Vaajakosken Kuohu 1930-1980, Vaajakoski: Vaajakosken Kuohu, 1980. ISBN 951-99253-4-1
  • Lehtonen, Olli: Salvesenin sahatyöväestä koivistolaisiin, Vaajakosken työväenyhdistys 1904-1984, Vaajakoski: Vaajakosken työväenyhdistys, 1984.
  • Patrikainen, Seppo: Erottelu ja varppaus, puun vesikuljetus Vaajakoskella, Jyväskylän maalaiskunta: Jyväskylän maalaiskunta, 1998. ISBN 952-90-8800-0
  • Siekkinen, Keijo: Kuusitoistamiehinen pyramidi, Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2022-X (romaani)
  • Vuorenpää, Pirjo: Vaajakosken V.P.K. 1919-1989, Jyväskylän maalaiskunta: Vaajakosken VPK, 1989.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 62°14′54″N, 025°52′16″E