Asemakaava
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Asemakaava on maankäytön suunnittelussa eli kaavoituksessa yksityiskohtaisin kaava. Asemakaavassa keskitytään johonkin tiettyyn kunnan osaan. Asemakaavassa osoitetaan kunnan osa-alueen käytön ja rakentamisen järjestäminen ja siten luodaan perusta maanomistajien ja kunnan välisten suhteiden muotoutumiselle.[1] Kunnan yleiskaava ohjaa asemakaavojen laadintaa. Vanhoissa teksteissä käytetään sanaa asemakartta.
Asemakaavan merkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asemakaavan laadinnassa otetaan huomioon kunnan kehitys ja ajanmukaisuus[1]. Siinä määritellään yksityiskohtaisesti tietyn alueen käyttötarkoitus sekä ohjataan rakentamista. Siinä esitetään yleensä rakennusten muoto ja sijoittuminen, leikkipaikkojen ja pysäköintialueiden sijainti ja mitoitus, kerrosala, rakennustapaa koskien esimerkiksi julkisivumateriaalit, ääneneristysmääräykset, väestönsuojelutapa ja tontin huleveden käyttö. Kaavamerkinnät on määritelty Suomen rakentamismääräyskokoelmassa, mutta asemakaavalla pyritään määräämään vain välittömästi maankäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Kaavaan merkitään myös tonttien tehokkuusluku.
Asemakaavassa voidaan määrittää ja määrätä alueen suojelukohteet.
Asemakaavan hyväksyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa voi olla laadittu satojakin asemakaavoja. Kaavan hyväksymisen jälkeen alue on rakennuskiellossa, kunnes kaava on saanut lainvoiman.
Uuden asemakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto, vähäisen muutoksen voi hyväksyä kunnanhallitus tai lautakunta.[2]
Vuosittainen kaavoituskatsaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnan tulee vähintään kerran vuodessa laatia katsaus kunnassa vireillä olevista kaava-asioista. Kaavoituskatsauksessa selostetaan lyhyesti kaava-asiat ja niiden käsittelyvaiheet, sekä sellaiset päätökset ja muut toimet, joilla on välitöntä vaikutusta kaavoituksen lähtökohtiin, tavoitteisiin, sisältöön ja toteuttamiseen.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ekroos - Kumpula - Kuusiniemi - Vihervuori: Ympäristöoikeuden pääpiirteet. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 9789510361283.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaavamerkinnät
- Rakennusperinto.fi - Kaavoitus ja suojelu (Arkistoitu – Internet Archive)