Alvar Aallon kotitalo
| Alvar Aallon kotitalo | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Riihitie 20 |
| Sijainti | Munkkiniemi, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1936 |
| Suunnittelija | Alvar Aalto |
| Käyttäjä | Alvar Aallon arkkitehtitoimisto, 1998– Alvar Aallon Säätiö |
| Julkisivumateriaali | tiili |
 |
|
Alvar Aallon kotitalo[1] (myös Villa Aalto[2] tai Riihitien talo[3]) on akateemikko Alvar Aallon ja arkkitehti Aino Aallon koti, joka sijaitsee Helsingin Munkkiniemessä osoitteessa Riihitie 20.[2] Talo on osa Alvar Aalto -museota, joka toimii Jyväskylässä ja Helsingissä. Museon toinen toimipiste Helsingissä on Aallon arkkitehtitoimistona toiminut Alvar Aallon ateljee, joka sijaitsee noin 450 metrin päässä kotitalosta osoitteessa Tiilimäki 20.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aalto tutustui ja mieltyi Munkkiniemeen ollessaan laatimassa ehdotusta Laajalahden rantojen rakentamiseksi M.G. Stenius -yhtiölle. Ehdotus rantojen täyttämisestä pitkillä, valkeilla kerrostaloilla ei koskaan toteutunut, mutta vuonna 1934 Aino ja Alvar Aalto hankkivat tontin Munkkiniemestä ympäristöstä, joka oli vielä lähes luonnonvarainen, ja suunnittelivat sinne talon, joka valmistui elokuussa 1936, samoihin aikoihin kuin Viipurin kirjastokin. Talon ollessa vielä rakenteilla ohikulkijat kuulemma ihmettelivät, että mitä kanankoppia siellä rakennetaan, sillä tuleva rakennus poikkesi radikaalisti siitä, mitä Munkkiniemeen siihen mennessä oli rakennettu.[2][4]
Rakennuksen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alvar ja Aino Aalto suunnittelivat talon sekä perheen kodiksi että arkkitehtien toimistoksi. Kapea toimistosiipi on kevyesti slammattua ja valkoiseksi kalkittua tiiltä. Ikkunasijoittelussa on vielä selkeitä viitteitä funktionalismiin. Asunto-osan pintamateriaalina on ohutta, tummaksi käsiteltyä puurimaa. Katto on tasakatto ja pihan puolella on etelään aukeava suuri terassi.[4]
Talon julkisivu on kadulle päin, ja se on suljettu ja ankara, mutta sitä pehmentävät köynnöskasvit ja pääovelle johtava liuskekivipolku. Talo ennakoi Villa Maireaa, ja siinä on viitteitä uudesta Aallosta, romanttisesta funktionalismista, mm. runsas puun käyttö pintamateriaalina ja neljä tiilistä takkaa. Mutta toisin kuin Villa Mairea, tämä talo ei ole ylellinen residenssi vaan kodikas ja intiimi työskentely- ja asuinrakennus, jossa on käytetty yksinkertaisia ja pelkistettyjä materiaaleja.[4]
Aallon toimistorakennus Munkkiniemen Tiilimäessä valmistui vuonna 1955, mutta Aallon tiedetään viihtyneen kotitalonsa ateljeessa senkin jälkeen.[2]
Yksityiskotiin liittyviä seikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olohuonetta hallitsee flyygeli, jota Aino Aallon tiedetään mielellään soittaneen. Koko sisustus on Aallon käden jälkeä, lukuun ottamatta kolmea renessanssituolia ruokapöydän ympärillä — ne ovat muisto häämatkalta Italiasta.[2]
Monesti kaukaa tulleet turistit pyrkivät kurkistelemaan tontille viereiseltä urheilukentältä. Paikkakuntalaiset tiesivät, että isäntäpariskunta harrasti kirkonmenojen aikaan alasti otettuja ilmakylpyjä, mutta turisteille tämä tuli yllätyksenä. Varsinkin japanilaiset turistit yrittivät jopa kiivetä aidan ylitse kuvaamaan kuuluisaa patiota. Naapurit eivät voineet olla huomaamatta, kun todellisuus valkeni turisteille. Paikkakuntalaiset arvelivat Aaltojen vain olleen huvittuneita näistä tapahtumista.[2]
Aalto asui talossa kuolemaansa saakka 1976, ja tämän jälkeen hänen toinen vaimonsa Elissa Aalto kuolemaansa saakka, vuoteen 1994. Rakennus suojeltiin lailla 1982 ja peruskorjattiin 2000-luvun alussa Opetusministeriön ja Helsingin kaupungin tuella sekä sisältä että ulkoa.[2]
Aukiolo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talon aukiolo noudattelee suurin piirtein normaaleja museoiden aukioloaikoja. Talossa järjestetään opastettuja kierroksia, kesällä tiuhemmin, elokuussa jopa päivittäin, talvella harvemmin, joulu–tammikuussa vain yhtenä päivänä viikossa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alvar Aallon kotitalo Alvar Aalto. Alvar Aalto -säätiö. Viitattu 9.5.2019.
- ↑ a b c d e f g Kaija Hackzell: ”Kuuluisa Villa Aalto”, Rakas Vanha Munkkiniemi. Helsingin vanhoja kortteleita 6, s. 74–77. Porvoo: Helsingin Sanomat, 2001. ISBN 951-97555-5-1.
- ↑ Makkonen, Leena: ”1”, Alvar Aallon kädenjälki Helsingissä, s. 10-15. Helsingin rakennusvirasto, 2009. ISBN 978-952-223-434-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.5.2019).
- ↑ a b c d Hanni Sippo: Alvar Aalto –museo Alvar Aalto –museon kotisivut — Alvar Aallon kotitalo. Viitattu 22.07.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alvar Aallon kotitalo Wikimedia Commonsissa
