Maire Gullichsen
| Maire Gullichsen | |
|---|---|
 Maire Gullichsen vuonna 1982. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1907 Porin mlk |
| Kuollut | 9. heinäkuuta 1990 (83 vuotta) Pori |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | liikemies, mesenaatti |
| Arvonimi | professori (1980) |
| Vanhemmat | Walter Ahlström ja Hildur ”Lilli” Ahlström (o.s. Nevander) |
| Puoliso |
Harry Gullichsen (1928–1954) Bertil C. Nyströmer (1969–) |
| Lapset |
Kristian Gullichsen Johan Gullichsen Lilli Alanen |
Maire Eva Johanna Gullichsen (o.s. Ahlström, myöh. Gullichsen-Nyströmer; 24. kesäkuuta 1907 Porin maalaiskunta – 9. heinäkuuta 1990 Pori[1]) oli suomalainen taiteen mesenaatti, joka toimi rahoittajana, ideoijana sekä käytännön toteuttajana monissa suomalaisen kuvataiteen, taideteollisuuden ja arkkitehtuurin hankkeissa. Hän syntyi ja kuoli Suomen varakkaimpiin teollisuusperheisiin kuuluneen Ahlströmin suvun Honkala-nimisessä huvilassa, joka sijaitsee Pihlavan huvila-alueella Porissa.[2][3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maire Gullichsen jätti lukion kesken yhteiskoulun 7. luokalla ja opiskeli sen jälkeen taidetta Pariisissa Santeri Salokiven johdolla vuonna 1925, Helsingin yliopiston piirustussalilla, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Werner Åströmin yksityisoppilaana 1926–1927 sekä Pariisin vapaissa akatemioissa 1927–1928.[4]
Vuonna 1935 hän perusti Aino ja Alvar Aallon kanssa Artekin, jonka tavoitteena oli yhdistää taide, tekniikka ja tiede. Sen mukaisesti Artekin tiloissa järjestettiin myös taidenäyttelyitä, jotka myöhemmin vuodesta 1949 alkaen siirtyivät vastaperustettuun Galerie Artekiin,[5] joka puolestaan liitettiin Galerie Anhavaan vuonna 1997.[6] Samana vuonna Artekin kanssa aloitti toimintansa Vapaa taidekoulu, jota Maire Gullichsen oli perustamassa ja jossa hän myös itse opiskeli.
Maire ja Harry Gullichsenin yhteistyö Aino ja Alvar Aallon kanssa tuotti eräitä tunnetuimpia modernin suomalaisen arkkitehtuurin ja taideteollisuuden esimerkkejä. Niitä ovat muun muassa Noormarkun ruukin alueella sijaitseva Gullichsenien koti ja edustusasunto Villa Mairea, Ahlström Oy:n teollisuus- ja asuinrakennukset Euran Kauttualla ja Kotkan Sunilassa, sekä lukuisat nykyäänkin tuotannossa olevat lasiesineet, kuten Savoy-maljakko. Gullichsen oli vuonna 1939 perustetun Nykytaide ry:n ideoija ja hän oli myös järjestämässä useita ajankohtaisen nykytaiteen näyttelyitä Helsingissä. Abstraktin ja erityisesti konstruktivistisen taiteen läpimurtoon Suomessa vaikuttivat ratkaisevasti vuonna 1952 järjestetty Klar Form -näyttely sekä vuodesta 1950 lähtien toimineen Galerie Artekin näyttelyt.
1960-luvulta lähtien Gullichsen toimi aktiivisesti tavoitteenaan modernin taiteen museon perustaminen syntymäkaupunkiinsa Poriin. Se aloitti toimintansa lopulta vuonna 1979. Porin taidemuseo sai perustamisensa yhteydessä haltuunsa Maire Gullichsenin nimeä kantavan taidesäätiön suomalaisen taiteen kokoelman.
Professorin arvonimi Gullichsenille myönnettiin vuonna 1981.
Maire Gullichsen kuoli vuonna 1990 syntymäkodissaan 83-vuotiaana, kun hän valmisteli muistelmateostaan. Teos ilmestyi hänen tyttärensä toimittamana postuumisti ruotsiksi, ja se suomennettiin nimellä Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gullichsen oli Ahlström-yhtiöiden perustajan Antti Ahlströmin pojan Walter Ahlströmin tytär. Vuonna 1928 hän meni naimisiin norjalaistaustaisen insinöörin Harry Gullichsenin (1902–1954) kanssa,[7] joka toimi A. Ahlström Osakeyhtiön pääjohtajana vuodesta 1932 lähtien. Vuonna 1969 Gullichsen avioitui ruotsalaisen Bertil C. Nyströmerin (1904–1995) kanssa.[8]
Maire ja Harry Gullichsenin lapsia ovat arkkitehti Kristian Gullichsen (1932–2021), professori Johan Gullichsen (1936–2023) sekä professori Lilli Alanen (1941–2021).[9][10]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gullichsen, Maire: Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä: Muistoja vuosilta 1907–1928, s. 7–15. (Regnbågsfärger, mörka stänk, 2008.) Suomentanut Raija Rintamäki. Toimittaneet Lilli Alanen ja Cita Reuter. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5730-2.
- ↑ a b Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä (Arkistoitu – Internet Archive) Tammen kirjaesittely. Viitattu 13.8.2013.
- ↑ Pihlavan huvila-alue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Viitattu 6.4.2014.
- ↑ Yle Teema Sininen laulu Yle Vintti.
- ↑ Gullichsen (2010), s. 344.
- ↑ ”Galerie Anhava löysi kuvataiteelle reitin maailmalle” (Arkistoitu – Internet Archive), Aalto-yliopisto, 6.7.2009.
- ↑ Jensen-Eriksen, Niklas: Vuorineuvos Harry Gullichsen (1902–1954). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 5.12.2010
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Who's who in Finland 1978, s. 154. Projekt Runeberg. Viitattu 22.9.2014.
- ↑ Gullichsen (2010), s. 357.
- ↑ Ahtela, Taina: Omat kuviot. Avotakka, 2012, nro 3, s. 34–37.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nummelin, Esko – Siltavuori, Emilia: Maire Gullichsen. Pori: Porin taidemuseo, 2000. ISBN 951-9355-65-0.
- Peltonen, Jarno: ”Gullichsen, Maire (1907–1990)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 346–349. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
- Woirhaye, Helena: Maire Gullichsen: Taiteen juoksutyttö. Helsinki: Taideteollisuusmuseo, 2002. ISBN 952-9878-26-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maire Gullichsen – taidemaailman vaikuttaja. Porin taidemuseo. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Gullichsen, Maire hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
