Maire Gullichsen
Sivulta puuttuu Maire Eva Johanna Gullichsen (o.s. Ahlström, myöh. Gullichsen-Nyströmer, 24. kesäkuuta 1907 Pori – 9. heinäkuuta 1990 Pori[1]) oli taiteen mesenaatti, joka toimi paitsi rahoittajana, myös ideoijana ja käytännön toteuttajana monissa suomalaisen kuvataiteen, taideteollisuuden ja arkkitehtuurin hankkeissa.
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
Gullichsen perusti vuonna 1935 Aino ja Alvar Aallon kanssa Artekin, jonka tavoitteena oli yhdistää taide, tekniikka ja tiede. Sen mukaisesti Artekin tiloissa järjestettiin myös taidenäyttelyitä, jotka myöhemmin 1949 alkaen siirtyivät perustettuun Galerie Artekiin[2]. Samana vuonna aloitti toimintansa Vapaa taidekoulu, jota Maire Gullichsen oli perustamassa ja jossa hän myös itse opiskeli.
Maire ja Harry Gullichsenin yhteistyö Aino ja Alvar Aallon kanssa tuotti eräitä tunnetuimpia modernin suomalaisen arkkitehtuurin ja taideteollisuuden esimerkkejä. Näitä ovat muun muassa Villa Mairea, joka on Aallon suunnittelema Gullichsenien koti ja edustusasunto Noormarkussa (1939), Ahlström-yhtiön teollisuus- ja asuinrakennukset Sunilassa, Varkaudessa ja Kauttualla, Savoy-maljakko sekä monet muut yhä tuotannossa olevat lasiesineet.
Vuonna 1939 perustetun Nykytaide r.y.:n puitteissa Gullichsen oli aloitteen tekijänä ja järjestämässä useita ajankohtaisen kansainvälisen taiteen näyttelyitä Helsingissä. Abstraktin ja erityisesti konstruktivistisen taiteen läpimurtoon Suomessa vaikutti ratkaisevasti vuonna 1952 järjestetty Klar Form -näyttely sekä vuodesta 1950 lähtien toimineen Galerie Artekin näyttelyt.
Gullichsen toimi 1960-luvulta lähtien aktiivisesti tavoitteenaan modernin taiteen museon perustaminen Poriin. Vuonna 1981 toimintansa aloittanut Porin taidemuseo sai haltuunsa Maire Gullichsenin nimeä kantavan taidesäätiön suomalaisen taiteen kokoelman. Gullichsenille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1981.
Perhe [muokkaa]
Gullichsen oli Antti Ahlströmin pojan Walter Ahlströmin tytär. Gullichsen oli naimisissa vuodesta 1928 Harry Gullichsenin (1902–1954[3]) kanssa, joka toimi A. Ahlström Osakeyhtiön pääjohtajana vuodesta 1932 kuolemaansa saakka. Myöhemmin Maire Gullichsen avioitui kapteeni Bertil Nyströmerin kanssa. Hänellä on kaksi poikaa, arkkitehti Kristian Gullichsen (jonka poika on taiteilija Alvar Gullichsen), ja professori Johan Gullichsen (jonka tytär on Johanna Gullichsen) [4] [5] . Gullichsenin tytär, professori Lilli Alanen, on toimittanut Gullichsenin muistelmat Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä yhdessä Cita Reuterin kanssa[1].
Katso myös [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Helena Woirhaye, Maire Gullichsen: taiteen juoksutyttö, Taideteollisuusmuseo, 2002 ISBN 952-9878-26-5 207 s.
Lähteet [muokkaa]
- Maire Gullichsen (toim. Cita Reuter ja Lilli Alanen): Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä, Muistoja vuosilta 1907–1928 . Suom. Raija Rintamäki. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5730-2.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Gullichsen, s. 7–15: Lilli Alanen, Maire Gullichsenin muistelmahankkeesta.
- ↑ Gullichsen, s. 344: Helena Woirhaye, Jalon taiteen puolesta
- ↑ Niklas Jensen-Eriksen: Vuorineuvos Harry Gullichsen (1902–1954). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 5.12.2010.
- ↑ Gullichsen, s. 357
- ↑ Ahtela, Taina: Omat kuviot. Avotakka, maaliskuu 2012, s. 34-37.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- YLE Teema, Sininen laulu
- Porin taidemuseo: Maire Gullichsen - taidemaailman vaikuttaja
- Jarno Peltonen: Gullichsen, Maire (1907–1990) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Julkaistu 16.9.1997 (päivitetty 5.3.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
