Uskomuslääkintä

Wikipedia

Ohjattu sivulta Vaihtoehtolääketiede
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Clark Stanleyn käärmeöljy-linimentti
Clark Stanleyn käärmeöljy-linimentti

Uskomuslääkintä tai vaihtoehtolääkintä (käytetään myös nimityksiä täydentävät hoitomuodot, vaihtoehtoiset hoitomuodot tai uskomushoidot) tarkoittaa Duodecimin lääketieteen sanaston mukaan ihmisten tai eläinten hoitamista menetelmin, jotka jäävät tieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääketieteen ulkopuolelle.[1] Termi "uskomuslääkintä" on uudissana, joka on aikakauskirja Duodecimin vuonna 1995 järjestämän sanakilpailun tulos [2].

Lääketieteeseen perustumatonta lääkintää kutsuttiin 1970-luvulla luonnonlääkinnäksi tai luontaislääkinnäksi. Käsitteillä tarkoitettiin rohdosvalmisteiden ja kansanomaisten hoitojen käyttöä sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Luontaislääkinnän nousu kytkeytyi 1960-luvun Yhdysvalloissa niin sanottuihin vaihtoehtoliikkeisiin ja tämän vuoksi luontaislääkinnän nimitykseksi tuli yleisesti käyttöön sana vaihtoehtolääkintä. Termejä luonnonlääketiede ja luontaislääketiede käytetään myös.[3]

Uskomuslääkintä viittaa siihen, että hoidot eivät kuulu tieteellisen tutkimuksen piiriin, ja sana luontaislääkintä puolestaan viittaa luonnonmukaisiin hoitoihin.[4]

Summasta jonka suomalaiset käyttävät vaihtoehto/uskomushoitoihin on esitetty erilaisia arvioita. Tarkka todistettu summa ei kuitenkaan ole tiedossa. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen vahvistumista sanotaan paramedikalisaatioksi.[5]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Uskomuslääkintää koskeva lainsäädäntö Suomessa

Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitettiin loppuvuonna 2006 mahdollisuutta rajata vaihtoehtohoitojen tarjomista vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi. Lakiehdotus oli Turun Sanomien mukaan tarkoitus antaa aikaisintaan vuoden 2007 kesällä. [6]

Suomen Lääkäriliitto vaati kesäkuussa 2007 uskomushoidon rajoittamista lailla. Lääkäriliitto vaatii lainsäädäntöä, joka mm. rajoittaisi uskomushoitojen antamista lapsille ja vakavasti sairaille potilaille.[7]

Tehy on esittänyt vuonna 2008 kannanoton, jonka mukaan uskomushoidot eivät ole terveydenhuollon toimintaa. Tehy vaatii kuluttajien suojelemiseksi lainsäädäntöä, joka ohjaisi uskomushoitojen käyttöä ja markkinointia ja rajaisi niiden antamista joillekin tietyille ryhmille, kuten lapsille, mielenterveyspotilaille ja vakavia sairauksia sairastaville henkilöille. Tehyn mukaan uskomushoitojen opetusta ei tule sallia terveydenhuollon koulutusta antavien oppilaitosten opinnoissa.[8]

Suomessa ollaan tällä hetkellä selvittämässä uskomushoitoihin liityvän lainsäädännön tarvetta.[9]

[muokkaa] Nimitykset ja rajanveto

Akupunktiopisteitä kiinalaisessa lääketieteessä.
Akupunktiopisteitä kiinalaisessa lääketieteessä.

Uskomuslääkintää kuvaavaa käsitettä tarvitaan ja käytetään erottamaan yhteiskunnan taloudellisesti ja sosiaalisesti (mm. sairauslomien muodossa) virallistama diagnosointi ja hoito muista hoitomuodoista. Englannin kielessä käytetään historiallisista syistä yleisesti käsitettä vaihtoehtoinen lääketiede vastakohtana "perinteiselle" lääketieteelle. Tämä johtuu siitä, että etenkin Yhdysvalloissa oli 1800-luvulla muun muassa homeopaattisia lääkäreitä.[10]. Monet uskomuslääketieteen kritisoijat korostavat, että ero uskomuslääketieteen tai vaihtoehtolääketieteen ja näyttöön perustuvan lääketieteen välillä ei ole siinä, onko hoitomuoto vanha tai perinteinen, vaan siinä, onko sillä havaittu positiivisia vaikutuksia eli onko sellaisista vaikutuksista tieteellisesti riittävä varmuus. Esimerkiksi Richard Dawkins esitti John Diamondin kirjan Snake oil and other Preoccupations esipuheessa, että jos hoitomuodolla saadaan aikaan parantavia vaikutuksia kaksoissokkokokeessa, se ei enää ole vaihtoehto, vaan se muuttuu lääketieteeksi. Dawkins esitti myös, että jos Kuninkaallisen lääkärikollegion puheenjohtajan menetelmä ei läpäise testiä, se lakkaa olemasta näyttöön perustuvaa lääketiedettä.

Uskomushoitojen kannattajat puhuvat uskomuslääkinnän sijaan esimerkiksi luontaishoidoista, luontaisterapioista, täydentävistä hoitomuodoista ja luonnonmukaisesta itsehoidosta.[11]

Uskomuslääkinnän vastakohta on näyttöön perustuva lääketiede (engl. evidence-based medicine). Monet niin sanotut virallisessa järjestelmässä käytettävät käytännön hoitomuodot eivät perustu pätevään näyttöön [12], ja näitä hoitoja pyritään korvaamaan näyttöön perustuvalla hoidolla [13] [14]. Joissain tapauksissa kuitenkin esimerkiksi eettiset syyt vaikeuttavat hoitojen tehon kokeellista tutkimista ja puhtaasti näyttöön perustuvien hoitojen antamiseen päästään tuskin ikinä.

[muokkaa] Hoitomuotoja

Esimerkkejä uskomuslääkinnästä ovat muun muassa perinteinen kansanparannus, homeopatia, kiviterapia, otsoniterapia ja luontaislääkkeiden käyttö. Osalla menetelmistä on pitkät perinteet. Joitakin vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten akupunktio, on hyväksytty osittain myös perinteisen lääketieteen menetelmien piiriin. Joillekin hoitomuodoille rajanveto ei ole niin selvä.

[muokkaa] Luonnonparannus

Luonnonparannus (luontaisparannus, luontaishoito) tarkoittaa tautien parantamista lääkkeittä ruokavalion, liikunnan, kylpyjen tai muiden sellaisten avulla.[15]. Luonnonparannukseen kuuluvat myös erilaiset luonnon kasvit, joita hyödynnetään myös nykyisessä tieteellisessä lääketieteessä, niiden todistettujen vaikutusten takia.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Duodecim - terveyskirjasto: uskomuslääkintä
  2. ↑ http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D93300.htm
  3. ↑ http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=sae46000
  4. ↑ ”Tietojätti”. Gummerus, Jyväskylä, 9.p. 2004. Termit vaihtoehtoinen lääketiede eli uskomuslääkintä s. 915 ja luontaislääkintä s. 489.
  5. ↑ Lippu, Hilkka (?) Medikalisaatio ja paramedikalisaatio – taloudellinen intressi, vakuuttavuus ja suggestioiden etiikka Viitattu 22.11.2006
  6. ↑ http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-12-04,104:2:423527,1:0:0:0:0:0:
  7. ↑ Suomen Lääkäriliitto kuluttajien suojelemiseksi: Puoskarointi kuriin lailla 28.06.2007
  8. ↑ Tehy ry: Uskomushoidot eivät ole terveydenhuollon tomintaa. Kannanotto. Luettu 10.2.2008.
  9. ↑ Tehy ry: Uskomushoidot eivät ole terveydenhuollon tomintaa. Kannanotto. Luettu 10.2.2008.
  10. ↑ http://www.saunalahti.fi/arnoldus/uskomush.html
  11. ↑ http://www.adressit.com/luontaishoito
  12. ↑ http://www.shef.ac.uk/scharr/ir/percent.html
  13. ↑ Myllykangas, M. Puoskarointi käy kaupan. Vapaa-ajattelija 6/2001 Viitattu 7.12.2006
  14. ↑ Kansanterveyslaitos. Käypä hoito -suositukset Viitattu 7.11.2006
  15. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Vaihtoehtolääkintää esitteleviä

[muokkaa] Muuta

  • Lauerma, Hannu: Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-201-9.
  • Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1.
  • Ryynänen, Olli-Pekka & Markku Myllykangas: Terveydenhuollon etiikka: Arvot monimutkaisuuden maailmassa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23735-3.
  • Selin, Risto, Marketta Ollikainen & Ilpo V. Salmi (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 63. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
  • Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskomusl%C3%A4%C3%A4kint%C3%A4
Henkilökohtaiset työkalut