Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Broom icon.svg
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: valtaosa artikkelista on epätietosanakirjamaista "puolesta"-"vastaan" -väittelyä. Artikkelin pitäisi ennemmin keskittyä tunnettujen faktojen kertomiseen.
Esimerkki vähähiilihydraattisen ruokavalion mukaisesta lounaasta.

Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa (VHH) eli karppauksessa (johdettu englanninkielisestä "low carb"-nimikkeestä) rajoitetaan hiilihydraattien määrää virallisiin ravintosuosituksiin verrattuna. Monet noudattavat sitä laihdutuksen ja painonhallinnan takia, missä sen teho on hyvin osoitettu[1], mutta sitä käytetään myös eräiden sairauksien hoitoon, kuten diabetes[2][3][4][5][6], korkea verenpaine[7][8], epilepsia[9][10][11], krooninen väsymysoireyhtymä[12][13], erilaiset suolistovaivat[14], refluksitauti[15][16], skitsofrenia[17], rasvamaksa[18], silmänpohjan rappeuma[19] sekä syöpä[20][21].

VHH:ssa vähennetään runsaasti tärkkelystä ja sokeria sisältävän ruuan kulutusta (esim. sokeri, karkit, limonaadit, pullat, keksit, leivät, pastat, viljatuotteet yleisesti, riisit ja perunat yms.) ja panostetaan vähän jalostettuihin ruokiin, joissa rasvan ja proteiinin määrä on suurempi (esim. lihat, kala, pähkinät, siemenet, kananmunat ja maitotuotteet yms.) sekä ruokiin joissa hiilihydraattien määrä on suhteellisen pieni (juurekset ja vihannekset). Myös marjat ja hedelmät kuuluvat karppaukseen vaikkakin niiden käyttöä saatetaan rajoittaa ketogeenisissa VHH:n versioissa.

VHH:sta on olemassa useita erilaisia versioita, joiden ainoa yhdistävä tekijä on hiilihydraattien vähentäminen. Hiilihydraattien määrä vaihtelee henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Joissakin muodoissa korostetaan rasvojen merkitystä, joissakin proteiinien. On kuitenkin huomattava, että hiilihydraattien määrää karsittaessa rasvan ja proteiinin suhteelliset prosenttiosuuden kasvavat vaikka määrällistä muutosta ei olisikaan.

VHH perustuu kivikautiseen ruokavalioon,[22] [23]mutta nykyiseen muotoonsa se lähti ohjautumaan William Bantingin vuoden 1863 julkaisun "Letter on Corpulence Addressed to the Public"[24] johdosta[25] ja maailmanlaajuisesti tunnetuksi sen teki 1970-luvulla lääkäri Robert Atkins. Suomessa tunnetuimpia VHH:ta suosittelevia lääkäreitä ovat Aki Loikkanen, Antti Heikkilä, Matti Tolonen, Timo Kuusela, lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen ja Taija Somppi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Käytäntö

VHH:ssa vähennetään tai jätetään pois tärkkelys- ja sokeripitoiset ruoat, kuten makeiset, leivonnaiset, peruna, riisi ja kuorittu vilja. Hiilihydraatit (10–40 %) nautitaan runsasravinteisista ja vähäsokerisista vihanneksista, sienistä, marjoista, siemenistä ja pähkinöistä. Sen sijaan voimakkaasti hiilihydraattipitoisia kasviksia ja hedelmiä pyritään välttämään.

VHH sisältää usein 2–3 vaihetta. Alun induktiovaiheessa syödään rajoitetummin hiilihydraatteja, jopa vain noin 10 % energiasta. Tarkoitus on tyhjentää glykogeenivarastoja ja hillitä nälkää. Elimistössä on noin 500–700 grammaa glykogeenia. Se sitoo kolme kertaa painonsa verran nestettä. Glykogeenista elimistö saa energiaa nopeammin kuin rasvasta esimerkiksi raskaassa liikunnassa tai työssä. Glykogeenivaraston tyhjennys voi laskea painoa väliaikaisesti 2–3 kg. Varastot täydentyvät heti, kun hiilihydraattia on saatavissa. Tyhjennyksen jälkeen glykogeenivarastot todennäköisesti täydentyvät aiempaa runsaampina.lähde? Mikäli tavoitteena tässä vaiheessa on ketoosi, kuten Atkinsin dieetissä, pääpaino ravinnossa on rasvoilla ja proteiinilla.

Induktiovaihetta seuraa pudotusvaihe, jossa rasvan ja proteiinien suhteellista osuutta dieetistä lasketaan, ja hiilihydraattien määrää nostetaan varovasti. Tässä vaiheessa pääpaino on rasvalla sekä tuoreilla kasviksilla, kuten salaateilla, juureksilla ja tuorevihanneksilla. Usein tässä vaiheessa tapahtuu voimakas painon aleneminen elimistön alkaessa käyttää varastorasvojaan energiaksi. Jos tarkoituksena on laihduttaminen, tätä vaihetta jatketaan kunnes päästään tavoitepainoon.

Dieetin loppuvaiheessa hiilihydraattimäärä nostetaan sille tasolle, jolla painon alenemista ei enää tapahdu ja paino pysyy vakiona. Tätä kutsutaan ylläpitovaiheeksi. Nyt ravinnon pääpaino on proteiinilla ja rasvalla sekä pitkäketjuisilla hiilihydraateilla, kuten hedelmillä, juureksilla ja vihanneksilla. Tässä vaiheessa myös elimistön glykogeenivarasto on palautunut normaaliin tasoonsa, ja painonpudotusta ei enää pitäisi tapahtua.[26]

Taulukossa 1 on suomalaisten ravintosuositukset 2005, ravintotavat ja VHH-dieettien suositukset.

tyypillinen VHH (Zone) ateria
Ravintoaine Suositus Käytäntö VHH
Rasvat 30 % 32-35 % 30-70 %
Proteiinit 10-20 % 16,4 % 10-20 %
Hiilihydraatti 50-60 % 45-50 % 10-40 %
Kuidut (g/vrk) 25-35 19a), 22b) 10 (Atkins)
Kolesteroli 300 mg c) 188 mga), 288 mgb) 950 mg (Atkins)
Tyydyttynyt rasva < 10 % 13-15 % (25-38 g) 44 g (Atkins)

Taulukko 1. a) naiset, b) miehet c) USA:n ravintosuositukset[27] [28]

VHH-dieetit poikkeavat toisistaan ravintojakauman suhteen, suhteessa rasvalähteisiin ja lisäsuositusten suhteen (taulukko 2). Atkins-dieetissä rasvasuositus on alun induktiovaiheessa 60-70 %. Zone-proteiinidieetissä rasvasuositus on ravintosuositusten mukainen 30 %, mutta proteiinimäärä ravintosuosituksia korkeampi.

dieetti Hiilihydraatit Proteiinit Rasvat Kommentteja
Atkins 5-20 25-35 50-70 Induktio, paljon tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia, suosii lihaa, kananmunia, kermaa ja voita. Hedelmien, marjojen ja kasvisten käytössä rajoituksia. Pudotus- ja ylläpitovaiheessa paljon tuoreita kasviksia, varsinkin juureksia sekä sieniä.
Zone 40 30 30 Rajoittaa leipää, perunoita ja pastaa, pyrkii saamaan eri makroravintoaineet optimaaliselle prosenttiosuudelle, "vyöhykkeelle" (zone), ravinnosta
South Beach Vältetään tyydyttyneitä rasvoja
Montignac Ei rasvaa ja hiilihydraatteja yhtä aikaa

Taulukko 2. Ravintoainejakauma (%)[27][29]

[muokkaa] Ketoosi

Pitkään jatkuneen urheilusuorituksen, paaston seurauksena tai jos hiilihydraattia nautitaan n. 50 g/vrk tai alle, ihmisen elimistö alkaa tuottamaan ketoaineita ja menee ns. ketoosiin. Ketoosissa rasvojen triglyseridin glyseridi komponentista sekä maitohaposta ja proteiinista muodostuu glukoosia ja rasvahapoista ketoaineita ihmisen energiatarpeeseen. Normaalilla ruokavaliolla minimiglukoosimäärä aivojen toiminnan kannalta on n. 130 g/vrk.[30] mutta maksa voi luoda reilusti yli tämän verran glukoneogeneesillä. Aivot ja sydänlihas kykenevät kuitenkin käyttämään ketoaineita polttoaineeksi. VHH, joka sisältää hiilihydraatteja alle tämän määrän, tyhjentää ensin glykogeenivarastot ja sen jälkeen valmistaa tarvitsemansa energian muuttamalla rasvaa glukoneogeneesin kautta glukoosiksi (kahdesta glyserolimoolista muodostuu yksi glukoosimooli). Siirtyminen ketoosiin voi aiheuttaa pääkipua, huimausta, pahoinvointia ja väsymystä; itse ketoosi kuitenkin usein tuntuu pirteältä olotilalta. Ketoosin sivuvaikutuksena saattaa olla asetonilta tuoksuva hengitys ja hiki. Ketoosi ei kuulu kaikkiin vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin.

[muokkaa] Teoria

Kuuluisa herkkusuu Jean-Anthelme Brillat-Savarin (1755–1826) yhdisti ensimmäisenä tärkkelys- ja jauhopitoisten ruokien syömisen lihavuuteen vuonna 1825 ilmestyneessä kirjassaan Maun fysiologia.[31] Ensimmäinen vähähiilihydraattiseen dieettiin perustuva laihdutusohjelma kehitettiin William Bantingia varten 1860-luvulla (hänen nimestään ruotsin banta, laihduttaa). Bantingin ruokavalio tuli tunnetuksi tämän 1863 julkaisemassa kirjasessa Letter on Corpulence Addressed to the Public.

VHH-ruokavalion teoreettinen ydinajatus perustuu siihen että hiilihydraatteja tulisi vältellä koska VHH-ruokavaliota tunnetuksi tehneiden mukaan tämä makroravinne laukaisee insuliinin tuotannon haimassa.[32] Todellisuudessa runsas proteiininen ruoka aiheuttaa myös insuliinin erityksen haimassa moniin hiilihydraattispitoisiin ruokiin nähden.[33] Esimerkkiksi noin sadan gramman naudanlihapihvi nostaa insuliinia diabeetikolla saman verran kuin vastaava painomäärä pöytäsokeria.[34]

Insuliinin ansiosta veressä oleva glukoosi varastoituu rasvakudokseen. Tätä kutsutaan lipogeneesiksi: mikäli elimistön glykogeenivarastot ovat täynnä, maksa muodostaa insuliinin avulla glukoosista glyserolia sekä rasvahappoja, jotka varastoituvat triglyserideinä rasvasoluihin [35]. Yleisen uskomuksen mukaan ravinnon sisältämä rasva ei varastoidu rasvasoluihin, mikäli insuliinitaso ei ole riittävän korkea, vaan menee kokonaisuudessaan ketoosin ja glukoneogeneesin raaka-aineeksi. Todellisuudessa veressä on aina riittävästi insuliinia siirtämään rasvan elimistöön. [36]

Aminohappojen määrä veressä laukaisee glukagonituotannon, joka puolestaan vapauttaa rasvakudokseen sitoutuneen energian glukoneogeneesiin, josta seuraa laihtuminen, mikäli samaan aikaan ei syödä hiilihydraattipitoista ravintoalähde?. Ketoosi on kuitenkin hallittu, kontrolloitu tila, ja estää elimistöä menemästä "säästöliekille" eli sopeuttamaan kulutustaan energian saantoonlähde?.

Insuliinin konsentraatiota veressä ajan funktiona kutsutaan insuliinivasteeksi. Siihen vaikuttaa ensisijaisesti glukoosin määrä veressä (verensokeri). Glukoosin imeytymisnopeutta vereen kuvataan glykeemisellä indeksillä. Mitä helpommin sulavassa muodossa hiilihydraatti on, sitä korkeampi sen glykeeminen indeksi yleensä on, ja sitä terävämmän ja piikkimäisemmän insuliinivasteen se aiheuttaa. Ns. nopeat hiilihydraatit (sokeri, disakkaridit, oligosakkaridit, tärkkelys) aiheuttavat korkean, piikkimäisen insuliinivasteen, joka ilmenee sokerihumalan tunteena: vereen imeytyy aluksi suuri määrä glukoosia, joka laukaisee insuliinituotannon, ja veren insuliinikonsentraatio nousee nopeasti. Veressä oleva ylimääräenergia (glukoosi, aminohapot, triglyseridit) varastoituvat nopeasti rasvakudokseen ennen kuin elimistö ehtii käyttää ne muuten hyväkseenlähde?. Jos hiilihydraatit ovat hankalammin imeytyvässä muodossa, kuten kasviksissa, herneissä tai pavuissa hiilihydraatit imeytyvät hitaammin vereen ja aiheuttavat hitaan, kumpumaisen insuliinivasteen. Kun hiilihydraatit imeytyvät hitaasti vereen, insuliinikonsentraatio pysyy alhaisena ja tasaisena, eikä kaikki energia varastoidu rasvakudokseenlähde?.

Mikäli ravinnossa on liikaa proteiineja, glukoneogeneesi alkaa käyttää aminohappoja raaka-aineenaan rasvojen glyserolin sijaan. Tällöin myös proteiinit nostavat insuliinitasoa hiilihydraattien lisäksi[27].

Tuftin yliopisto tutki vuonna 2003 neljää ruokavaliota, joista kolme oli vähähiilihydraattisia, ja yksi (lääkäri Dean Ornish'in ruokavalio) hyvin runsas hiilihydraattinen, lähes täysin kasvispohjainen ruokavalio. Tutkimuksen mukaan Ornish'in runsashiilihydraattinen ruokavalio oli ainoa, joka kykeni huomattavasti vähentämään insuliinitasoja (27%)[37]

Nykyään VHH-dieettien puolestapuhujien perusteluita onkenen mukaan?:

  • Lihomisen pääsyy ovat nopeat hiilihydraatit (sokeri ja tärkkelys), jotka indusoivat insuliinia.lähde?
  • Runsaasti hiilihydraattia sisältävät ruoat aiheuttavat riskin sairastua II-tyypin diabetekseen.lähde?
  • Virallisia ravintosuosituksia ei ole perusteltu tieteellisesti ja ne ovat osin virheellisiä.lähde?
  • Sairauksien syy on tyydyttyneen rasvan sijaan tärkkelys, sokeri ja teolliset transrasvat.lähde?
  • Maitorasvat ovat terveystuotteita, sillä maitorasvaa sisältävät elintarvikkeet sisältävät useimmiten lisäksi paljon tärkeitä ravinteita ja hivenaineita, ja maitotuotteiden käyttö ehkäisee osteoporoosia.

[muokkaa] Tutkimuksia terveysvaikutuksista

Erinäiset variantit VHH-ruokavaliosta ovat usein pärjänneet hyvin painopudotusta mittaavissa tutkimuksissa. Stanfordin yliopiston tutkijoiden tekemän tutkimuksen[38] mukaan vähähiilihydraattinen Atkinsin dieetti oli tehokkain tutkituista neljästä ruokavaliosta ylipainoisten painonhallinnassa. Atkinsin lisäksi tutkimuksessa oli vähähiilihydraattinen Zone, vähärasvainen LEARN ja erittäin vähärasvainen Ornishin ruokavalio. Vuoden kestäneeseen tutkimukseen osallistuneet ylipainoiset tai liikalihavat naiset saivat Atkinsin dieetin avulla tehokkaimmin pudotettua painoaan ja lisäksi mitatut terveysindikaattorit kohenivat eniten. Tutkimusta johtanut apulaisprofessori Christopher Gardner pitää Atkinsin dieetin vahvuutena sen yksinkertaistuksia[39], sillä ruokavalion puolittainenkin noudattaminen auttaa painonpudotuksessa. Vaikka Atkins-ryhmässä olleet naiset eivät noudattaneetkaan Atkinsin ruokavaliota uskollisesti, he olivat kuitenkin vähentäneet hiilihydraattien saantiaan[40]. Vuonna 2005 julkaistussa seurantatutkimuksessa puolestaan Ornish'in hyvin runsas-hiilihydraattinen, kasvipohjainen ruokavalio taas peittosi painonpudotuksessa jopa Atkinssin dietin.[41]

Yhdysvaltalainen tiedejulkaisu Obesity Research kävi vuonna 2001 läpi jokaisen painonpudosta mittaavan seurantatutkimuksen jossa VHH-ruokavaliot ovat olleet osallisena. Tutkimuksen mukaan jokainen yksilöllinen painonpudotus VHH-ruokavaliolla johtui kalorimäärän pienentämisestä[42] Vuonna 2007 julkaistu katselma 107:stä eri painonpudotustutkimukseen toisti aiemmin julkaistun (2001) viestin: VHH-ruokavaliolla aikaansaatu painonpudotus johtuu pienestä kokonaiskalorimäärästä, ei hiilihydraattien vähyydestä itsessään[43]

Marraskuussa 2006 julkaistun Harvardin yliopiston laajan NHS-seurantatutkimuksen aineiston analyysin mukaan ruokavalion vähähiilihydraattisuus ei lisännyt naisilla sydäntautien riskiä.[44]. Aineistona oli noin 83000 NHS-tutkimukseen osallistunutta naista, joiden elämäntapa- ja ruokailutottumuksia oli haastatteluin seurattu vuodesta 1980 alkaen neljän vuoden välein. Tutkimuksessa sepelvaltimotautiriskissä ei ollut eroa, jos hiilihydraatteja oli korvattu ruokavaliossa eläinrasvoilla ja -proteiineilla. Jos sen sijaan ruokavaliossa oli korvattu hiilihydraatteja pääasiassa kasvisrasvoilla ja -proteiineilla, se yhdistyi 30 % alempaan sepelvaltimotautiriskiin. Lisäksi analyysissä havaittiin ruokavalion nopeiden hiilihydraattien aiheuttaman korkean glykemiakuorman lisäävän selvästi sydäntautien riskiä.

Keväällä 2007 julkaistiin Ateenan yliopiston, ruotsalaisen Karoliinisen instituutin ja Harvardin yliopiston tutkijoiden artikkeli, jonka mukaan kuoleman riski on sitä suurempi, mitä isomman osan päivittäisestä energiasta saa valkuaisaineista ja mitä pienemmän hiilihydraateista[45]. Artikkeli perustui Ruotsin syöpäsäätiön rahoittaman tutkimuksen aineistoon, tutkimuksessa oli 1991 lähetetty sattumanvaraisesti valituille 90 000 30–49-vuotiaalle ruotsalaiselle naiselle kyselylomake heidän hormonihoito-, ruokailu-, tupakointi- ja alkoholinkäyttötottomuksistaan. Haastattelulomakkeen palauttaneista yli 40 000 naisesta oli karsittu diabetesta tai sydän- ja verisuonielimistön tauteja sairastaneet pois, ja loppujen kuolinsyitä oli seurattu. Nyt julkaistun artikkelin mukaan aineistossa voitiin havaita kuolleisuuden nousu niillä naisilla, joiden ruokavaliossa energiansaannista suhteellisesti suurempi osa tuli proteiineista ja pienempi hiilihydraateista. Artikkelissa tutkijat arvelevat että havaittu riskin kasvu voisi koskea myös vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla olevia.

Seurantatutkimuksien aineistoista tehtyjen artikkelien [45][44] mukaan tuloksista ei voida suoraan arvioida vähähiilihydraattisten dieettien mahdollisia riskejä tai etuja. Sen sijaan[44] mukaan nopeiden hiilihydraattien, kuten leivän, perunan, vaalean riisin tai makeisten syöminen lisää sydäntautien riskiä.

Nutrition-lehdessä julkaistiin 2010 yhdysvaltalaisen tutkijaryhmän 81-viitteen artikkeli, jossa krititoitiin yhdysvaltalaisia ravintosuosituksia, jotka artikkelin mukaan ovat lisänneet liikalihavuuden lisäksi diabetestä.

Adele H. Hite, M.A.T.a, Richard David Feinman, Ph.D.b, Gabriel E. Guzman, Ph.D.c, Morton Satin, M.Sc.d, Pamela A. Schoenfeld, R.D.e, Richard J. Wood, Ph.D.f: In the face of contradictory evidence: Report of the Dietary Guidelines for Americans Committee Volume 26, Issue 10, October 2010. Nutrition. (englanniksi)

Ruotsin radion kahden toimittajan tekemän selvityksen mukaan ruokavaliota tukevat tutkimukset ovat osittain liha- ja meijeriteollisuuden, kuten Yhdysvaltain lihakarjan kasvattajien yhdistyksen, meijeriyhtiö Swissmilkin ja Atkinsin dieettiin yhteydessä olevien yritysten, rahoittamia.[46][47] Toimittajien kritisoima ruotsalaislääkäri toteaa vastineessaan, että myös riippumattomat tutkimukset osoittavat vähähiilihydraattisen ruokavalion terveellisyyden.[48]

[muokkaa] Argumentteja vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta ja vastaan

[muokkaa] Vastaan

[muokkaa] Mahdollinen vaarallisuus ja kritiikkiä

VHH-ruokavaliota on kutsuttu lääketieteellisessä kirjallisuudessa pseudotieteeksi ja monet VHH-ruokavalion puolestapuhujien ideoita ruokavalioista on kritisoitu suoranaisiksi valheiksi.[49] Useat lääkärit ja asiantuntijat ovat varoittaneet VHH-ruokavalioista.[50][27][51]. Ravitsemusasiantuntijoilla ja lääkäreillä on ollut ennakkoluuloja[38][27][50] vähähiilihydraattisista ruokavalioista ja niiden vaikutuksista. Kriitikot ovat huomauttaneet että VHH-ruokavalio voi johtaa vakaviin mineraalien ja kalsiumin puutostiloihin, mineraalienkatsotaan karkaavan virtsan mukana kehon joutuessa käyttämään rasvaa pääasiallisena energialähteenä, pahimmillaan negatiivisen mineraalibalanssin katsotaan voivan johtaa sydänkohtauksiin[52]. Kriitikot ovat myös katsoneet että VHH-ruokavalion avulla tapahtuneet painonpudotukset ovat seurasta nesteiden vähenemisestä kehossa, ei itse rasvan[53] .

Yhdysvalloissa tehty tutkimus osoitti, että vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikainen käyttö ei aiheuta haitallisia vaikutuksia aineenvaihduntaan eikä lisää sairastumisen riskiä sydän- ja verisuonitauteihin[54].

VHH-ruokavalion miellekkyyttä on puolusteltu sen vuoksi että VHH-ruokavaliota harjoittavien kolesteroliarvoissa tapahtuu usein positiivinen kehitys. Vuonna 2009 julkaistu tutkimus osoitti VHH-ruokavalioiden saattavan nostaa sydäntautien riskiä tavalla jota perinteisen kolesteroliprofiilin kautta on vaikea havaita[55]. Tutkimus käsittelee kuitenkin LCHP-diettiä, eli Low Carb, High Protein-dieettiä, mikä ei ole sama kuin useimpien suosima LCHF, Low Carb, High Fat.

[muokkaa] VHH-ruokavaliolla saa liikaa valkuaisaineita

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla kylläisyyden tunne perustuu rasvan ja proteiinin ylenmääräiseen saantiin.lähde? Liiallisella valkuaisainemäärällä on haittoja.[56] Liiallinen valkuaisainemäärä voi myös nostaa kuolemanriskiä.[45] Monet dieettiä noudattavat eivät kuitenkaan lisää valkuaisaineiden saantia, vaan tarkoitus on korvata hiilihydraatit rasvoilla.

[muokkaa] Liikaa rasvaa verrattuna ravintosuosituksiin

Ravintosuosituksissa on perinteisesti pyritty vähentämään tyydyttyneiden, nk. kovien rasvojen, mutta myös yleensä eläinperäisten rasvojen osuutta ravinnosta. On ajateltu, että sellaiset rasvat aiheuttaisivat sydän- ja verisuonitauteja. Vähähiilihydraattiset ruokavaliot taas perustuvat siihen, että pääosa ravinnon energiasta saadaan erilaisista rasvoista.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio poikkeaakin merkittävästi virallisista suomalaisista ravintosuosituksista, esimerkiksi Kela,[29][57] Diabetesliitto ja Valtion ravitsemusneuvottelulautakunta[58] eivät suosittele sitä.

Jotkut asiantuntijat toteavat, että jos ravintoaineiden suhteita muutetaan virallisista suosituksista, voi syntyä ravitsemuksellisia puutteita, vierasaineiden kasaantumisia ja eri sairauksien riski lisääntyä.[27][51] Mm. kliinisen ravitsemustieteen professorin Helena Gyllingin mukaan runsas eläinrasvojen käyttö johtaa sepelvaltimotautiin, sydäninfarktiin, aivoinfarktiin ja alaraajojen ahtaumatautiin.[50] Toisaalta tutkimusta, joka osoittaisi tällaisen riskin olevan vähähiilihydraatisen ruokavalion kohdalla ei ole olemassa.

[muokkaa] Tyydyttyneet rasvat ongelma transrasvojen sijaan

Kansanterveyslaitoksen Finravinto 2002 -haastattelututkimuksen mukaan suomalaiset saisivat keskimäärin päivittäin ravinnostaan vain 1 gramman transrasvaa, mutta 25−38 grammaa tyydyttynyttä rasvaa. Transrasvojen saannin arviointi perustui tutkimuksessa Finelin tietoihin. Kansanterveyslaitoksen vuoden 1996 kannan mukaan tyydyttyneet rasvat ja transrasvat ovat elimistölle yhtä haitallisia, mutta tyydyttyneet rasvat muodostavat transrasvoja suuremman riskin Suomessa, koska niiden määrä ruokavaliossa on suurempi [59]. Kansanterveyslaitoksen mukaan tyydyttyneet rasvat nostavat sekä HDL- että LDL-kolesteroliarvoja.

USA:n Food and Drug Administrationin, FDA:n mukaan on terveellisempää syödä margariinia kuin voita.[60] Voi sisältää Finelin mukaan 52,8 % tyydyttynyttä rasvaa, 2 % luonnollista transrasvaa ja 178 mg kolesterolia / 100g. Suomessa myytävissä levitemargariineissa ei ole juuri teollisia transrasvoja.

[muokkaa] Kokojyvävilja on terveellistä

Mielipide-erot liittyvät täysjyväviljan käyttöön ja ravintokuituihin. Kokoviljaa syödessä hiilihydraattien mukana saadaan runsaasti kuituja (rukiissa n. 15%) ja tärkeitä hivenaineita. Kriitikoiden mielestä niitä on vaikea, ellei mahdoton korvata muilla ruoka-aineilla. Jos ruisleivällä onkin korkea glykeeminen kuorma, niin sen insuliinivaste on matalampi. Ruisleivällä verensokeri ei putoa niin äkkiä, eikä synny stressireaktiota, jossa vapautuisi rasvahappoja ja stressihormonien eritys lisääntyisi.[61]

Ruisleivän on todettu alentavan diabetesriskiä sekä alentavan miesten veren kolesterolipitoisuutta ja olevan erinomainen fytoestrogeenien lähde. Täysjyvätuotteiden yhteydestä alentuneeseen sydäntauti-, diabetes- ja syöpäriskiin on viime vuosina julkaistu useita väestötason tutkimuksia.[62]

[muokkaa] Puolesta

[muokkaa] Ainoastaan transrasvat ovat ongelma

Broom icon.svg
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: miten liittyy vähähiilihydraattiseen ruokavalioon? Transrasvoja voi välttää ilman VHH:takin

Uudemmissa tutkimuksissa kasviöljyjen tai eläinrasvojen saannin ei ole todettu lisäävän sydän- ja verisuonitauteja. Tavallisen tyydyttämättömän tai tyydytetyn rasvan saannin ei ole todettu epidemiologisissa tutkimuksissa vaikuttavan myöskään veren kolestrolipitoisuuteen. Ainoat rasvat, joiden saannin on todettu nostavan sydäntautien riskiä, ovat transrasvat. [63]

Tanskassa transrasvojen määrä on rajoitettu alle 2 painoprosenttiin kokonaisrasvasta. Arvioidaan, että transrasvat aiheuttavat noin 50 000 ihmiseen ennenaikaisen kuoleman EU:ssa vuosittain. Tanskalaisten keräämien tietojen mukaan suomalainen voi saada tanskalaista 25 kertaa enemmän transrasvoja riskielintarvikkeista (pikaruoka, keksit, kakut, mikropopkornit), ruotsalainen 35, norjalainen 40 ja islantilainen 90 kertaa enemmän. Tanskalaiset esittävätkin, että Pohjoismaissa pyrittäisiin kaikki maat käsittävään kieltoon.[64]. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa transrasvaa saadaan lähinnä maitorasvoja sisältävistä elintarvikkeista, kuten voista, kermasta ja juustoista.

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla teollisten transrasvojen saanti on olematonta. Melkein kaikki elintarvikkeet, joista vaarallisia transrasvoja saa, sisältävät runsaasti nopeita hiilihydraatteja. Poikkeuksena ovat teolliset rasvat, kuten leivontamargariinit ja uppopaistamisessa käytettävät rasvat.

[muokkaa] Sokerin ja nopeiden hiilihydraatin vähentäminen

Ravinnon korkea glykeeminen kuorma ovat monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa todettu ravinnon sydän- ja verisuonitautien tärkeäksi ellei tärkeimmäksi riskitekijäksi. [63] Sokereiden ja nopeiden hiilihydraattien osuuden vähentäminen ravinnosta vähentää glykeemistä kuormaa.

Tästä asiasta sekä VHH:n kannattajat että vastustajat ovat samaa mieltä. Ravintosuositukset eivät kehota syömään sokeria runsaasti, vaan rajoittamaan sitä kohtuulliseksi. Ravitsemusasiantuntijat Fogelholm ja Rehunen kirjoittavat: ”Ravintoainetiheyttä vähentävät mm. munkit, viinerit yms. kahvileivät, makeiset, sokerihuurretut murot, liiallinen leipärasva, snack’s-tuotteet, virvoitusjuomat, valkoinen makaroni ja spagetti, valkoinen vehnäjauho ja valkoinen riisi.”[65] Suosituksen mukaan sokerin saantia tulisi rajoittaa korkeintaan 10 E%:iin. Arvo perustuu WHO:n suosituksiin. Keskimäärin miehet syövät sakkaroosia 9,1 E% ja naiset 10,8 E%.[66] Lapset ja nuoret saattavat syödä sokeria enemmänkin. Ravintosuositukset suosittelevat rajoittamaan puhdistetun sokerin ja vehnäjauhojen määrää ja niiden korvaamista vihanneksilla, hedelmillä ja täysjyväviljalla

[muokkaa] Laihtuminen menettämättä lihasmassaa

Tutkimusten mukaan[38] vähähiilihydraattisella laihdutusruokavaliolla olevien proteiininsaanti säilyy määrällisesti samana kuin ennen laihdutuksen aloittamista. Proteiinin osuus päivittäisestä energiansaannista luonnollisesti kasvaa. Koska ruokavalioon sisältyy riittävästi proteiinia, sillä saadaan korvattua lihaskudoksessa tapahtuva menetys ja elimistö käyttää varastorasvojaan polttoaineena lihasten proteiinien sijaanlähde?, mikä on usein ongelmana vähärasvaisissa dieeteissälähde?.

[muokkaa] Yksinkertainen tapa laihtua

Vähähiilihydraattiset dieetit ovat yksinkertaisia ja niiden noudattaminen on helpompaa kuin vähärasvaisten dieettien [67][68], esimerkiksi helpottuneen nälänhallinnan kautta. Energiansaannin pienentyessä laihdutuksen aikana vähähiilihydraattisella ruokavaliolla on helpompaa turvata riittävä proteiinin ja tyydyttämättömien rasvahappojen saantilähde?. Vähähiilihydraattinen ruokavalio parantaa myös normaalipainoisten veriarvojalähde?.

[muokkaa] Kokojyväviljalla on korkea glykeeminen kuorma

Vaikka täysjyvävilja sisältää runsaasti kuituja, proteiinia ja rasvaa jotka hidastavat jonkin verran tärkkelyksen imeytymistä, tavallisen suomalaisen ruisleivän hiilihydraatit imeytyvät nopeasti ja ero sen ja ranskanleivän glykemiakuorman välillä on hyvin pieni. Tärkein ruisleivästä saatava ravintoaine on suolalähde?. Perinteisen pöytäsuolan sijaan suositellaan puhdistamatonta merisuolaa.

Täysjyväviljatkaan eivät kuulu siten useimpiin vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ei ravintokuitujen saanti ole yleensä ongelma - niitä tarvitaan lähinnä hidastamaan hiilihydraattien imeytytymistälähde?.

Myös joissain hyvähiilihydraattisissa ruokavalioissa hiilihydraattien saannissa pyritään viljoja ja leipää välttämään ja korvaamaan esimerkiksi pavuilla, herneillä ja linsseillä. Lisäksi esimerkiksi ohrasuurimoista valmistetun ruuan glykemiakuorma on alhainen.

[muokkaa] Tuoretuotteiden suosiminen jalostettujen elintarvikkeiden sijaan

Broom icon.svg
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: tarvitaanko tätä osiota? Yhteys vähähiilihydraattiseen ruokavalioon on todella hatara. Tuoretuotteita voi syödä ilman VHH:takin

VHH:n noudattajat pyrkivät yleisesti välttämään pitkälle jalostettuja elintarvikkeita, kuten snackseja, pikaruokaa, eineksiä, perunalastuja, virvokkeita ja sokeroitua mehua, alkoholijuomia, jne., sillä ne usein sisältävät toisaalta runsaasti pienimolekyylisiä, nopeita, hiilihydraatteja ja toisaalta transrasvoja, ja pyrkivät suosimaan tuoretuotteita: tuoretta lihaa, kalaa ja vihanneksia, tuoreita hedelmiä, hedelmämehuja ja juureksia. Monet VHH:n noudattajat valmistavatkin ruokansa salaattipedille riisin, perunan tai pastan sijaan, ja tarjoavat ruoan kanssa tuorevihanneksia ja muita tuorevalmisteita prosessoitujen kastikkeiden sijaan (ks. kuva artikkelin alussa). Samoin kypsentämistä pyritään välttämään, sillä se tuhoaa ravinteita. Tuoretuotteissa on yleisesti enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin valmiselintarvikkeissa.[26]

[muokkaa] Edut ja haitat tiivistettynä

Edut

  • nopeiden hiilihydraattien poisjäämisen ansiosta verensokerin vaihtelu vähenee sekä riski painon nousuun, diabetekseen, sydäntauteihin ja muihin kroonisiin vaivoihin pienenee[69]
  • kolesteroliarvojen paraneminen[70][71]
  • mikäli vähähiilihydraattiseen ruokavalioon lisätään liikunta ja lihaskuntoharjoittelu, lähes kaikki painon pudotus tapahtuu rasvakudoksesta [72]
  • kasvisten, varsinkin tuoreiden kasvisten lisäys entiseen verrattuna
  • siemenien ja pähkinöiden lisäys (pellava, auringonkukka, seesami, cashew)
  • ruokavaliota aloitettaessa nopea painon pudotus (jopa 4 kg /2 vk), mikä motivoi laihduttajaa.
Tehokkaampi painonpudotukseen kuin vähärasvainen tms. muut ruokavaliot.
  • einestuotteiden, pikaruoan, pikkunaposteltavan sekä pitkälle raffinoitujen elintarvikkeiden osuuden väheneminen ruokavaliossa
  • alkoholijuomien, varsinkin oluen sekä makeiden siiderien, käytön väheneminen
  • tuoretuotteiden osuuden kasvaminen ruokavaliossa
  • prosessoitujen elintarvikkeiden välttäminen laskee transrasvojen osuutta rasvasaannossa
  • vähärasvaista ruokavaliota tehokkaampi metabolisen oireyhtymän torjumisessa [73]
Jos kalaa ja kasvisöljyjä suositaan
  • lisää omega-3-rasvahappoja[74]
  • ravinnon kovan rasvan osuuden vähentyessä LDL:n määrä laskee ja HDL pysyy vakiona. Rasvamäärän vähentäminen laskee molempia[75]

Haitat[51][27][29][75]

  • VHH saattaa rajoittaa tarpeellisia ruoka-aineita, hivenaineita, mineraaleja ja vitamiineja[51]
  • alussa (ensimmäiset 2 viikkoa, Atkinsin induktio) riittämätön kuidun saanti ja ummetus, mikäli vähähiilihydraattisia kuidun lähteitä ei käytetä (esim. pavut ja pähkinät).[76]
  • supistunut glykogeenivarasto liikuntaa varten, varsinkin dieetin alkuvaiheessa (Atkins)
  • mikäli pyritään ketoosiin, asetonilta haiseva hengitys (Atkins)
  • ketoosi tuo aluksi päänsärkyä[77]
  • jos nisäkäs- ja lintuperäisen eläinrasvan määrä lisääntyy, tyydyttyneen rasvan, kolesterolin ja rasvaliukoisten karsinogeenien saanti lisääntyy
  • mikäli ravinto sisältää liikaa proteiinia ja liian vähän rasvaa, voimakkaasti ammoniakille haiseva sekä polttava virtsa
  • ei sovi kaikille; riskiryhmien syytä neuvotella lääkärin kanssa

[muokkaa] Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja kasvisruokavalio

Vähähiilihydraattista ruokavaliota pidetään usein lihapainotteisena, mutta vähähydraattinen ruokavalio on mahdollista muodostaa myös kokonaan kasvispohjalta. Tällöin pääpaino on runsaasti proteiineja sisältävillä palkokasveilla, kuten herneillä ja pavuilla, sekä pähkinöillä.

Muodostettaessa vähähiilihydraattista ruokavaliota kokonaan kasvispohjalta, jätetään pois kaikki nopeita hiilihydraatteja sisältävät kasvikset sekä niitä sisältävät ruoat, kuten peruna, valkea leipä, pasta ja valkea riisi. Ruokavalion ytimen muodostavat nyt palkokasvit (pavut, herneet jne), soija ja soijavalmisteet kuten tofu, sekä pähkinät. Tätä täydennetään juureksilla, vihanneksilla ja hedelmillä. Erilaiset salaatit, padat ja muut vihannes- ja kasvisruoat ovat tärkeässä asemassa. Kuten yleensäkin, pitkälle jalostettuja eineksiä ja valmisruokia pyritään välttämään, sillä niiden hiilihydraatit ovat yleensä pienimolekyylisiä, nopeita, ja ne sisältävät prosessoituja rasvoja. Ruuanvalmistuksessa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää oliivi- tai rypsiöljyä. Päivittäistä rasva-annosta voi täydentää tarvittaessa snapsilasillisella pellava- tai oliiviöljyä. Sienet ovat hyvin tärkeä ja terveellinen lisä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.

Kasvispohjalta rakennetusta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta jäävät tyydyttyneet rasvat lähes kokonaan pois. Suurin ero sekaravintopohjaan on vähäisempi proteiinin osuus ravinnosta. Mikäli Atkinsin dieettiä yritetään vegaanipohjalta on tofu hyvin tärkeässä asemassa induktiovaiheen aikana.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Katriina Luotonen: Karpin keittokirja, s. 356. Helsinki: Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220035-8.
  • Anja Nysten, Varpu Tavi, Toomas Tuohikorpi: Laihdu ilman nälkää, s. 211. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851220-5.
  • Annika Tri Dahlqvist, Maria Höglund: Karpin tapaan keittokirja, s. 127. , 2010. ISBN 978-952-220204-8.
  • Heljä Suuronen-Geib: Kivikautinen ruokavalio: Painonhallintaan luonnon keinoin. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-2200-04-4.
  • Antti Heikkilä: Hyvän olon keittokirja: opas vähähiilihydraattiseen ja ravinteikkaaseen ruokavalioon. Helsinki: Rasalas-Kustannus, 2003. ISBN 952-5421-07-4.
  • Antti Heikkilä: Hyvän olon keittokirja 2: Vähähiilihydraattinen ja ravinteikas ruoka elämäntapana. Helsinki: Rasalas-Kustannus, 2004. ISBN 952-5421-13-9.
  • Jyrki Sukula: Hyvä fiilis!, s. 130. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 952-5421-27-9.
  • James & Ron Braly & Hoggan: Vaaralliset viljat, s. 264. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 978-952-5421-48-4.
  • Mary & Sally Enig & Fallon: Syö rasvaa ja laihdu, s. 300. Helsinki: Rasalas-Kustannus. ISBN 952-5421-34-1.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Hite AH, Berkowitz VG, Berkowitz K. (May 2011). "Low-carbohydrate diet review: shifting the paradigm.". Nutr Clin Pract. 26 (3): 300-308. doi:10.1177/0884533611405791. PMID 21586415. 
  2. ↑ Katharine Morrison (November 2005). "Low carbohydrate diets for diabetes control". Br J Gen Pract 55 (520): 884. doi:--. PMID PMC1570767. 
  3. ↑ Nutrition&Metabolism: Low-carbohydrate diet in type 2 diabetes. Stable improvement of bodyweight and glycemic control during 22 months follow-up.
  4. ↑ Nutrition&Metabolism: Low-carbohydrate diet in type 2 diabetes: stable improvement of bodyweight and glycemic control during 44 months follow-up.
  5. ↑ Diabet Med. 2006 Jan;23(1):15-20: Short-term effects of severe dietary carbohydrate-restriction advice in Type 2 diabetes--a randomized controlled trial.
  6. ↑ Diabetes Res Clin Pract. 2007 Oct 31: Long-term effects of a diet loosely restricting carbohydrates on HbA1c levels, BMI and...in type 2 diabetes: A 2-year follow-up study
  7. ↑ Yancy WS Jr, Westman EC, McDuffie JR, et al. (Jan 2010). "A randomized trial of a low-carbohydrate diet vs orlistat plus a low-fat diet for weight loss". Arch Intern Med 170 (2): 136-145. doi:--. PMID 20101008. 
  8. ↑ Cardiovasc Diabetol. 2009: A randomized controlled trial on the efficacy of carbohydrate-reduced or fat-reduced diets in patients attending a telemedically guided weight loss program. Englanniksi.
  9. ↑ Frank Lefevre, MD,Naomi Aronson, PhD (April 2000). "Ketogenic Diet for the Treatment of Refractory Epilepsy in Children: A Systematic Review of Efficacy". Pediatrics 105 (4): 46. doi:--. PMID 10742367. 
  10. ↑ John Hopkins Medicine: Modified Atkins Diet Can Cut Epileptic Seizures in Adults. Englanniksi.
  11. ↑ Brain Nerve. 2011 Apr;63(4):393-400 A ketogenic diet for intractable childhood epilepsy; as an early option as well as a last resort
  12. ↑ Empowher.com: The Upside-Down World of CFS and Low Carb Diets, Where Even the Mental Stuff is Physical
  13. ↑ eHow.com: How to Count Carbohydrates to Manage Chronic Fatigue Syndrome
  14. ↑ Clin Gastroenterol Hepatol. 2009 Jun;7(6):706-708:A very low-carbohydrate diet improves symptoms and quality of life in diarrhea-predominant irritable bowel syndrome.
  15. ↑ Dig Dis Sci: A very low-carbohydrate diet improves gastroesophageal reflux and its symptoms
  16. ↑ Altern Ther Health Med. 2001: Improvement of gastroesophageal reflux disease after initiation of a low-carbohydrate diet: five brief case reports.
  17. ↑ Nutr Metab (London) 2009;6:10: Schizophrenia, gluten, and low-carbohydrate, ketogenic diets: a case report and review of the literature.
  18. ↑ Dig Dis Sci. 2007;52:589-593: The effect of a low-carbohydrate, ketogenic diet on nonalcoholic fatty liver disease: a pilot study
  19. ↑ Am J Clin Nutr. 2007;86:1210-1218.: Dietary carbohydrate and the progression of age-related macular degeneration: a prospective study from the Age-Related Eye Disease Study.
  20. ↑ Zhou W, Mukherjee P, Kiebish MA, Markis WT, Mantis JG, Seyfried TN. (February 2007). "The calorically restricted ketogenic diet, an effective alternative therapy for malignant brain cancer.". Nutr Metab (Lond). 4 (5): 46. doi:10.1186/1743-7075-4-5. PMID 17313687. 
  21. ↑ Time Magazine: [http://www.time.com/time/health/article/0,8599,1662484,00.html Can a High-Fat Diet Beat Cancer?. Englanniksi
  22. ↑ The carnivore connection: dietary carbohydrate in the evolution of NIDDM (englanniksi)
  23. ↑ Plant-animal subsistence ratios and macronutrient energy estimations in worldwide hunter-gatherer diets (englanniksi)
  24. ↑ William Banting (1869). Letter On Corpulence, Addressed To The Public, 4th, London, England: Harrison. Viitattu 2008-01-02. 
  25. ↑ (2007) Good Calories, Bad Calories: Challenging the Conventional Wisdom on Diet, Weight Control, and Disease. Knopf. ISBN 978-1400040780.  (Also published as The Diet Delusion ISBN 978-0091891411)
  26. ↑ a b Salmenkaira, Tavi: Laihdu ilman nälkää hiilihydaattitietoisella ruokavaliolla, 2005
  27. ↑ a b c d e f g Popular Diets: A Scientific Review, Freedman M.R.. et al., Obesity Research 2001
  28. ↑ Finravinto 2002,KTL
  29. ↑ a b c Proteiinidieetit jopa vaaraksi, FT Paula Hakala, Kela 2002
  30. ↑ Dietary carbohydrates: sugars and starches. Teoksessa: Dietary reference intakes for energy, carbohydrates, fiber, fat, protein and amino acids (macronutrients),]The National Academy of Sciences; 2002, 207-264
  31. ↑ Duodecim 2005;121(11):1143-4
  32. ↑ "The entire theoretical framework of low carb diets, like Atkins and The Zone, hang upon the notion that insulin is the root of all evil and so to limit insulin release one needs to limit carbohydrate intake. Dr. Atkins, for example, has a chapter entitled 'Insulin--The Hormone That Makes You Fat,'. Protein Power calls it the 'monster hormone' and the author of the Zone Diet calls insulin 'the single most significant determinant of your weight'.". Greger, Michael; Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craze, 2005
  33. ↑ (American Journal of Clinical Nutrition 50, 1997:1264)
  34. ↑ Diabetes care 7, (1984:465)
  35. ↑ Juha Hulmi: Insuliinistä
  36. ↑ Mustajoki, Pertti: Insuliini ja läski Terveyskirjasto. Viitattu 3.5.2011.
  37. ↑ "One Year Effectiveness of the Atkins, Ornish, Weight Watchers, and Zone Diets in Decreasing Body Weight and Heart Disease Risk" by Michael L. Dansinger, Joi L. Gleason, John L. Griffith, Wenjun Li, Harry P. Selker, Ernst Schaefer; Tufts University, New England Medical Center, Boston, Mass.
  38. ↑ a b c C.D. Gardner ym.: Comparison of the Atkins, Zone, Ornish, and LEARN Diets for Change in Weight and Related Risk Factors Among Overweight Premenopausal Women: The A TO Z Weight Loss Study: A Randomized Trial 7.3.2007 (JAMA Vol. 297, no 9, ss. 969-977). Journal of the American Medical Association.
  39. ↑ Stanford diet study tips scale in favor of Atkins plan
  40. ↑ http://www.slate.com/id/2161388
  41. ↑ Dansinger ML, Gleason JA, Griffith JL, Selker HP, Schaefer EJ. Comparison of the Atkins, Ornish, Weight Watchers, and Zone diets for weight loss and heart disease risk reduction: a randomized trial. JAMA. 2005 Jan 5;293:43-53
  42. ↑ "Popular Diets: A Scientific Review." Obesity Research 9(2001):1S."In all cases, individuals on high-fat, low carbohydrate diets lose weight because they consume fewer calories.", "No magic ingredients, strange food combinations or pseudoscientific formulas will alter this metabolic fact", "Popular Diets: A Scientific Review." Obesity Research 9(2001):1S
  43. ↑ Bravata DM, Sanders L, Huang J, et al. Efficacy and safety of low-carbohydrate diets: a systematic review. JAMA 2003;289:1837-1850.
  44. ↑ a b c Thomas L. Halton, Sc.D., Walter C. Willett, M.D., Dr.P.H., Simin Liu, M.D., Sc.D., JoAnn E. Manson, M.D., Dr.P.H., Christine M. Albert, M.D., M.P.H., Kathryn Rexrode, M.D., and Frank B. Hu, M.D., Ph.D: Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk of Coronary Heart Disease in Women Julkaistu 09.11.2006. The New England Journal of Medicine. Viitattu 28.3. 2007. (englanniksi)
  45. ↑ a b c P. Lagiou, S. Sandin, E. Weiderpass, A. Lagiou, L. Mucci, D. Trichopoulos, ja H.-O. Adami: Low carbohydrate–high protein diet and mortality in a cohort of Swedish women Volume 261 Issue 4 Page 366 - April 2007. Journal of Internal Medicine. Viitattu 29.3. 2007. (englanniksi) "A diet characterized by low carbohydrate and high protein intake was associated with increased total and particularly cardiovascular mortality amongst women. Vigilance with respect to long-term adherence to such weight control regimes is advisable."
  46. ↑ Ruotsin radio: Karppaamisen taustalla liha- ja meijeriteollisuus, viitattu 30.8.2011
  47. ↑ Tutkimuksen esittelevä Ruotsin radion sivu (ruotsiksi)
  48. ↑ Andreas Eenfeldtin vastine ruotsalaistoimittajille (englanniksi)
  49. ↑ Journal of the American College of Nutrition 22(2003):9. "Carbophobia is a form of nutritional misinformation", "infused into the American psyche through... advertising... infomercials... and best-selling diet books"
  50. ↑ a b c Kommentteja Antti Heikkilän väittämiin ravitsemuksestaProfessori Helena Gylling, KYS, Diabetesliitto 2005
  51. ↑ a b c d High-Protein Diets,American Heart Association
  52. ↑ “When one is eating enough carbohydrates, fat can be completely broken down as well. But when the body runs out of carb fuel to burn, it’s only choice is to burn fat inefficiently using a pathway that produces toxic byproducts like acetone and other so-called ‘ketones’. The kidney uses minerals such as potassium and calcium to help rid one’s body of toxins like ketones. People on Atkin’s Diet are urinating these minerals away. And critically low levels in the blood of these electrolytes can lead to fatal cardiac arrhythmias – lethal heart rhythms", Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craze, Greger Michael, 2005
  53. ↑ "To wash these toxic waste products out of our system our body uses a lot of water. The diuretic effect of low carb diets can result in people losing a gallon of water in pounds the first week.[92] This precipitous early weight loss encourages dieters to continue the diet even though they have lost mostly water weight[93] and the state of ketosis may be making them nauseous or worse.[94] If one wanted to try to lose water weight, sweating it away in a sauna may be a more healthful way". "Carbophobia: The Scary Truth about America's Low-Carb Craz"e, Michael Greger, 2005
  54. ↑ Long-term consumption of a carbohydrate-restricted diet does not induce deleterious metabolic effects
  55. ↑ "Clinical Implications of Basic Research. A Look at the Low-Carbohydrate Diet" (2009) http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMcibr0908756]
  56. ↑ Paljonko on sopivasti proteiinia? Tuija Manneri, Diabetesliitto 2005
  57. ↑ Proteiini ja painon hallinta, FT Paula Hakala, Kela 2004
  58. ↑ Hiilihydraatit kuuluvat suositeltavaan ruokavalioon laihduttajillakin, Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2004
  59. ↑ Rasvattu elämäKTL 1996
  60. ↑ Is it better to eat butter instead of margarine to avoid trans fat? FDA 2006
  61. ↑ Yle Akuutin omalääkäri Risto Laitila
  62. ↑ prof. Kaisa Poutanen, KYS
  63. ↑ a b Göran Berglund, Peter M Nilsson, Margrét Leósdóttir: Fettintag och kardiovaskulär hälsa – är vi helt felinformerade?. Läkartidningen, 2007, 104. vsk, nro 49-50, s. 3780−3784. Sveriges läkarförbund. Artikkelin verkkoversio.
  64. ↑ Pohjoismaiden neuvosto: Transrasvat syynä 50 000 ihmiseen kuolemaan EU:ssa 20.1.2008. Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 13.2.2008. (suomeksi)
  65. ↑ Ravitsemusvalmennus, Fogelholm ja Rehunen, Jyväskylä 1987
  66. ↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset, Ravitsemusneuvottelukunta 2005
  67. ↑ William S. Yancy Jr, MD, MHS; Eric C. Westman, MD, MHS; Jennifer R. McDuffie, PhD, RD, MPH; Steven C. Grambow, PhD; Amy S. Jeffreys, MStat; Jamiyla Bolton, MS; Allison Chalecki, RD; Eugene Z. Oddone, MD, MHS: A Randomized Trial of a Low-Carbohydrate Diet vs Orlistat Plus a Low-Fat Diet for Weight Loss 2010;Issue 170(2):136-145. Arch Intern Med. (englanniksi)
  68. ↑ Adele H. Hite, M.A.T.a, Richard David Feinman, Ph.D.b, Gabriel E. Guzman, Ph.D.c, Morton Satin, M.Sc.d, Pamela A. Schoenfeld, R.D.e, Richard J. Wood, Ph.D.f: In the face of contradictory evidence: Report of the Dietary Guidelines for Americans Committee Volume 26, Issue 10, October 2010. Nutrition. (englanniksi)
  69. ↑ Food pyramids: Nutrition Source, Harvard School of Public Health
  70. ↑ Duke University Study Shows Low-Carb Diet Improves Cholesterol
  71. ↑ Tohtori.fi Eri dieettien välillä lähes tasapeli
  72. ↑ University of Illinois at Urbana-Champaign: Protein-Rich Diet Boosts Benefit of Exercise
  73. ↑ Low-carb Diet Better Than Low-fat Diet At Improving Metabolic Syndrome
  74. ↑ n-6/n-3 -rasvahappojen välinen suhde,Ravitsemustieteen perusteita, Helsingin Yliopisto
  75. ↑ a b Dyslipimediat?
  76. ↑ The Effects of Low-Carbohydrate Diets on Organs, ks. Sydän ja Lihas), The Partnership for Essential Nutrition, USA
  77. ↑ Pentti Hiltunen, Liikunnan iloa, Otava 1997

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=V%C3%A4h%C3%A4hiilihydraattinen_ruokavalio&oldid=11139862
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä