Vähärasvainen ruokavalio
Vähärasvainen ruokavalio on ruokavalio, jossa kaloreista enintään noin 30 prosenttia saadaan rasvasta. Erittäin vähärasvaiseksi kutsutaan ruokavaliota, jossa kaloreista enintään 15 prosenttia saadaan rasvasta. Nämä rajat voidaan asettaa muillekin tasoille.[1]
Vähärasvaisen ruokavalion taustalla on se, että yhdestä syödystä rasvagrammasta saa peräti 9 kilokaloria siinä kun proteiinista ja hiilihydraatista saa vain 4 kilokaloria grammaa kohti. Rasvan rajoittamisella on siis enemmän vaikutusta ruoasta saatujen kalorien vähentämisen kannalta kuin muiden makroravintoaineiden rajoittamisella samassa suhteessa. Tämän on päätelty edistävän laihduttamista. Rasvan rajoittamisesta on uskottu olevan myös terveyshyötyjä, sillä etenkin tyydyttyneiden rasvojen ja transrasvojen on varsinkin ennen 2000-lukua arveltu nostavan kolesterolia ja lisäävän sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tämän vuoksi vähärasvaista ruokavaliota ovat suositelleet esimerkiksi Yhdysvaltain ravitsemusviranomaiset.[1]
Sappikivistä kärsiville suositellaan joskus vähärasvaista ruokavaliota, sillä se sopii heidän ruoansulatukselleen. Joskus myös ripulista, ärtyneestä suolesta, ruoan imeytymishäiriöistä ja rasvamaksasta kärsivät ovat hyötyneet vähärasvaisesta ruokavaliosta. Lisäksi laihdutusleikkauksen jälkeen vähärasvainen ruokavalio voi vähentää ruoansulatusvaivoja.[1]
Eräitä suosittuja vähärasvaisia ruokavalioita ovat Ornishin dieetti, Pritikinin dieetti ja Scarsdalen dieetti.[1]
Vähärasvaisen ruokavalion noudattamiseen kuuluu korkearasvaisten ruoka-aineiden välttäminen ja korvaaminen vähärasvaisilla. Lihasta ja keitoista voidaan kaapia rasvat pois, paistorasvat voidaan kaataa pois, tai paistetut ruoat voidaan korvata muulla tavoin valmistetuilla.[1]
Vähärasvaisia ruokavalioita on arvosteltu siitä, että niitä on vaikea noudattaa pitkiä aikoja, ja niistä voi seurata jojolaihduttamista. Myös terveydelle hyödyllisten tyydyttymättömien rasvahappojen saanti voi jäädä liian vähäiseksi.[1]