Robert Atkins (lääkäri)
Robert Coleman Atkins (17. lokakuuta 1930 Columbus, Ohio – 17. huhtikuuta 2003 New York) oli yhdysvaltalainen sydäntautilääkäri. Hän on parhaiten tunnettu nimeään kantavasta Atkinsin dieetistä.[1]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atkinsin isä oli ravintoloitsija. Atkins suoritti alemman lääketieteen tutkinnon 1951 Michiganin yliopistosta ja erikoistui sydäntauteihin Cornell Universityn Medical Schoolissa, josta hän valmistui vuonna 1955. Vuonna 1959 Atkins avasi vastaanoton Manhattanille New Yorkiin, missä hän asui elämänsä loppuun asti.[1]
Lääkärinura ja Atkinsin dieetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atkins painoi 33-vuotiaana vuonna 102 kiloa[2] ja oli masentunut. Hän ryhtyi noudattamaan Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistua lääkäri Alfred W. Penningtonin kehittämää ruokavaliota, jossa rajoitetaan sokerin ja tärkkelyksen käyttöä. Laihduttuaan kuudessa viikossa 12 kiloa Atkins ryhtyi hoitamaan vastaanotollaan potilaidensa ylipainoa samoin menetelmin.[1][3]
Atkins julkaisi vuonna 1972 ensimmäisen kirjansa Dr. Atkins' Diet Revolution: The High Calorie Way to Stay Thin Forever. Atkinsin ruokavaliosta tuli tunnettu ja suosittu, vaikka terveysviranomaiset ja -järjestöt tuomitsivat sen. Atkins sai runsaasti mediahuomiota ja hänet kutsuttiin usein television keskusteluohjelmiin.[1] Atkins laitettiin usein väittelemään nimeään kantavan vähärasvaisen dieetin kehittäneen Nathan Pritikinin kanssa. Jälkimmäinen väitti, että Atkinsin ruokavalio aiheuttaisi sydänsairauksia ja aivohalvauksia. Atkinsin uhkasi haastaa Pritkinin oikeuteen kunnianloukkauksesta ja painotti, että hänen ruokavalionsa noudattaminen lisää sydänsairauksia ehkäisevän HDL-kolesterolin määrää eikä ollut vaikuttanut heikentävästi hänen potilaidensa terveyteen.[4]
Atkins kutsuttiin ensimmäisen kirjansa ilmestymistä seuranneena vuonna Yhdysvaltain kongressin kuultavaksi. Häneltä kysyttiin siellä muun muassa, miten hän kehtasi väittää tunnettujen lääkäreiden olevan väärässä esittäessään, että rasvainen ruoka lihottaa.[5]
1970-luvun lopulta lähtien Atkins vähensi julkisia esiintymisiään ja keskittyi lääkärinvastaanottoonsa sekä uusien kirjojen kirjoittamiseen[1][3].
Atkinsin ruokavalio nousi 1990-luvulla uudelleen julkisuuteen uuden kirjan Dr. Atkins' New Diet Revolution ansiosta. 2000-luvun alussa antamassaan haastattelussa Atkins kertoi, että kalorien rajoittaminen ei toimi laihdutuksessa, koska ihminen ei voi olla koko ajan nälässä. Hiilihydraattien rajoittaminen sen sijaan laihduttaa itsestään.[6] Atkins kertoi myös syövänsä enemmän vihanneksia kuin kasvissyöjät.[3]
Atkins perusti Manhattanille Atkins Center for Complementary Medicine -keskuksen, joka hoiti yhteensä 50 000 potilasta, ja vuonna 1998 ravitsemus- ja lisäravinneyrityksen Atkins Nutritionals, joka tuotti yli sata miljoonaa dollaria.[3] Atkinsin yrityksessä työskenteli parhaimmillaan 90 henkeä ja se saattoi olla maailman suurin vaihtoehtohoitoja tarjoava yritys. Atkins ei keskittynyt vain painonhallintaan, vaan hoiti hyvin monenlaisia sairauksia.[7]
Vuonna 1993 eräs 77-vuotias syöpäpotilas sai huimaus-, tunnottomuus- ja näkökentän oireita Atkinsin tekemästä veren kokeellisesta otsonointihoidosta. Tämä johti Atkinsin lääkärinluvan pikaiseen perumiseen. Atkins sai kuitenkin lupansa takaisin oikeuden päätöksellä, mutta hän joutui puolustamaan vielä uudessa oikeudenkäynnissä, jonka senkin voitti. Atkinson oli hyvin suosittu potilaiden keskuudessa ja myös vuoden -93 syöpäpotilas puolusti lääkärinsä toimintaa. Hän ei siirtynyt eläkkeelle, vaan jatkoi työtään aina kuolemaansa asti.[7]
Atkins alkoi saada akateemista arvostusta vasta vuonna 2002, sen jälkeen kun The New York Times oli julkaissut artikkelin, jonka mukaan Atkins saattoi olla oikeassa[8].
Elämän loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
71-vuotias Atkins sai vuonna 2002 sydänkohtauksen, joka johtui lääkärin mukaan infektion aiheuttamasta kardiomyopatiasta eli sydänlihaksen heikkenemisestä[9]. Atkins liukastui seuraavan vuoden keväällä jäisellä kadulla työmatkan aikana, löi päänsä ja vaipui koomaan. Hän kuoli sairaalassa yhdeksän päivää myöhemmin.[10][1] Isku päähän oli aiheuttanut Atkinsille aivoverenvuodon, joka aiheutti elintoimintojen vähittäisen pettämisen. Atkins meni koomaan ja hänen vaimonsa antoi yhdeksän päivän jälkeen luvan irroittaa hänet elintoimintoja ylläpitävistä laitteista.[11]
Lihansyöntiä vastustavien lääkäreiden perustama Physicians for Responsible Medicine -järjestö toimitti Atkinsin kuoltua Wall Street Journaliin hänen kuolintodistuksensa, jonka mukaan Atkins painoi kuolinhetkellään 114 kiloa. Atkins Physicians Council -ryhmän puheenjohtaja Stuart Tragerin kertoi kuitenkin, ettei Atkins ollut liikalihava ja että hän painoi sairaalaan tuotaessa alle 88 kiloa. Painonnousu johtui nesteen kertymisestä kehoon kooman aikana. Atkinsin leski Veronica Atkins ilmoitti harkitsevansa New Yorkin kaupungin haastamista oikeuteen yksityisten terveystietojen vuotamisesta.[12][13][3]
Vähärasvaisen dieetin markkinoijana tunnettu sisätautilääkäri John McDougall vihjaili Atkinsin kuoleman jälkeen, ettei Atkinsin kehoon olisi voinut kertyä niin suurta nestemäärää. John McDougall on kritisoinut Atkinsin dieettiä epäterveelliseksi ja vaikeasti noudatettavaksi. McDougall kertoi myös epäilevänsä, ettei Atkins ollut kyennyt noudattamaan omaa ruokavaliotaan.[12]
Atkins tuhkattiin ilman ruumiinavausta[12]. Hänen vaimonsa julkisti myöhemmin potilasasiakirjan, jonka mukaan Robert Atkins painoi 195 paunaa eli 88 kiloa, kun hänet punnittiin sairaalaan saapumisen yhteydessä. Atkinsia vuotta ennen tämän kuolemaa haastatelleen toimittaja William Leithin mukaan tämä näytti normaalipainoiselta.[11]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Essential Atkins for Life Kit: The Next Level, Pan Macmillan, 2003. ISBN 0-330-43250-8
- Dr. Atkins' Diet Planner, M. Evans and Company, 2003 – Vermilion, 2003. ISBN 0-09-189877-3
- Atkins for Life: The Next Level, New York: St. Martin's Press, 2003. ISBN 1-4050-2110-1
- Dr. Atkins' New Diet Revolution, New York: Avon Books, 2002. ISBN 0-06-001203-X. – Vermilion, 2003. ISBN 0-09-188948-0
- Dr. Atkins' New Diet Revolution, M. Evans and Company, 2002
- Dr. Atkins' Age-Defying Diet, St. Martin's Press, 2001, 2002
- Dr. Atkins' Vita-Nutrient Solution: Nature's Answers to Drugs, Simon and Schuster, 1997
- Dr. Atkins' Quick & Easy New Diet Cookbook, Simon and Schuster, 1997
- Dr. Atkins' New Carbohydrate Gram Counter. New York: M. Evans and Company, 1996. ISBN 0-87131-815-6
- Atkins, Robert C, Gare, Fran: Dr. Atkins' New Diet Cookbook, M. Evans and Company, 1994 – Vermilion, 2003. ISBN 0-09-188946-4
- Dr. Atkins' New Diet Revolution, M. Evans and Company, 1992
- Dr. Atkins' Health Revolution, Houghton Mifflin, 1988
- Dr. Atkins' Nutrition Breakthrough, Bantam, 1981
- Dr. Atkins' SuperEnergy Diet Cookbook, Signet, 1978
- Dr. Atkins' SuperEnergy Diet, Bantam, 1978
- Dr. Atkins' Diet Cookbook, Bantam, 1974
- Dr. Atkins' Diet Revolution, Bantam, 1972
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Geri Koeppel: Robert C. Atkins 2004. Notable Biographies. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Steve Fishman: The Diet Martyr - Dr. Robert Atkins - Nymag New York Magazine. 5.3.2004. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The Diet Martyr nymag.com. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Steve Fishman: The Diet Martyr - Dr. Robert Atkins - Nymag New York Magazine. 5.3.2004. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Steve Fishman: The Diet Martyr - Dr. Robert Atkins - Nymag New York Magazine. 5.3.2004. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Obituary: Dr Robert Atkins 17.4.2003. BBC News. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Steve Fishman: The Diet Martyr - Dr. Robert Atkins - Nymag New York Magazine. 5.3.2004. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Steve Fishman: The Diet Martyr - Dr. Robert Atkins - Nymag New York Magazine. 5.3.2004. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Atkins diet author home after cardiac arrest 25.4.2002. CNN Health. Arkistoitu 9.9.2010. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Diet doctor Atkins critical after fall 10.4.2003. Cnn.com. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Laura Dolson: The Truth About How Dr. Robert Atkins Died. 10.11.2018.
- ↑ a b c Kleinfield, N. R.: Just What Killed the Diet Doctor, And What Keeps the Issue Alive? (Archive.org) NYTimes.com. 11.2.2004. The New York Times Company. Arkistoitu 21.2.2011. Viitattu 11.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Atkins' widow threatens to sue over leak 12.2.2004. TheAge.com. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
