Länsimainen ruokavalio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikaruoka on tyypillinen länsimaisen ruokavalion osa: puhdistettua viljaa, prosessoitua lihaa, paistorasvaa ja sokeroitua ketsuppia

Länsimainen ruokavalio on Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa yleinen, runsaasti prosessoituja ja energiapitoisia ainesosia sisältävä ruokavalio. Se on länsimaisen elämäntavan leviämisen myötä syrjäyttänyt 1800-luvulta alkaen monet paikalliset, perinteiset ruokakulttuurit myös länsimaiden ulkopuolella. Yhdysvalloissa paikallista länsimaista ruokavaliota kutsutaan joskus myös nimityksellä Standard American Diet. Länsimaista ruokavaliota pidetään yleensä epäterveellisenä.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaiseen ruokavalioon kuuluvat tyypillisimmin sellaiset ruoka-aineet, jotka kehitettiin ja yleistyivät länsimaissa vasta viimeisten kahden vuosisadan aikana:

Ravitsemustutkija Weston Pricen mukaan länsimaiseen ruokavalioon kuuluu valkoinen jauho, sokeri, kemiallisesti säilötyt tai tölkitetyt elintarvikkeet ja kasviöljyt[8]. Ravitsemustutkija Keren O'Dean mukaan Australian alkuasukkaiden länsimaistuneeseen ruokavalioon kuuluu jauho, sokeri, riisi, hiilihappojuomat, alkoholi, maitojauhe, rasvainen liha, peruna, sipuli ja hiukan vihanneksia[9].

Kivikautisen ruokavalion puolestapuhujat kuten ravitsemustutkija Loren Cordain lukevat länsimaiseen ruokavalioon lisäksi maitotuotteet, kaikki viljatuotteet ja alkoholin, jotka ovat yleistyneet vasta maanviljelyn keksimisen jälkeen viimeisten 10 000 vuoden aikana.[2]

Jotkut lukevat länsimaisen ruokavalioon kuuluviksi myös sellaiset ruoka-aineet, joita ennen muinoin tai nykyisissä perinteisissä ruokavalioissa on käytetty länsimaista ruokavaliota selvästi vähemmän. Esimerkiksi omega-6-rasvahappojen osuus länsimaisessa ruokavaliossa on kasvanut viime aikoina huomattavasti omega-3-rasvahappojen osuutta suuremmaksi[10]. Myös natriumkloridi on yleistynyt[2]. Suomalaiset terveysviranomaiset pitävät erityisesti punaista lihaa, eläinrasvaa ja kuidun puutetta länsimaisen ruokavalion määrittäjänä ja sen aiheuttamien terveysongelmien syynä[11]. Jean M Kerver, Eun Ju Yang, Leonard Bianchi, and Won O Song määrittelivät tutkimuksessaan länsimaiseen ruokavalioon kuuluvan prosessoitua lihaa, munia, punaista lihaa ja rasvaisia maitotuotteita[5] .

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaistyyppinen hillomunkki, joka valmistetaan puhdistetusta viljasta ja sokerista

Länsimainen ruokakulttuuri perustui vielä 1800-luvun puolivälissä tuoreisiin ja käsittelemättömiin raaka-aineisiin[12]. Sokerin määrä amerikkalaisten ruokavaliossa alkoi sen jälkeen kasvaa ja puhdistetun sokerin kulutus kasvoi kymmenkertaiseksi 1800-luvun alusta 1900-luvun lopulle[2]. Kokojyvävilja vaihtui puhdistettuun jauhoon[13]. Säilöntäaineita sisältävästä jauhetusta naudanlihasta tehdyt hampurilaiset tulivat myyntiin 1900-luvun alussa, ja pikaruoka ranskanperunoineen ja virvoitusjuomineen löi itsensä lopullisesti läpi vuosisadan puoliväliin mennessä[14].

1800-luvun teknologinen kehitys mahdollisti viljan jauhamisen niin, että siitä saatiin poistettua helposti pilaantuvat osat, kuten kuorikerroksen rasva. Näin viljasta saatiin paremmin säilyvää ja leivontaan entistä paremmin soveltuvaa, eivätkä tuholaisetkaan enää välittäneet köyhtyneestä viljasta. Samalla kuitenkin menetettiin suurin osa jyvien ravinteista ja kuidusta.[15] Myös säilöntätekniikan ja säilöntäaineiden kehittymisen myötä ruoan säilöntä helpottui, mikä vähensi tuoreruoan käyttöä. Makeutusaineiden kuten valkoisen sokerin myötä ruoasta saatiin makeampaa, millä pystyttiin peittämään säilöttyjen ja prosessoitujen ruokien mauttomuus. 1900-luvulla opittiin transrasvojen valmistus, ja 1970-luvulla kehitettiin maissisiirappi.[2]

Terveysvaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaista ruokavaliota pidetään usein epäterveellisenä ja lihottavana, ja sitä syytetään länsimaisten elintapasairauksien aiheuttajaksi.

Weston Price havaitsi 1900-luvun alussa, että perinteistä ruokavaliota noudattaneiden luonnonkansojen parissa ei koskaan esiintynyt minkäänlaisia hammasvaivoja[16]. Price, Denis Burkitt, Albert Schweitzer ja muut 1900-luvun alun lääkärit ja antropologit eivät havainneet tutkimillaan luonnonkansoilla muitakaan nykyajan länsimaisia elintapasairauksia kuten suolistosairauksia, sydänsairauksia tai syöpää, riippumatta siitä, oliko näiden ruokavalio kasvis- vai eläinpainotteinen[17]. Mutta kun nämä samat kansat saivat syödäkseen länsimaisten tulijoiden mukanaan tuomaa sokeria sekä puhdistettua viljaa ja riisiä, myös elintapasairaudet yleistyivät yksi kerrallaan. Ensimmäisenä kehittyi tyypillisesti ylipaino, mitä seurasivat järjestyksessä kakkostyypin diabetes, verenpainetauti, aivohalvaukset ja sydäntaudit.[18] Myös umpisuolen tulehdus, peräpukamat ja ummetus alkoivat yhtäkkiä esiintyä ennen terveillä kansoilla[19].

Vielä 1900-luvun alkupuolella länsimaisen ruokavalion aiheuttamat terveysongelmat laitettiin etupäässä valkoisen sokerin ja valkoisen viljan syyksi. Ancel Keysin raporttien myötä 1970-luvulta alkaen länsimaisen ruokavalion terveysongelmat alettiin käsittää sen rasva- ja lihavoittoisuuden aiheuttamiksi.[20] Länsimaiseksi nykyisin kutsuttu liha-, suola- ja rasvapitoinen ruokavalio saattaa tieteellisten tutkimusten mukaan esimerkiksi lisätä sydänriskiä verrattuna muun maailman ruokavalioihin[21].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pollan, s. 119–121
  2. a b c d e f g h Loren Cordain, S Boyd Eaton, Anthony Sebastian, Neil Mann, Staffan Lindeberg, Bruce A Watkins, James H O’Keefe, and Janette Brand-Miller: Origins and evolution of the Western diet: health implications for the 21st century1,2 2005. American Society for Clinical Nutrition. Viitattu 12.6.2012.
  3. Pollan, s. 114–115
  4. Pollan, s. 92–95
  5. a b Jean M Kerver, Eun Ju Yang, Leonard Bianchi, and Won O Song: Dietary patterns associated with risk factors for cardiovascular disease in healthy US adults 2003. American Society for Clinical NutritionDuodecim. Viitattu 12.6.2012.
  6. Pollan, 93
  7. Pollan, 56–61
  8. Pollan, s. 104
  9. Pollan, s. 92–95
  10. Pollan, s. 133–141
  11. Länsimainen ruokavalio huonoksi sydämelle Terveyskirjasto. 16.12.2003. Duodecim. Viitattu 12.6.2012.
  12. Nilsson, s. 72
  13. Nilsson, s. 73
  14. Nilsson, s. 75
  15. Taubes, s. 96–97
  16. Pollan, s. 101–104
  17. Pollan, s. 105
  18. Pollan, s. 98–99
  19. Taubes, s. 89–91
  20. Taubes 90–91
  21. Romaina Iqbal, PhD; Sonia Anand, MD; Stephanie Ounpuu, PhD; Shofiqul Islam, MSc; Xiaohe Zhang, MSc; Sumathy Rangarajan, MSc; Jephat Chifamba, DPhil; Ali Al-Hinai, MD; Matyas Keltai, MD; Salim Yusuf, DPhil: Dietary Patterns and the Risk of Acute Myocardial Infarction in 52 Countries 2008. American Heart Association. Viitattu 12.6.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]