Kiropraktiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihmisen selkäranka William Cheseldenin teoksesta Osteographia, or The anatomy of the bones.

Kiropraktiikka (kreik. hiro praktikós, hoitaa käsillä) on manipulaatiohoitomuoto, joka korostaa ihmisen tuki- ja liikuntaelinten, erityisesti selkärangan, toimintahäiriöiden diagnosointia, hoitoa ja ehkäisyä käsin tehtävillä tekniikoilla. Kiropraktiikan perinteisenä teorianan on ollut, että nämä toimintahäiriöt vaikuttavat ihmisen kokonaisterveyteen hermoston välityksellä.[1] Nykylääketieteen kiropraktiikkaa nimitetään yleisesti täydentäväksi hoitomuodoksi.[2] Kiropraktikot vastustavat kiropraktiikan luokittelua vaihtoehtohoidoksi.[3] Kiropraktiikan hyödyistä on erilaisia näkemyksiä. Laajempaa tieteellistä näyttöä on manipulaatiohoitojen vaikuttavuudesta kroonisen alaselkäkivun hoidossa.[4][5][6][7]

Kiropraktiikka on vakiintunut sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuoltojärjestelmässä Kanadassa, Yhdysvalloissa (60 000 kiropraktikkoa) Australiassa, Norjassa, Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa ja Sveitsissä, joissa kiropraktikot rinnastetaan lääkäreihin. Kiropraktiikkaa harjoittaa arviolta 90 000 kiropraktikkoa 70 maassa ja sen sen asema on kehittyneissä maissa useimmiten säädeltyä. [8][9]

Alan ammatillinen etujärjestö on Kiropraktikkojen maailmanliitto (World Federation of Chiropractic, WFC), joka on Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen järjestö. WHO on antanut kiropraktiikan peruskoulutusta ja turvallisuutta koskevat suositukset, joissa WHO toteaa kiropraktiikan olevan turvallista sekä kustannustehokasta.[10]

Suomessa kiropraktikko on lailla nimikesuojattu.[11][12][13][14] Suomessa oli vuonna 2005 noin 40 kiropraktikkoa[15] ja heitä edustaa WFC:hen kuuluva Suomen Kiropraktikkoliitto.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel David Palmer.
Daniel David Palmerin vuonna 1897 perustama kiropraktiikka opettava oppilatos Palmer College of Chiropractic.

D. D. Palmer aloitti kiropraktiikan 1890-luvulla ja hänen poikansa B. J. Palmer vauhditti sen levittämistä 1900-luvulla.[16] D. D. Palmer oli itseoppinut parantaja, jolla ei ollut lääketieteellistä koulutusta. Ennen oman hoitomuotonsa kehittämistä hän oli perehtynyt parantamiseen magneettien avulla[17]. 18. syyskuuta 1895 Palmer käsitteli Harvey Lillard nimisen henkilön, joka oli ollut osittain kuuro siitä asti kun oli tuntenut "jonkin pettävän selässään", selkärankaa, ja käsittely vaikutti parantaneen Lillardin. Toinen Palmerin potilas kärsi sydänvaivoista ja jälleen selkärangan käsittely vaikutti poistaneen vaivan. Vuoden kuluessa tästä Palmer oli avannut jo ensimmäisen "kiropraktiikaksi" nimeämäänsä hoitomenetelmää opettavan koulun.[18]

Palmer piti kiropraktiikkaa osin uskonnollisena oppina. 4. toukokuuta 1911 lähettämässään kirjeessä hän toteaa: "meillä täytyy olla uskonnollinen johtaja, perustaja, aivan kuten Kristus, Muhammed, Jo. Smith, Rouva Eddy, Martti Luther ja muut uskontojen perustajat. Minä olen tuo alkulähde. Minä olen kiropraktiikan tieteellisen, taiteellisen, filosofisen ja uskonnollisen puolen perustaja."[19]. Palmer myös väitti saaneensa henkimaailman kautta inspiraatiota kiropraktiikan filosofiasta ja käytännöistä Jim Atkinson -nimiseltä edesmenneeltä lääkäriltä. [20][21]

Palmerin ajattelu ja kirjoitukset saivat vaikutteita 1800-luvun lopun spiritualismiin ja vitalismiin pohjautuvista uskonnollis-filosofisista metafyysisistä teorioista, joista merkittävin oli H. P. Blavatskyn suosioon saattama teosofia.[22].

Aina 1800-luvun lopulta nykypäivään kiropraktiikka on ollut vastakkainasettelussa joidenkin lääketieteen harjoittajien kanssa. Subluksaatio ei perustu lääketieteeseen.[23][24] Yhdysvalloissa on kiistaa aiheuttanut myös joidenkin kiropraktikoiden torjuva suhtautuminen rokotuksiin.[25] Yhdysvaltain lääkäreiden ammattijärjestö American Medical Association kutsui kiropraktiikkaa "epätieteelliseksi kultiksi"[26] ja boikotoi sitä aina vuoden 1987 oikeusjuttuun saakka, jossa lääkäreiden ammattijärjestö todettiin syylliseksi järjestelmälliseen toimintaan jolla yritettiin vaikeuttaa lääkäreiden ja kiropraktikoiden yhteistyötä.[27]

Palmerin teoria subluksaatiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmerin alkuperäinen teoria esittää, että niin sanottu kiropraktinen subluksaatio[28] eli nikamien virheasentojen aiheuttama hermostojärjestelmän virhetoiminto tai selkärangan toimintahäiriö vaikuttaa kehon muihin toimintoihin ja kehon ”luontaiseen älykkyyteen”[29], jonka avulla sen on määrä parantaa itseään ja sopeutua ulkoisen tai sisäisen ympäristön muutoksiin.[30] D. D. Palmerin mukaan "95 % kaikista sairauksista aiheutuu selkärangan subluksaatiosta ja loput muiden nivelten virheasennoista".[18]

Subluksaatioteoria on saanut osakseen arvostelua ja ivaa nykytieteen maailmasta.[31]. Kiropraktiikan historiaa tutkinut Joseph C. Keating, Jr. totesi, että luontainen älykkyys on uskonnollinen käsite, joka ei perustu tieteeseen. Hän suositteli ammattikunnan hylkäävän koko termin kiropraktiikan tieteellistä uskottavuutta vaarantavana uskonnollisena dogmina.[32]

Kiropraktiikan harjoittajat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Palmerin oppeihin tukeutuvat kiropraktikot[33] korostavat vitalismia, kehon luontaista älykkyyttä ja selkärangan manipulointia. He uskovat, että subluksaatio on sairauksien tärkein taustatekijä. He ovat ammattikunnan vähemmistö, mutta heidän asemansa kiropraktisen perinnön seuraajina on antanut heille suurta vaikutusvaltaa ammattikunnan sisällä.[34] Vuonna 2007 Isossa-Britanniassa kiropraktikkojen keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 76 % piti Palmerin alkuperäistä teoriaa "tärkeänä ja keskeisenä osana kiropraktiikkaa".[18]

Enemmistö kiropraktikoista kuitenkin käyttää perinteisten kiropraktisten hoitomuotojen lisäksi myös muita ei-lääketieteellisiä hoitoja ja lääketieteen hoitoja[35]. He myös uskovat, että subluksaatio on vain yksi sairauksien aiheuttaja muiden joukossa. He voivat tarjota potilailleen manipulaatiohoidon lisäksi esimerkiksi harjoittelua, hierontaa, lisäravinteita, akupunktiota ja homeopatiaa.[34]. Vaikka kiropraktikoilla on erilaisia näkemyksiä, kaikkia kiropraktikoita yhdistää näkemys siitä, että selkäranka ja terveys ovat toisiinsa yhteydessä hermoston kautta[36]

Kiropraktinen hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiropraktikon antamaa selkärangan manipulaatiohoitoa.

Kiropraktinen hoito käsittää erilaisia käsillä tehtäviä eli manuaalisia tekniikoita, nivelten ja erityisesti selkärangan manipulointia. Hoitoon voi kuulua myös liikuntaan ja elämäntapoihin liittyviä ohjeita.[37] Kiropraktisessa hoidossa potilaat aluksi haastatellaan. Haastattelun yhteydessä pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti vaivan syy ja muu terveyshistoria, kuten lääkitys, sairaudet ja mahdolliset leikkaukset. Ryhtianalyysissä etsitään mahdollisia ryhtivirheitä, jotka voivat pitkittyessään johtaa erilaisiin ongelmiin lisäksi erilaisilla testeillä tutkitaan nivelten, lihasten, nivelsiteiden ja hermoston toimintaa. Haastattelun ja tutkimusten perusteella kiropraktikko tekee potilaalle hoitosuunnitelman, joka sisältää potilaan oireiden alkuperän, hoitojen määrän ja ohjeet vaivojen ennaltaehkäisyyn. Varsinaisia kiropraktisia hoitotekniikoita on useita ja kiropraktikko valitsee niistä tilanteeseen parhaiten sopivan. [38]

Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 80 % kiropraktiikasta pyrkii hoitamaan tuki- ja liikuntaelinperäistä kipua, erityisesti alaselän kiputiloja. 10 % tehdään päänsäryn ja loput 10 % erilaisten selkäydinvammojen aiheuttamien tai pahentamien sairauksien vuoksi.[39] Vuonna 2004 General Chiropractic Councilin teettämän kyselytutkimuksen perusteella brittiläisistä kiropraktikoista 97,42 % uskoi kiropraktiikan auttavan selkäkipuihin, 97,19 % niska- ja käsikipuihin, 97,19 % jalka- ja alaselkäkipuihin, 96,72 % iskiakseen, 96,6 % jännityspäänsärkyyn, 95,08 % nivelongelmiin, 90,86 % migreeniin, 90,39 % urheiluvammoihin, 63,46 % kuukautiskipuihin, 63,11 % koliikkiin, 53,98 % ruuansulatusongelmiin, 26,58 % muihin sairauksiin (vastausten joukossa oli muun muassa kasvukivut, epilepsia, jännetupintulehdus, lasten neurologiset ongelmat, skolioosi, tinnitus, fibromyalgia, masennus, korkea verenpaine, Parkinsonin tauti, aivohalvaus ja vuoteenkastelu) ja 40,52 % kaikkiin edellä mainittuihin.[40] Suomen kiropraktikkoliiton mukaan kiropraktiikalla voidaan hoitaa tehokkaasti monenlaisia vaivoja, kuten selkä- ja niskakipua, huimausta, migreeniä, käsi- ja jalkavaivoja sekä puutumisen oireita.[41][42]

Hoidon tehokkuus ja turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa kiropraktiikkaan liittyvästä tieteellisestä tutkimuksesta on käsitellyt selkärangan manipulaatiota yleisesti eikä keskittynyt kiropraktiseen käytäntöön.[43] Tutkimuksissa on voitu osoittaa vain kiropraktiikan kaltaisten manipulaatiohoitojen lievä tai kohtalainen vaikuttavuus kroonisen alaselkäkivun hoidossa.[4][5][6][7] Kiropraktinen hoito on pääasiallisesti turvallista taitavasti ja asiallisesti käytettynä[44], vaikkakin harvoissa tapauksissa manipulaatiolla voi olla vakavia terveydellisiä komplikaatioita.[45][46] Niskan alueen manipulaatio voi aiheuttaa vakavia haittoja ja sitä ei suositella.[47]

Vuonna 2001 joukko kiropraktikkoja julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan suurimpien pohjoisamerikkalaisten kiropraktikkojärjestön potilasesitteistä 82 % sisälsi tieteellisesti todistamattomia väitteitä kiropraktiikan vaikuttavuudesta. Tutkijoiden mukaan tämä oli ongelmallista, koska se vahvisti kiropraktiikan julkista kuvaa tieteen ulkopuolella toimivana ammattikuntana.[48]

Britannian kiropraktikkoyhdistys vaati anteeksipyyntöä ja haastoi brittiläisen toimittajan ja kirjailijan Simon Singhin oikeuteen kunnianloukkauksesta tämän vuonna 2008 The Guardian -lehdessä esittämän kommentin vuoksi. Singh totesi artikkelissaan, että "vaikka nykyaikaisten kiropraktikkojen voisi olettaa rajoittuvan vain selkävaivojen hoitoon, todellisuudessa heillä on edelleen varsin pöhköjä ajatuksia". Aku Heinosen mukaan kiropraktikkoyhdistyksen tarkoituksena oli ilmeisesti "hankkia alalle positiivista näkyvyyttä nujertamalla kiropraktisten menetelmien näkyvä vastustaja". Singh kuitenkin voitti oikeusjutun ja totesi voiton jälkeen Wired-lehdelle antamassaan haastattelussa, että "..joskus jopa yksinkertaisten totuuksien esittäminen (kuten se, ettei ole olemassa luotettavaa näyttöä siitä, että kiropraktiikka hoitaisi astmaa lapsilla) herättää vihaa tieteen vastustajien joukossa".[49][50]

Kiropraktikko Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntää kiropraktikon ammattinimikkeen 4–6-vuotisen yliopistotutkinnon suorittaneille. Nimikesuojattu kiropraktikko (aiemmin koulutettu kiropraktikko) katsotaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja asetuksen tarkoittamaksi terveydenhuollon ammattihenkilöksi[51][12]. Kiropraktikko-ammattinimikettä saavat käyttää vain ne, jotka ovat suorittaneet Valviran hyväksymän koulutuksen ja jotka sen jälkeen on merkitty terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin eli Terhikkiin[12]. Kiropraktikot eivät ole sairausvakuutusasetuksen 5 § mukaan sairausvakuutuslaissa tarkoitettuja asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneita henkilöitä, koska tällaisena pidetään henkilöä, jonka terveydenhuollon oikeusturvakeskus on sairaanhoitajana, terveydenhoitajana, kätilönä, fysioterapeuttina, laboratorionhoitajana tai erikoishammasteknikkona merkinnyt terveydenhuoltohenkilöstöstä pitämäänsä luetteloon.[52]

Ensimmäiset Doctor of Chiropractic -tutkinnon suorittaneet kiropraktikot tulivat Suomeen 1920-luvulla ja työskentelivät pääsääntöisesti Pohjanmaalla, jossa väestö oli siirtolaisuuden kautta tutustunut kiropraktiikkaan. Suomen Kiropraktikkoliitto perustettiin 2. marraskuuta 1977 ajamaan ammattikunnan asemaa.[53] Suomen Kiropraktikkoliitto hyväksyy jäsenikseen vain kansainvälisen, CCE-akreditoidun koulun, myöntämän tutkinnon suorittaneita kiropraktikkoja.[54] Suomessa toimivat kiropraktikot ovat valmistuneet Euroopassa tai Yhdysvalloista. Kiropraktikoksi voi valmistua kuudesta eurooppalaisesta yliopistosta, joista kaksi sijaitsee Britanniassa ja yksi Sveitsissä, Ranskassa, Tanskassa ja Norjassa kussakin.[55]

Opiskelu ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiropraktikon koulutus kestää keskimäärin 5 vuotta. Täysipäiväisen opiskelun, tenttien sekä hyväksytyn lopputyön lisäksi koulutus edellyttää vuoden pituisen klinikkaharjoittelun. Koulutus vastaa ensimmäisen 2-3 vuoden osalta lääkärikoulutuksen vaatimuksia pääaineina mm. anatomia, fysiologia, patologia ja radiologia. Esimerkiksi Tanskassa Odensen yliopistossa kiropraktiikan opiskelu tapahtuu 3 ensimmäisen vuoden aikana yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Suomalaisilta hakijoilta sisäänpääsyvaatimuksena on ylioppilastutkinto ja kielikoe, jonka lisäksi voidaan vaatia henkilökohtaista haastattelua kyseisessä yliopistossa.

Koulutettu kiropraktikko voi hoitaa potilasta ilman lääkärin lähetettä. Hoitokoulutuksen keskittyminen tuki- ja liikuntaelinvaivojen manuaalisiin hoitoihin antaa kiropraktikolle erinomaisen mahdollisuuden päästä hyviin hoitotuloksiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nelson CF, Lawrence DJ, Triano JJ et al. (2005). "Chiropractic as spine care: a model for the profession". Chiropr Osteopat 13: 9. 
  2. Chapman-Smith DA, Cleveland CS III (2005). "International status, standards, and education of the chiropractic profession", in Haldeman S, Dagenais S, Budgell B et al. (eds.): Principles and Practice of Chiropractic, 3rd, McGraw-Hill, 111–34. ISBN 0-07-137534-1. 
  3. Daniel Redwood, Cheryl Hawk, Jerrilyn Cambron, Sivarama Prasad Vinjamury, Jennifer Bedard: Do Chiropractors Identify with Complementary and Alternative Medicine? Results of a Survey. The Journal of Alternative and Complementary Medicine, toukokuu, 2008. vsk, nro 14(4), s. 361-368. artikkelin verkkoversio Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  4. a b Timo Pohjolainen ja Antti Malmivaara: Manipulaation vaikuttavuus selkäkivun hoidossa 14.5.2008. Kustannus Oy Duodecim.
  5. a b Assendelft WJJ, Morton SC, Yu EI, Suttorp MJ, Shekelle PG.: Spinal manipulative therapy for low-back pain.. Cochrane Database of Systematic Reviews, . DOI: 10.1002/14651858.CD000447.pub2.. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.4.2009. (englanniksi)
  6. a b Jukka Martio: Käsittelyterapiat 27.11.2007. Duodecim. Viitattu 17.4. 2009. : Selän, nivelten ja lihasten käsittelyyn perustuvia hoitokeinoja käytetään runsaasti tuki- ja liikuntaelinsairauksissa...Kiropraktiikan taustalla on Yhdysvalloissa 1800-luvulla kehitetty teoria selkärangan nivelten virheasennoista..
  7. a b E Ernst, P H Canter: A systematic review of systematic reviews of spinal manipulation. J R Soc Med, 2006, nro 99, s. 192-196. Artikkelin verkkoversio.
  8. Tetrault, M.: Global professional strategy for chiropractic (PDF) 2004. Chiropractic Diplomatic Corps.
  9. Facts on Chiropractic The Chiropractic Report. Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  10. WHO:n kiropraktiikan peruskoulutusta ja turvallisuutta koskevat suositukset (pdf) Viitattu 18.4.2009.
  11. Mitä kiropraktiikka on? Chiropractic Finland. Viitattu 17.4.2009.
  12. a b c Valvira.fi: Etuliite "koulutettu" poistuu kiropraktikon, naprapaatin ja osteopaatin ammattinimikkeestä
  13. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus viitattu 18.4.2009
  14. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
  15. Olavi Airaksinen: Manipulaatiohoito lääkärin työvälineenä (Lääkäripäivät 2005) 11.01.2005. Viitattu 17.4.2009.
  16. Martin SC (1993). "Chiropractic and the social context of medical technology, 1895–1925". Technol Cult 34 (4): 808–34. 
  17. Excerpt fromThe Text-Book of the Science, Art and Philosophy of Chiropractic Excerpt from The Text-Book of the Science, Art and Philosophy of Chiropractic (englanniksi)
  18. a b c What you should know about chiropractic. Edzard Ernst, 29 May 2009, 2009. vsk, nro 2710. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  19. D. D. Palmer's Religion of Chiropractic - Letter from D. D. Palmer to P. W. Johnson, D. C., 4.5.1911
  20. Palmer D.D. (1994). "History of chiropractic theories", The Chiropractor, reprint, Health Research Books, 5. ISBN 0-787-30652-5. 
  21. Faulty Logic & Non-skeptical Arguments in Chiropractic - Keating C. Joseph Jr, Los Angeles College of Chiropractic, 1997
  22. Leach Robert A. (2003). "History of chiropractic theories", The chiropractic theories: a textbook of scientific research, 4th, Lippincott Williams & Wilkins, 14. ISBN 0-683-30747-9.  .
  23. {{{Otsikko}}}Chiropractic: a critical evaluation. Journal of Pain Symptom Manage, {{{Vuosi}}}. Tarkasta komennot {{lehtiviite}}.
  24. Keating JC Jr, Cleveland CS III, Menke M: Chiropractic history: a primer (PDF) 2005. Association for the History of Chiropractic. Viitattu 16.6.2008. ”A significant and continuing barrier to scientific progress within chiropractic are the anti-scientific and pseudo-scientific ideas (Keating 1997b) which have sustained the profession throughout a century of intense struggle with political medicine. Chiropractors' tendency to assert the meaningfulness of various theories and methods as a counterpoint to allopathic charges of quackery has created a defensiveness which can make critical examination of chiropractic concepts difficult (Keating and Mootz 1989). One example of this conundrum is the continuing controversy about the presumptive target of DCs' adjustive interventions: subluxation (Gatterman 1995; Leach 1994).”
  25. Busse J. W., Morgan L, Campbell J. B. (2005). "Chiropractic antivaccination arguments". J Manipulative Physiol Ther 28 (5): 367–73. 
  26. Johnson C, Baird R, Dougherty PE et al. (2008). "Chiropractic and public health: current state and future vision". J Manipulative Physiol Ther 31 (6): 397–410. 
  27. Cooper RA, McKee HJ (2003). "Chiropractic in the United States: trends and issues". Milbank Q 81 (1): 107–38. 
  28. engl. vertebral subluxation
  29. engl. innate intelligence)
  30. Joseph C. Keating, Jr., Keating JC Jr (2005). "A brief history of the chiropractic profession", in Haldeman S, Dagenais S, Budgell B et al. (eds.): Principles and Practice of Chiropractic, 3rd, McGraw-Hill, 23–64. ISBN 0-07-137534-1. 
  31. Keating JC Jr, Charlton KH, Grod JP, Perle SM, Sikorski D, Winterstein JF (2005). "Subluxation: dogma or science?". Chiropr Osteopat 13: 17. 
  32. Joseph C. Keating, Jr., PhD. Commentary: The Meanings of Innate. J Can Chiropr Assoc 2002; 46(1)
  33. Niin sanotut "straight"-kiropraktikot.
  34. a b Kaptchuk TJ, Eisenberg DM (1998). "Chiropractic: origins, controversies, and contributions". Archive of Internal Medeicine 158 (20): 2215–24. PMID 9818801. 
  35. Niin sanotut "mixer"-kiropraktikot.
  36. Gay R. E., Nelson C. F. (2003). "Chiropractic philosophy". in Wainapel SF, Fast A (toim.). Alternative Medicine and Rehabilitation: a Guide for Practitioners. New York: Demos Medical Publishing. ISBN 1-888799-66-8.
  37. Mootz RD, Shekelle PG (1997). "Content of practice", in Cherkin DC, Mootz RD (eds.): Chiropractic in the United States: Training, Practice, and Research. Rockville, MD: Agency for Health Care Policy and Research, 67–91. Viitattu 2008-10-10.  AHCPR Pub No. 98-N002.
  38. Mitä vastaanotolla tapahtuu Suomen kiropraktikkoliitto ry. Viitattu 9.7.2009.
  39. David Chapman-Smith LL.B. (Hons.): The Chiropractic Profession - Basic Facts, Independent Evaluations, Common Questions Answered. The Chiropractic Report, syyskuu 2008, 2008. vsk, nro Vol. 22 No. 5. verkkoversio (pdf) Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  40. Consulting the Profession: A Survey of UK Chiropractors, 2004. General Chiropractic Council, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.6.2009). (englanniksi)
  41. Millaisia potilaita kiropraktikko hoitaa? Suomen kiropraktikkoliiton. Viitattu 22.4. 2009.
  42. Tapauskertomuksia Suomen kiropraktikkoliiton. Viitattu 22.4. 2009.
  43. Edzard Ernst, MD, PhD, FRCP(Edin): Chiropractic. Annals of Internal Medicine, , 2002. vsk, nro Volume 137 • Number 8, s. 701. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.4.2009. (englanniksi)
  44. Maailman terveysjärjestö
  45. Ernst E (2007). "Adverse effects of spinal manipulation: a systematic review". Journal of the Royal Society of Medicine 100 (7): 330–8. Lay summary – Med News Today (2007-07-02). 
  46. Anderson-Peacock E, Blouin JS, Bryans R et al. (2005). "Chiropractic clinical practice guideline: evidence-based treatment of adult neck pain not due to whiplash" (PDF). Journal of Canadian Chiropractic Association 49 (3): 158–209. 
    Anderson-Peacock E, Bryans B, Descarreaux M et al. (2008). "A clinical practice guideline update from The CCA•CFCREAB-CPG" (PDF). J Can Chiropr Assoc 52 (1): 7–8. 
  47. Olavi Airaksinen, dosentti, ylilääkäri: Onko manipulaatiohoito vaikuttavaa?. (Pääkirjoitus) Duodecim, , 2005. vsk, nro 121, s. 1707–8. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.4.2009.
  48. Jaroslaw P. Grod, DCa, David Sikorski, DCb, Joseph C. Keating Jr, PhDc: Unsubstantiated claims in patient brochures from the largest state, provincial, and national chiropractic associations and research agencies. J Manipulative Physiol, October 2001, 2001. vsk, nro 2001;24, s. 514-519. tiivistelmä Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  49. Aku Heinonen: Simon Singh ja erävoitto pseudotieteestä Suomen Kuvalehti. 10.9.2010. Suomenkuvalehti.fi. Viitattu 13.9.2010.
    • ”You might think that modern chiropractors restrict themselves to treating back problems, but in fact they still possess some quite wacky ideas.”
    • ”Such is the state of science, where sometimes even stating simple truths (like the fact that there’s no reliable evidence chiropractic can alleviate asthma in children) can bring the wrath of the antiscience crowd.”
  50. Robert Capps: Author Simon Singh Puts Up a Fight in the War on Science Wired.com. August 30, 2010. Condé Nast Digital. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
  51. TEO.fi: Terveydenhuollon ammattihenkilöt
  52. Sairausvakuutusasetus 22.1.2004 Finlex. 1.11.1963. Edita Publishing Oy.
  53. Historiaa Suomen Kiropraktikkoliitto. Viitattu 3.6.2009.
  54. Kiropraktikon koulutus Suomen Kiropraktikkoliitto. Viitattu 3.6.2009.
  55. Kiropraktikon koulutus Suomen kiropraktikkoliitto. Viitattu 3.6.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]