David Livingstone
Wikipedia
David Livingstone (19. maaliskuuta 1813, Blentyne, Skotlanti – 4. toukokuuta 1873, Sambia) oli alun perin skotlantilainen lääkäri, joka tuli tunnetuksi tutkimusmatkailijana. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka näki Victorian putoukset. Livingstone myös nimesi ne. Livingstone muistetaan ehkä parhaiten tapaamisestaan Henry Morton Stanleyn kanssa. Stanley lausui tuolloin lentäväksi lauseeksi muodostuneet sanansa: ”Tohtori Livingstone, otaksun?” (engl. "Dr Livingstone, I presume?").
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aikaisemmat vaiheet
Livingstone syntyi Blentynen kylässä, South Lanchshiressa, Skotlannissa, hänen itsensä kutsumaan ”jumalaiseen köyhälistöön”. Livingstone oli jo yhdeksänvuotiaana töissä puuvillakehräämössä rahoittaakseen tulevia opintoja. Hän opiskeli latinaa, lääketiedettä ja teologiaa Glasgow'n yliopistossa valmistuen lääkäriksi. Töissä Lontoossa hän tutustui skotlantilaiseen lähetyssaarnajaan Robert Moffatiin, joka kehotti häntä liittymään Lontoon lähetysseuran (LMS) palvelukseen. Hänet vihittiin lähetyssaarnajaksi 1840. Alun perin LMS lähetti Livingstonen Kiinaan, jossa hänen lääketieteen opinnoista tulisi olemaan hyötyä. Oopiumisodat pakottivat kuitenkin Livingstonen suuntamaan lähetysmatkat muualle. Moffat mainitsi Afrikan ja kehotti Livingstonea lähtemään sinne.
[muokkaa] Tutkimusmatkat
Livingstone lähti vuonna 1840 Etelä-Afrikkaan lähetyssaarnaajaksi. Hän toimi siellä kahdeksan vuotta lähetyssaarnaajana ja lääkärinä. Vuonna 1841 hän saapui Moffatin lähetysasemalle Kurumaan Betsuanamaahan. Uuden lähetysaseman valmistuttua Mabotswassa vuonna 1844, hän joutui leijonan hyökkäyksen kohteeksi, mutta hänet pelasti hänen apulaisensa Mabelwe. Livingstone siirtyi lähetysasemalle Choanuaneen vuonna 1845. Hän avioitui Mary Moffatin, Robert Moffatin tyttären, kanssa vuonna 1845. Livingstone muutti lopullisesti Kolobengiin vuonna 1847. Nämä lähetysasemat kärsivät kuivuudesta. Hän siirtyi vähemmän kuivemmille alueille Transvaaliin Etelä-Afrikkaan.
Livingstone teki ensimmäisen tutkimusmatkansa vuosina 1849–1856. Livingstone kulki Kalaharin autiomaan läpi Ngamijärvelle ja Zambesijoelle. Hän kiinnitti huomionsa orjakauppaan ja alkoi vastustaa sitä. Vuonna 1852 Livingstone aloitti matkansa tuntemattomille alueille. Hän kulki ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan mantereen poikki lännestä itärannikolle asti. Tätä matkaa pidetään yhtenä löytöretkien historian urotöistä. Tuolloin hän näki ensimmäisenä länsimaalaisena vuonna 1855 Sambesi-joen putoukset ja nimesi ne kuningatar Viktorian mukaan Victorian putouksiksi. Hänen mottonaan oli ”kristinusko, edistys ja sivistys”. Livingstone tarkoituksena oli perustaa kauppa- ja lähetysasemia keskiseen Afrikkaan. Retken jälkeen hän palasi Englantiin, jossa häntä juhlittiin kansallissankarina, mistä hän ei kuitenkaan pitänyt. Uskoessaan enemmän tutkimusmatkailijan työhön kuin lähetystyöhön Livingstone erosi Lontoon lähetysseurasta vuonna 1857. Hän pyrki samaan taloudellista tukea ja kannatusta tuleville tutkimusmatkoille. Britannian hallitus antoi hyväksynnän Livingstonen ajatukselle ja hän palasi takaisin Afrikkaan vuonna 1858. Tuolloin hänen tehtävänään oli selvittää mahdollisuuksia orjakaupan lopettamiseksi. Livingstone oli suuri orjakaupan vastustaja eikä uskonut aikansa vallitsevaan käsitykseen Afrikan ”villeistä”.
Toisella matkallaan vuosina 1858–1864 Livingstone tutki kaakkoisen Afrikan luonnonolosuhteita ja Sambesijoen yläjuoksua löytäen Njassajärven. Livingstone oli kokematon johtaja, jolla oli monia vaikeuksia laaja-alaisen projektin toteuttamisessa. Livingstonen vaimo Mary kuoli malariaan retken aikana 29. huhtikuuta 1863. Sambesin löytöretki mainittiin epäonnistuneeksi monissa sanomalehdissä huolimatta siitä, että hänen alaisuudessa työskennelleet tiedemiehet John Kirk, Charles Meller ja Richard Thornton olivat koonneet laajan kokoelman kasvitieteellistä, geologista ja etnograafista materiaalia tiedeyhteisöihin Isossa-Britanniassa.
Livingstonen kolmas matka kohdistui Niilin ja Kongon lähteille vuosina 1865–1873. Tavoitteena oli löytää Niilin lähde. Richard Francis Burton, John Hanning Speke ja Samuel Baker olivat osoittaneet joko Albertjärven tai Victoriajärven Niilin lähteeksi. Löytäessään Luabalajoen, joka yhtyy Kongojokeen, Livingstone päätteli, että tämä joki oli tosiasiassa Niili. Sairaudet koettelivat Livingstonen retkikuntaa. Livingstonen yhteydet länsimaailmaan katkesivat useiksi vuosiksi, ja hänen uskottiin kadonneen. Häntä lähti etsimään Henry Morton Stanley, joka lokakuussa 1871 löysi Livingstonen lopulta Tanganjikajärven rannalta. Tästä kohtaamisesta muistetaan Stanleyn sanat: ”Doctor Livingstone, I presume?” (suom. Tohtori Livingstone, otaksun?)
[muokkaa] Kuolema
Livingstone kuoli Sambiassa malariaan ja punatautiin. Hänen sydämensä haudattiin sinne ja ruumis kuljetettiin Englantiin. Livingstone on haudattu Westminster Abbeyn kirkkoon Lontooseen.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Missionary Travels and Researches in South Africa (1857)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Gutenberg-projektin kirjoja:
