Kanariansaaret

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kanarian saaret)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kanariansaaret
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Sijainti
Sijainti
Valtio Espanja
Maakuntia 2
Itsehallinto 16. elokuuta 1982
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Santa Cruz de Tenerife ja Las Palmas de Gran Canaria
 – Aluejohtaja Ángel Víctor Torres (PSOE)
Edustus Espanjan parlamentti
 – Kongressi 14 paikkaa
 – Senaatti 9 paikkaa
Pinta-ala 7 447 km² (13.)
Väkiluku (2017) 2 108 121[1] (8.)
 – väestötiheys 283 as./km²
Kielet espanja
Lyhenteet
 – ISO 3166 CN
Gobierno de Canarias

Kanariansaaret (esp. Islas Canarias) on Espanjalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä Atlantin valtamerellä lähellä Afrikan rannikkoa. Saariryhmä koostuu 13 saaresta, joista kahdeksan on asuttuja. Saaret ovat vulkaanisia. Saaret kuuluvat Makaronesian saariryhmään, johon kuuluu Kanariansaarten lisäksi Azorit, Madeira ja Kap Verde. Kanariansaarista on tullut miellyttävän ilmaston, hiekkarantojen ja luonnonnähtävyyksien ansiosta suosittu matkailukohde.

Kanariansaaret on nimetty koirien mukaan (lat. canis), koska saarilla on kuvattu olleen paljon villikoiria. Tätä kuvasi roomalainen Plinius. Ensimmäinen koiria koskeva maininta on Numidian ja Mauritanian kuningas Juba II:n järjestämältä tutkimusmatkalta vuosien 30–25 eaa. välillä. On kuitenkin mahdollista että Plinius ymmärsi väärin kirjoitukset ja niillä onkin tarkoitettu suurikokoisia munkkihylkeitä, joita nimitettiin canis marinus -nimellä. Hylkeet on kuitenkin metsästetty Kanarialta 1400-lukuun mennessä. Koirat ovat myös Kanarian vaakunassa ja lipussa.[2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren nimi Lippu Vaakuna Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (2017[1]) Väestötiheys (as./km2)
El Hierro Valverde 268,71 10 679 39,74
Fuerteventura Puerto del Rosario 1660 110 299 66,45
Gran Canaria Las Palmas de Gran Canaria 1560,1 843 158 540,48
La Gomera San Sebastián 369,76 20 976 56,73
Lanzarote Arrecife 845,94 147 023 173,80
La Palma Santa Cruz de La Palma 708,32 81 350 114,85
Teneriffa Santa Cruz de Tenerife 2034,38 894 636 439,76
La Graciosa - - Caleta de Sebo 29,05 748 25,75
Alegranza - - - 10,3 - -
Isla de Lobos - - - 4,5 - -
Montaña Clara - - - 1,48 - -
Roque del Este - - - 0,06 - -
Roque del Oeste - - - 0,015 - -

Kanariansaaret jaetaan kahteen maakuntaan. Läntiset neljä saarta, Teneriffa, La Palma, La Gomera ja El Hierro muodostavat Santa Cruz de Tenerifen maakunnan. Itäiset kolme saarta, Gran Canaria, Lanzarote ja Fuerteventura muodostavat Las Palmasin maakunnan. Las Palmasin maakuntaan kuuluu lisäksi joukko pienempiä saaria: Alegranza, Graciosa, Montaña Clara, Lobos, Roque del Este ja Roque del Oeste, sekä muutamia pikkusaaria: Anaga, Salmor ja Garachico. Matkaa Afrikan rannikolle on 108 kilometriä. 80 prosenttia väestöstä asuu Gran Canarialla ja Teneriffalla. Saaret kuuluvat Makaronesian ekologiseen alueeseen muiden Atlantin saarten kanssa: Azorit, Kap Verde, Madeira ja Selvagenssaaret.

Suurin saarista on Teneriffa, 2 059 neliökilometriä. Teide-tulivuori Teneriffalla on Espanjan korkein kohta (3 718 metriä). Tuulista riippuen ilmasto voi olla leuto ja kostea tai hyvin kuiva. Monia paikallisia lajeja suojellaan, mukaan lukien Dracaena draco -puu ja laurisilva-metsät. Neljä Espanjan kolmestatoista kansallispuistosta sijaitsee Kanariansaarilla:

Seisminen aktiivisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanariansaarilla sattui 26. helmikuuta 1950 suuri maanjäristys.[3]

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypoteeseja ja teoriaa saarten synnystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teneriffalla sijaitseva Teiden tulivuori on koko Espanjan korkein huippu.
Hacha Grande Lanzaroten eteläosassa.
El Golfon rannikko El Hierrolla.

Kanariansaaret sijaitsevat hitaasti (1–2 cm vuodessa) lännestä itään liikkuvalla Afrikan litosfäärilaatalla Atlantin valtameressä, joten on luontevaa aloittaa alueen geologisen kehityksen kuvaus Atlantin valtameren avautumisella. Atlantin valtameri syntyi Pangea-supermantereen hajotessa noin 230 miljoonaa vuotta sitten, jolloin meri avautui toisistaan etääntyvien mantereiden välille. Mereisen laatan ikä Kanariansaarten kohdalla vaihtelee itäisten saarten 180 miljoonasta vuodesta läntisten saarten noin 155 miljoonaan vuoteen. Vulkaaninen aktiivisuus meren alla alkoi noin 60 miljoonaa vuotta sitten ja saaret ovat nousseet merenpinnan yläpuolelle purkausten seurauksena viimeisen 20 miljoonan vuoden aikana.[4]

Kanariansaarten synty on yhäkin hieman epäselvä, vaikka saaret lienevätkin tutkituin saariryhmä Havaijin saarten jälkeen. Saaret eivät sijaitse litosfäärilaattojen saumakohdissa mutta silti alue on ollut ja on edelleen vulkaanisesti aktiivinen. Eri hypoteesien mukaan saarten synty voisi johtua esimerkiksi Pohjois-Afrikan Atlasvuoriston jatkeeksi länteen lähtevästä ruhjeesta, alueen litosfäärilaattojen deformoitumisesta tai kuumasta pisteestä. Kaikissa näissä hypoteeseissa on kuitenkin runsaasti ongelmia, joten nykyinen käsitys saariryhmän synnystä yhdistää kolmea suosituinta hypoteesia niin että eri hypoteesien ongelmia on saatu ratkaistua. Nykyisen käsityksen mukainen teoria on yhdistetty kuuman pisteen, laajenevan halkeaman ja nousseen laattalohkon hypoteeseista.[5]

Nykyiseen teoriaan on päädytty, koska alueen vulkanismi on monimutkaista eikä sitä voi siksi yksin selittää kuuman pisteen avulla. Alueella on kyllä vaipassa positiivinen lämpöanomalia, mutta se johtuu vanhan pluumin residuaalista eikä niinkään nykyisestä pluumista. Myös Atlasvuoristo liittyy alueen vulkanismiin: vuoriston siirros jatkuu jossain määrin Kanariansaartenkin kohdalle, mutta mantereen ja saariryhmän välillä olevalla merialueella sedimenttikerros on niin paksu, etteivät siirrokset ole täysin kehittyneitä sillä välillä. Saarten nousuun liittyvät siirrokset eivät kuitenkaan ole varsinaisia ylityöntösiirroksia, vaan saarten alueella on useita transpressiivisiä strike-slip-siirroksia.[6]

Kanarian saarten ikä ja syntyjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanariansaaret ovat syntyneet kahdessa eri päävaiheessa, joita erottaa pitkähkö lepotila. Vanhemmat saaret, jotka ovat ikäjärjestyksessä Fuerteventura, Lanzarote, Gran Canaria ja La Gomera, ovat syntyneet omassa vanhemmassa vanhan kilven vulkanismissaan ja nuoremmat Teneriffa, La Palma ja El Hierro omassa nuoremmassa vulkanismissaan. Jokaisella saarella on kuitenkin ollut oma magmapesäkkeensä, joten saarten ikä ja rakenne vaihtelevat. Merenpohjassa on ollut myös repeämälinjoja, koska yksittäisten, nopeasti nousseiden saarten lisäksi alueella on pitkittäisiä, korkeita selänteitä.[7]

Saarista ovat nykyisin epäaktiivisessa vaiheessa Fuerteventura, Lanzarote ja Gran Canaria, La Gomera on lepovaiheessa ja Teneriffan, La Palman sekä El Hierron saaret ovat aktiivisessa vaiheessa.[8]

Lähimpänä Afrikan mannerta sijaitsevalla Fuerteventuran saarella tavataan saariryhmän vanhimmat kivilajit, jotka ovat 22–20 miljoonaa vuotta vanhoja. Läntisimmällä saarella, El Hierrolla, kivien ikä on vain noin miljoona vuotta.[9]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisella saarella on oma neuvostonsa (cabildo insular). Maakuntien pääkaupungit, Las Palmas de Gran Canaria ja Santa Cruz de Tenerife, toimivat yhdessä itsehallintoalueen pääkaupunkina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

San Cristóbal de La Laguna Teneriffalla vuonna 1880. Nykyisin kaupunki on Unescon maailmanperintökohde.

Saarten alkuperäisasukkaita olivat guanchit.[10]

Vuonna 1402 ranskalainen tutkimusmatkailija Jean de Béthencourt saapui saarille ja nousi maihin Lanzaroten pohjoisrannalla. Sieltä käsin hän valloitti Fuerteventuran ja Hierron. Béthencourt sai Kanarian kuninkaan tittelin, mutta oli yhä Kastilian Henrik III:n vasalli. Béthencourt perusti myös linnakkeen Gomeralle[11], mutta kesti vuosia ennen kuin saari oli valloitettu. Gomeran, kuten myös Gran Canarian, Teneriffan ja La Palman, asukkaat vastustivat espanjalaisia lähes vuosisadan.lähde?

Vuoteen 1495 mennessä saaret olivat Espanjan hallinnassa. La Palman Santa Cruzista tuli välisatama espanjalaisille konkistadoreille, kauppiaille ja lähetyssaarnaajille matkalla uuteen maailmaan. Saaret rikastuivat nopeasti ja houkuttivat kauppiaita ja seikkailijoita läpi Euroopan. 1500-luvun mahtavien rakennushankkeiden paras edustaja on El Salvadorin kirkko.

Vuonna 1821 saarista tehtiin Espanjan provinssi ja Santa Cruz de Tenerife oli sen pääkaupunki.[11]

Matkailu Pohjois-Euroopasta alkoi, kun kenraali Franco päätti päästää turistit maahan.[11]

Maahanmuutto Afrikasta on muuttanut saaria 2000-luvulla ja pakottanut ne yhteistyöhön Afrikan valtioiden kanssa.[11]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Kanariansaarten väestöstä on kristittyjä ja heistä valtaosa katolilaisia. Vähemmistöuskontoja ovat esimerkiksi islam, hindulaisuus, buddhalaisuus jne.[12]

Kanariansaaret on jaettu kahteen katoliseen hiippakuntaan, joita molempia johtaa piispa. Tärkein pyhiinvaelluksen kohde on Teneriffan Candelarian basilika, joka on omistettu Kanariansaarten suojeluspyhimykselle Candelarian neitsyelle. Kanariansaarilla syntyi kaksi katolista pyhimystä: Béthencourt'in Pietari ja Anchietan Joosef, jotka toimivat lähetyssaarnaajina nykyisten Guatemalan ja Brasilian alueilla.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Banaaneja La Palmalla.
Rantalomakohteena suosittu Puerto Rico Gran Canarialla.

Saarten talous perustuu turismiin ja trooppiseen maanviljelyyn (banaanit ja tupakka). Saarilla käy vuodessa 10 miljoonaa turistia, mikä huolestuttaa ekologeja. Korkeat vuoret, puhdas ilma ja sijainti eurooppalaisen maan alueella ovat houkutelleet alueelle tähtitieteilijöitä, ja La Palman Roque de los Muchachos -vuorelle (2 426 m) on rakennettu useita kansainvälisiä observatorioita mukaan lukien ESAn Grantecan-teleskooppi. Saaret kuuluvat Euroopan unionin tullialueeseen, mutta eivät kuulu EU:n veroalueeseen.[13] Tämä mahdollistaa verovapaiden tax-free-ostosten tekemisen, vaikka Kanariansaarille matkustettaisiin EU:n sisältä. Valuutta on euro manner-Espanjan tavoin. Kanariansaarten suhde EU:hun on täten samanlainen kuin Ahvenanmaalla. Banaanien kasvatus ei olisi taloudellisesti kannattavaa ellei Euroopan unioni tukisi toimintaa maataloustuilla ja EU:n ulkopuolelta tuotaville banaaneille asetetuilla tariffeilla.[14][15][16] Kanariansaarilla kasvatetut banaanit ovat pienempiä ja kalpeampia kuin Väli-Amerikan banaanit.[17]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailutilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanariansaarten vuonna 2016 vierailleiden matkailijoiden määrä (tuhansittain):[18]

Sää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvikuukausien marras-helmikuussa lämpötilat ovat lomakohteissa yleensä yli 15 asteen, kauniina päivinä jopa 26 astetta. Sisämaassa on viileämpää. Pilvisyyttä esiintyy yleisesti ja lyhyitä, puolen tunnin sadekuurojakin tulee. Heinä-, elo- ja syyskuun lämpötila voi nousta 35 asteeseen. Meriveden lämpö on syksyllä 24–26 °C, talvellakin helmi-maaliskuussa 19–20 °C. Usvaa muodostuu Afrikan voimakkaiden hiekkamyrskyjen jälkeen, kun tuuli kuljettaa hiekkaa Kanarialle. Eniten usvaa on rannikolla ja alavilla alueilla.[19]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanariansaarilla on kahdeksan lentoasemaa, kaksi suurta satamaa ja kattava tieverkko. Suurin lentoasema on Gran Canarian lentoasema. Teneriffalla on kaksi lentoasemaa, eteläinen (jonne useimmat tilauslennot saapuvat) ja pohjoinen (josta lähtee lentoja Espanjaan ja toisille saarille).[20]

Las Palmasin satama on merkittävä rahtisatama ja Espanjan toiseksi vilkkain kalastussatama. Vuonna 2011 siellä kävi 8500 alusta ja käsiteltiin 23 miljoonaa tonnia rahtia.[21] Santa Cruzin satama Teneriffalla on toiseksi vilkkain matkustajasatama, ja siellä käy ristelyaluksia lähes päivittäin.[22] Saarille on myös reittiliikennettä: Manner-Espanjasta tulee viikoittain kaksi lauttavuoroa. Matka Cadizista Teneriffalle kestää 48 tuntia, Huelvasta Teneriffalle 36 tuntia. lautat pysähtyvät myös Lanzarotella ja Gran Canarialla.[23]

Maanviljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntisten rinteiden subtrooppisessa tai temperaattisessa ilmastossa viljellään banaaneja, kahvia, sokeriruokoa, appelsiineja ja taateleita. Korkeammilla mailla kasvaa vehnää, ohraa, maissia, perunoita ja viiniköynnöksiä. Itäiset saaret ovat karuimmat vähäisemmän vuotuisen sademäärän vuoksi ja läntisimmät vastaavasti vehreimpiä. La Palman saarella kasvatetaan, mutta muillakin Kanariansaarilla kääritään sikareita. Tunnettuja sikarimerkkejä ovat La Regenta, Flor de Oro, El Sitio, El Lugar, Vega Palmera, Penamil, Condal ja Goya.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarnio, H. & Aarnio, L. 2006. Kanariansaarten luonto-opas. Tammi. 359 s.
  • Anguita, F., & Hernán, F. 2000. The Canary Islands origin: a unifying model. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 103(1), 1-26.
  • Carracedo, J. C. 1999. Growth, structure, instability and collapse of Canarian volcanoes and comparisons with Hawaiian volcanoes. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 94(1), 1-19.
  • Carracedo, J. C., Day, S., Guillou, H., Rodríguez-Badiola, E. & Canas, J. A. 1998. Hotspot volcanism close to a passive continental margin: the Canary Islands. Geological Magazine, 135(5), 591-604.
  • del Potro, R., Pinkerton, H., & Hürlimann, M. 2009. An analysis of the morphological, geological and structural features of Teide stratovolcano, Tenerife. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 181(1), 89-105.
  • Geyer, A., & Martí, J. 2010. The distribution of basaltic volcanism on Tenerife, Canary Islands: implications on the origin and dynamics of the rift systems. Tectonophysics, 483(3), 310-326.
  • Kunkel, G. 1976. Biogeography and ecology in the Canary Islands. The Hague: Dr. W. Junk 511p. (Monographiae Biologicae vol. 130)-Illus., maps, chrom. nos.. Icones, Maps, Chromosome numbers. Geog, 1.
  • Marinoni, L. B., & Gudmundsson, A. 2000. Dykes, faults and palaeostresses in the Teno and Anaga massifs of Tenerife (Canary Islands). Journal of volcanology and geothermal research, 103(1), 83-103.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Población por comunidades y ciudades autónomas y sexo Instituto Nacional de Estadística. Viitattu 24.9.2018. (espanjaksi)
  2. ↑ El can, símbolo de Canarias, comienza a 'desaparecer' 23.8.2005. canarias7.es.
  3. ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 14. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  4. ↑ Kunkel 1976, Marinoni & Gudmundsson 2000, Aarnio & Aarnio 2006, Geyer & Martí 2010
  5. ↑ Carracedo et al. 1998, Carracedo 1999, Anguita & Hernán 2000, Aarnio & Aarnio 2006
  6. ↑ Anguita & Hernán 2000, del Potro et al. 2009
  7. ↑ Carracedo 1999, Aarnio & Aarnio 2006
  8. ↑ Carracedo 1999
  9. ↑ Aarnio & Aarnio 2006
  10. ↑ Tenerife History Tenerife Tourist. Viitattu 7.3.2014.
  11. ↑ a b c d History Lonely Planet. Arkistoitu 5.8.2017. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Un 5% de canarios profesa una religión minoritaria
  13. ↑ EU:n tulli- ja veroalue 7.6.2010. Tulli. Viitattu 23.10.2013.
  14. ↑ http://www.canary-network.com/news/?s=artikel&tmpl=gb&id=330 (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ http://test.reefertrends.com/?p=9822 (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ MEPs approve controversial banana deal EU Observer 2011
  17. ↑ Banana wars: the fruits of world trade BBC. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  18. ↑ Número de turistas que visitaron Canarias en 2016, por isla de destino (en miles)
  19. ↑ Sää Kanariansaaret. Viitattu 6.7.2022
  20. ↑ Flights Lonely Planet. Viitattu 12.3.2017.
  21. ↑ Port of Las Palmas World Port Source. Viitattu 12.3.2017.
  22. ↑ Port of Santa Cruz de Tenerife Spain Tenerife. Viitattu 12.3.2017.
  23. ↑ Sea Lonely Planet. Viitattu 12.3.2017.
  24. ↑ The Canary Island Connection Cigar Aficionado. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja
Espanjan itsehallintoalueet
Kanariansaaret
Pääsaaret
Muita saaria

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kanariansaaret&oldid=21959148”