Varsiyökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varsiyökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Hydraecia
Laji: micacea
Kaksiosainen nimi

Hydraecia micacea
(Esper, 1789)

Katso myös

  Varsiyökkönen Commonsissa

Varsiyökkönen (Hydraecia micacea) on erittäin yleinen ja laajalle levinnyt loppukesän ja alkusyksyn yöperhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsiyökkösellä esiintyy varsin suurta yksilökohtaista vaihtelua paitsi värisävyssä ja siipikuvioiden erottuvuudessa, myös perhosten koossa suurimpien yksilöiden ollessa lähes kaksinkertaisia pienimpiin verrattuna. Etusiipien pohjaväri on tavallisimmin vaalean harmaanruskea, mutta vaihtelee vaalean punaruskeasta tumman ruskeaan. Siiven tyviosassa on hieman mutkitteleva sisempi poikkiviiru ja ulompana viistosti siiven takareunasta kärkeä kohti suuntautuva ulompi poikkiviiru. Ulompi poikkiviiru tekee ennen siiven etureunaa jyrkän mutkan sisäänpäin ennen päättymistään. Siiven etureunassa, aaltoviirun päässä on tumma täplä, joka ei sijaitse aivan ulomman poikkiviirun jatkeella vaan hieman siiven kärkeen päin. Ulomman ja sisemmän poikkiviirun välillä siiven keskiosassa on tumma varjostuma. Rengas- ja munuaistäplät ovat siiven pohjavärin väriset, mutta erottuvat tumman reunuksensa vuoksi. Takasiivet ovat vaaleat, ulkoreunasta tummemmat. Niiden poikki kulkee tumma kaarijuova ja keskipilkku erottuu yleensä hyvin yläpinnalla mutta paremmin alapinnalla. Siipiväli vaihtelee huomattavan suurella välillä 28 mm:sta 43 mm:iin.[2][3][4]

Sukuun Hydraecia kuuluu Suomessa neljä lajia, joiden erottaminen toisistaan voi olla huomattavan vaikeaa, joskin varsiyökkönen on näistä ylivoimaisesti yleisin ja laajimmalle levinnyt. Erityisen samannäköisiä lajeja ovat laukkayökkönen (Hydraecia nordstroemi) sekä hierakkayökkönen (Hydraecia ultima).[4]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys ulottuu Espanjasta ja Britteinsaarilta Euroopan ja Pohjois-Aasian läpi Japaniin. Lisäksi se on levinnyt vieraslajina Pohjois-Amerikkaan.[4] Suomessa varsiyökkönen on hyvin yleinen ja sitä tavataan Ahvenanmaalta ja etelärannikolta ainakin eteläisempään Lappiin saakka. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä lokakuulle.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsiyökkösen ehkä tyypillisintä elinympäristöä ovat kosteat rantojen ympäristöt. Se viihtyy kuitenkin myös kosteilla niityillä sekä erilaisissa kulttuuriympäristöissä, kuten puistoissa, puutarhoissa sekä joutomailla. Laji on esiintymispaikoillaan usein runsaslukuinen. Perhosia tulee valolle, harvemmin syötille.[4]

Toukka elää kasvien varsien ja juurten sisällä syöden esimerkiksi mukuloita ja juureksia ontoiksi. Tästä syystä laji on joskus puutarhojen tuholainen.[4]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka on varsin monia eri kasveja syövä polyfagi. Puutarhatuhojen kannalta merkittävä ravintokasvi on etenkin peruna[4] ja mansikka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Varsiyökkönen – Hydraecia micacea Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. UK Moths (englanniksi)
  4. a b c d e f Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 2.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1. s. 116–117
  5. Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]