Fredrik II Suuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fredrik II Suuri.

Fredrik II Suuri (saks. Friedrich II der Große; 24. tammikuuta 1712 Berliini17. elokuuta 1786 Potsdam) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik Suuren vanhemmat olivat Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I (1688–1740) ja Englannin kuninkaan Yrjö I:n tytär Sophie Dorothea (1687–1757). Nuoruudessaan Fredrik harrasti tieteitä ja taiteita sekä ihaili äitinsä tavoin ranskalaista kulttuuria. Tämä johti vaikeisiin ristiriitoihin vanhoillisen upseeri-isän kanssa ja lopulta 18-vuotiaan Fredrikin epäonnistuneeseen pakoyritykseen kotoaan 1730. Fredrik Vilhelm I tuomitsi poikansa ja kaikki karkuretken apurit kuolemaan, mutta muutti Fredrikin tuomion arestiksi Küstrinissä. Ankara soturikuningas pakotti poikansa perehtymään Preussin hallintoon ja talouteen, antoi tälle rykmentin komennettavaksi ja järjesti avioliiton Braunschweig-Beverin Elisabeth Christinen kanssa. Vaikka Fredrik osoitti näissä toimissa suurta taitoa, hän ei jättänyt harrastuksiaan tieteiden ja taiteiden parissa ja perehtyi etenkin valistusfilosofiaan.

Sodat ja valloitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolph von Menzel: Fredrik Suuri matkalla (noin 1850).
Fredrik Suuren rakennuttama Sanssoucin huvilinna Potsdamin liepeillä.

Fredrik II nousi valtaistuimelle vuonna 1740, ja koko hänen hallituskauttaan leimasivat yhtäältä valistushenkiset uudistukset, toisaalta sodat.

Kun Pyhän saksalais-roomalaisen keisari­kunnan hallitsija Kaarle VI samana vuonna kuoli ja kruununperimyksestä syntyi kiistaa, Fredrik käytti tilaisuutta hyväkseen ja uudisti Preussin vanhat, jokseenkin heikosti perustellut vaatimukset Itä­vallan vauraimpiin alueisiin kuuluvasta Sleesiasta. Joulukuussa 1740 Preussin armeija hyökkäsi yllättäen ja ilman sodanjulistusta Sleesiaan. Fredrikin odottamaton ja uhkarohkea teko sai myös muut valtiot tarttumaan aseisiin Itävaltaa vastaan, ja syttyi monivaiheinen Itävallan perimyssota. Preussin ja Itävallan välillä käytiin 1740–1742 ensimmäinen Sleesian sota ja 1744–1745 toinen Sleesian sota, joissa Preussin armeija löi Itävallan joukot ja valloitti alueen. Itävallan Maria Teresia joutui luovuttamaan Sleesian ja Glatzin alueet Preussille Aachenin rauhassa 1748.

Maria Teresia pyrki valtaamaan Sleesian takaisin ja solmi sotilasliiton Ranskan, Venäjän, Ruotsin ja Saksin kanssa. Liittolaisten tavoitteena oli jakaa Preussin alueet keskenään. Fredrik sai kuitenkin tietää suunnitelmista ja aloitti itse sodan hyökkäämällä vuonna 1756 Saksiin. Seitsenvuotisessa sodassa 1756–1763 Fredrik joutui Englanti liittolaisenaan puolustautumaan maata joka puolelta saartavia ylivoimaisia vihollisia vastaan. Vaikka Preussin nopea ja tehokas armeija saavutti loistavia voittoja vihollisista, joiden sodankäyntiä vaivasi eripuraisuus ja yhteistyön puute, Fredrik alkoi sodan pidetessä jäädä alakynteen. Hänet pelasti Venäjän keisarinna Elisabetin kuolema vuonna 1762, minkä jälkeen Venäjä irtautui sodasta. Pian rauhan joutui tekemään myös Ruotsi, jolloin Fredrik kykeni lyömään Itävallan ja saamaan jälleen haltuunsa Sleesian. Kun myös Ranska lipesi riveistä, Maria Teresian oli jälleen pakko suostua rauhaan Fredrikin kanssa. Hubertusburgin rauhassa 1763 Preussi sai pitää kaikki alueensa ja kohosi näin Euroopan suurvaltojen joukkoon.

Venäjä, Preussi ja Itävalta tekivät 1772 sopimuksen puolustuskyvyttömän ja Venäjän armoille joutuneen Puolan reuna-alueiden jakamisesta. Tässä Puolan ensimmäisessä jaossa Preussi sai Länsi-Preussin alueen.

Uudistuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik julkaisi valtaantulovuonnaan 1740 salanimellä teoksen Anti-Machiavelli, jossa hän kritisoi Niccolò Machiavellin Ruhtinaan valtiofilosofisia ajatuksia. Fredrikin mielestä valtion etu ja valistuksen humaanit periaatteet olivat yhdistettävissä.

Fredrik oli erinomainen hallintomies, soturi ja sotalaitoksen järjestäjä. Hän edisti elinkeinoelämää, suosi ranskalaista sivistystä – puhuikin mieluummin ranskaa kuin saksaa[1] – ja pani toimeen uudistuksia valistuneen itsevaltiuden hengessä.

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredrik Suuren ratsastajapatsas Berliinin Unter den Lindenillä.

Fredrik Suuresta tuli kuolemansa jälkeen yksi aikakautensa arvostetuimmista suurmiehistä. Häntä on pidetty valistuneen itsevaltiuden malliesimerkkinä: yksinvaltaisena mutta valistuneena monarkkina, joka käyttää valtaansa kansan parhaaksi. Toisaalta hänen uhkarohkeat ja voitokkaat sotilaalliset toimensa ovat luoneet hänelle soturikuninkaan mainetta. Hän kuuluu hallitsijoihin, joille on maailmanhistoriassa vakiintunut lisänimi ”Suuri” (muita esimerkiksi Aleksanteri Suuri, Kaarle Suuri, Pietari Suuri ja Katariina Suuri).

Kotimaassaan Preussissa ja myöhemmin yhdistyneessä Saksan keisarikunnassa ”vanha Fritz” (Alte Fritz) nousi kansallissankarin asemaan ja oli keskeinen hahmo, kun saksalaista kansallisidentiteettiä nationalismin aikakaudella muokattiin. Fredrik Suuren ratsastajapatsas on paraatipaikalla Berliinin pääkadulla Unter den Lindenillä, josta se DDR:n aikaan poistettiin 30 vuodeksi[1]. Toisaalta Fredrikiä on etenkin 1900-luvulla arvosteltu preussilais-saksalaisen militarismin henkilöitymänä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Immonen, Petri: Fredrik Suuri ratsastaa edelleen. Helsingin Sanomat 31.10.2012, s. D 9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wehinger, Brunhilde – Lottes, Günther (toim.): Friedrich der Große als Leser. Berlin: Akademie Verlag, 2012. ISBN 978-3-05-004922-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Wappen Preußen.png Edeltäjä:
Fredrik Vilhelm I
Preussin kuningas
17401786
Seuraaja:
Fredrik Vilhelm II
Brandenburg Wappen.svg Edeltäjä:
Fredrik Vilhelm I
Brandenburgin vaaliruhtinas
17401786
Seuraaja:
Fredrik Vilhelm II