Valistunut itsevaltius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valistunut itsevaltias eroaa muista itsevaltiaista siten, että hän pyrkii noudattamaan valistuksen periaatteita.

Hän saattaa esimerkiksi edistää uskonnonvapautta, omaisuudensuojaa, rangaistusten inhimillistämistä, laillisuusperiaatetta ja alamaisten tasapuolista kohtelua. Valistunut itsevaltias johtaa valtansa yleensä yhteiskuntasopimuksesta Jumalan sijasta.

1700-luvun Euroopan valistuneiksi itsevaltiaiksi sanotuista hallitsijoista kuuluisimpia olivat Preussin kuningas Fredrik II Suuri, keisari Joosef II, Ruotsin kuningas Kustaa III, Venäjän keisarinna Katariina II ja Toscanan suurherttua Leopold.

Monet valistusfilosofit kuten Voltaire ja Diderot kannattivat valistunutta itsevaltiutta parhaimpana tapana hallita valtiota.

Pyrkiessään sopeutumaan valistuksen aatteisiin valistunut itsevaltius edisti absolutistisen valtion kehittymistä oikeusvaltiota kohti. Tosin itsevaltiaiden perimmäisenä tavoitteena oli usein näillä uudistuksilla tarkoituksena pönkittää omaa mahtiaan. [1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maailmanhistorian pikkujättiläinen, päätoimittaja Seppo Zetterberg, 2006, s. 621.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.