Valistunut itsevaltius
Wikipedia
Valistunut itsevaltias eroaa muista itsevaltiaista siten, että hän pyrkii noudattamaan valistuksen periaatteita.
Hän saattaa esimerkiksi edistää uskonnonvapautta, omaisuudensuojaa, rangaistusten inhimillistämistä, laillisuusperiaatetta ja alamaisten tasapuolista kohtelua. Valistunut itsevaltias johtaa valtansa yleensä yhteiskuntasopimuksesta Jumalan sijasta.
1700-luvun Euroopan valistuneiksi itsevaltiaiksi sanotuista hallitsijoista kuuluisimpia olivat Preussin kuningas Fredrik II Suuri, keisari Joosef II, Venäjän keisarinna Katariina II ja Toscanan suurherttua Leopold.
Monet valistusfilosofit, kuten Voltaire, kannattivat valistunutta itsevaltiasta parhaimpana tapana hallita valtiota.
Pyrkiessään sopeutumaan valistuksen aatteisiin valistunut itsevaltius edisti absolutistisen valtion kehittymistä oikeusvaltiota kohti.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Maailmanhistorian pikkujättiläinen, päätoimittaja Seppo Zetterberg, 2006, s. 621.
