Ajanlasku
Wikipedia
Ajanlasku tai kronologia tarkoittaa menneiden ja tulevien tapahtumien ajallisten suhteiden määrittämistä arjen ja historian näkökulmasta. Ajanlaskentaan käytettävää järjestelmää kutsutaan kalenteriksi. Ajanlaskennalla on ollut suuri merkitys kaikille järjestäytyneille yhteiskunnille. Sitä käytetään ennustamaan jaksoittain toistuvia luonnon tapahtumia ja kiertoja sekä ihmisten välisen yhteistyön suunnitteluun. Ajanlasku toimii myös kulttuurisen identiteetin rakentajana, sillä ajanlasku aloitetaan aina jostakin kulttuurin itseymmärrykselle merkittävästä tapahtumasta.
Uusi ajan määrityksen tarve on muun muassa fysiikassa tarvittava ajanmääritys. Tällöin puhutaan ajan mittaamisesta tai kronometriasta, mutta myös ajanlaskua käytetään. Raja ajan mittaamisen ja ajanlaskun välillä ei ole aivan selvä. Yleensä kuitenkin ajanlaskussa on kysymys nimenomaan vuorokautta pidempien yksiköiden kuten kuukausien ja vuosien muodostamasta järjestelmästä; vuorokautta lyhemmät yksiköt kuuluvat ajan mittaamisen alaan. Mainittakoon tässä kuitenkin, että nykyisin määritelmät eivät enää perustu auringon ja kuun liikkeisiin vaan sen aika, atomiaika (UTC) on sidottu cesium-atomin värähtelyyn jota korjataan tähtien sijaintiin liittyvien mittausten pohjalta. Mittaukseen käytetään atomikelloa. Vuoden pituus on 290 091 500 000 000 cesiumatomin värähdystä. Atomiaikaan siirryttiin virallisesti vuonna 1972.
Ajanlaskun ongelmia on yhtä monta kuin sen osiakin eli nollahetki ja aikayksikkö. Nollahetki on yleensä määritelty jonkin kyseisen yhteiskunnan historiallisen tapahtuman mukaan. Ajan käytön yleisin tarve on luonnonkiertokulkujen ennustaminen, esimerkiksi sen, milloin Aurinko laskee. Toinen käyttökohde on ihmisten välisen yhteistoiminnan suunnittelu. Nämä tarpeet yhdessä ihmisen eliniän kanssa ovat johtaneet nykymuotoiseen ajanlaskentaan, jossa suurin yksikkö on vuosi eli Maan kiertoaika Auringon ympäri ja siten vuodenaikojen vaihtelu. Kaksi muuta keskeisintä kiertoa ovat Kuun kierto Maan ympäri ja Maan pyöriminen akselinsa ympäri. Yksiköiden määrittelyn ongelmat johtuvat siitä, että näiden keskinäiset suhteet eivät ole kokonaislukuja, mutta kuitenkin halutaan, että jaksolliset tapahtumat sijoittuvat aina samaan kohtaan aikajaksoa. Nykyisin käyttämässämme ajanlaskussa kuukaudet eivät enää olekaan yhtä pitkiä kuin Kuun todellinen kiertoaika; sitä vastoin karkausvuosien avulla kalenterikuukaudet saadaan pysymään tuhansien vuosien ajan samana vuodenaikana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ihminen on mitannut aikaa historian kuluessa monin eri tavoin. Varhaisin kuukalenteriksi tulkittu löytö on Ranskasta löydetty, 28 000 eaa. ajoitettu Cro-Magnon ihmisen kaivertama luu. Varhaiseksi kalenteriksi on tulkittu myös 11 000 eaa. ajoitettu Ranskan La Placardista löydetty kotkanluusta tehty kalenteri. Varhaisin tiedetty vuosiluku on Egyptistä 4241 eaa. Varhaisimmat nilometrit ja kalenterit taas on ajoitettu 4000 eaa.[1]Kaikissa kulttuureissa on olemassa jonkinlainen tapa mitata ja jaotella aikaa. Eri aikoina samassakin kulttuurissa aikaa on laskettu erilaisista tapahtumista, ajanlasku on saatettu aloittaa esimerkiksi hallitsevan kuninkaan valtaannoususta.
Länsimaissa nykyään käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri on 1500-luvulla paavi Gregorius XIII:n toimesta laadittu, ja perustuu Julius Caesarin uudistamaan juliaaniseen kalenteriin. 500-luvulta lähtien ajanlasku aloitettiin Jeesuksen arvioidusta syntymävuodesta. Sitä ennen vuodet saatettiin laskea Rooman kaupungin perustamisesta tai hallitsijoiden mukaan.
[muokkaa] Erilaisia ajanlaskutapoja
Muinaisten egyptiläisten vanhin tunnettu päivämäärä on vuodelta 4236 eaa. Egyptiläisten vuodessa oli 365 ja 1/4 päivää. Sen ajanlasku alkoi kyseisestä vuodesta. Muinaisen Kiinan vuosi perustui kuukalenteriin ja sen vuoden pituus oli 354 päivää eli 12 kuukautta, jotka alkavat aina uudenkuun aikaan. Määrävälein vuoteen lisätään 13. kuukausi, jotta kalenterikuukaudet pysyvät aina suunnilleen samana vuodenaikana.
Juutalaiset käyttivät jonkin aikaa Egyptistä lähtöään ajanlaskun alkukohtana (2 Moos). Nykyisinkin uskonnollisissa yhteyksissä käytetty juutalainen ajanlasku alkaa maailman luomisesta, joka ajoitetaan Talmudin kronologian perusteella tapahtuneen 3760 eaa. Vuoden 2006 syyskuussa alkoi juutalainen vuosi 5767. Juutalaisten vuoden pituus oli 354 päivää. Samoin kuin Kiinassa, lisättiin vuoteen juutalaisessakin kalenterissa määräajoin 13. kuukausi. Tämä seikka on vaikuttanut kristittyjenkin noudattamaan pääsiäisen määrittelyyn, sillä sen ajankohta riippuu sekä kevätpäiväntasauksesta että kuunvaiheista.
Kreikkalaiset käyttivät nelivuotisia olympiadeja, joista ensimmäinen alkoi 776 eaa. Kreikkalaisten vuoden pituus oli 354 päivää eli 12 kuukautta. Kreikassakin lisättiin vuoteen määräajoin 13. kuukausi, jotta kuukaudet pysyivät suunnilleen samana vuodenaikana.
Islamilaisessa kalenterissa vuosi sitä vastoin on aina 354 päivän eli 12 kuukauden pituinen. Täten kuukausi vaihtuu aina uudenkuun aikaan, mutta eri kuukaudet, esimerkiksi ramadan, eivät satu aina likimainkaan samaan vuodenaikaan vaan kiertävät noin 30 vuoden kuluessa kaikkien vuodenaikojen ympäri. Islamilainen ajanlasku alkaa siitä päivästä, jolloin profeetta Muhammad pakeni Mekasta Medinaan. Gregoriaanisessa kalenterissa päivä oli 16. heinäkuuta 622 jaa.
Syyrialaisten selukidinen ajanlasku alkoi 312 eaa., myös juutalaiset käyttivät sitä makkabialaisaikana. Roomalaiset aloittivat jossakin vaiheessa ajanlaskun arvioidusta Rooman synnystä (n. 753 eaa.) Roomalaisten vuoden pituus oli 304 päivää ja se muutettiin kalenteriuudistuksessa vuonna 700 eaa. 355 päiväksi.
Julius Caesar uudistutti roomalaisten ajanlaskun Egyptistä saatujen tietojen pohjalta Juliaaniseksi ajanlaskuksi 1. tammikuuta 45 eaa. Muutoksen jälkeen vuoden pituus oli 365 1/4 päivää. Caesarin muutoksen vuoksi vuotta 45 eaa. kutsuttiin "sekaannuksen vuodeksi", koska sen vuoden pituus oli ajoittamisen vuoksi 445 päivää (vuoteen lisättiin 80 päivää).
Tehdessään pääsiäisen aikataulukkoa 500-luvun alussa apotti Dionysius Exiguus alkoi laskea vuosia Kristuksen syntymästä. Hän erehtyi hieman ajankohdasta, mutta vuosi 754 a.u.c. (ab urbe condita eli kaupungin (Rooman) perustamisesta) tuli uuden ajanlaskun vuodeksi 1. Kuukausien ja päivien osalta sen sijaan noudatettiin yhä roomalaisilta periytynyttä juliaanista kalenteria, joten esimerkiksi kristillisen ajanlaskun päivä ja pituuksia ei ja päivien nimi, joten esimerkiksi tammikuun 1. päivä 600 jaa. vastasi roomalaisen ajanlaskun mukaan tammikuun 1. päivää 1353 a.u.c.
Paavi Gregorius uudisti kalenteria vuonna 1582. Koska vuoden pituus todellisuudessa on hieman lyhempi kuin juliaanisen ajanlaskun edellyttämä 365 1/4 vrk, kevätpäiväntasaus oli aikojen kuluessa ehtinyt siirtyä maaliskuun 21. päivästä saman kuun 11. päivään. Tämän korjaamiseksi ja saadakseen vuoden juhlapäivät kohdalleen hän määräsi, että tuon vuoden lokakuun 4. päivän jälkeen tuli suoraan 15. päivä. Lisäksi vastedes oli karkauspäivä jätettävä pois silloin, kun vuosiluku on täysiä satoja mutta ei jaollinen 400:lla. Tähän mennessä se onkin jätetty pois vuosina 1700, 1800 ja 1900, mutta ei vuosina 1600 ja 2000. Uudistus otettiinkin paavin määräämänä aikana käyttöön katolisissa maissa, mutta protestanttisissa ja ortodoksisissa maissa uuteen ajanlaskuun siirryttiin paljon myöhemmin, esimerkiksi Englannissa 1752, Ruotsissa ja Suomessa 1753 ja Venäjällä vasta 1918.
1792 Ranskassa tehtiin vallankumouksen jälkeen lyhytaikaiseksi jäänyt kalenteriuudistus, ns. "Järjen kalenteri", vallankumouskalenteri eli tasavaltalainen kalenteri, jossa oli 30-päiväisiin kuukausiin perustuva kalenteri, johon lisättiin 5 päivää ja 6 karkausvuosina. Siinä ajanlasku aloitettiin vuodesta 1792. Viikossa oli 10 päivää ja kuukaudessa oli täten 3 viikkoa. Napoleon palautti gregoriaanisen kalenterin 1806.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Iso Raamatun tietosanakirjalähde tarkemmin?
- David Ewing Duncan: "Kalenteri", 1998 ISBN 951-0-23645-4
[muokkaa] Viitteet
- ↑ David Ewing Duncan, "Kalenteri"
