Seleukidinen ajanlasku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Seleukidinen ajanlasku oli Seleukidien valtakunnassa ja laajemminkin hellenistisessä maailmassa käytetty vuosilukujärjestelmä. Ajanlasku alkaa Seleukos I:n paluusta Babyloniin vuonna 311 eaa. hänen oltuaan maanpaossa Ptolemaioksen Egyptissä. Seleukos ja hänen hovinsa pitivät tätä hetkeä Seleukidien valtakunnan perustamisajankohtana. Alun perin ajanlasku perustui Seleukos I:n hallitusvuosiin, mutta hänen poikansa ja kanssahallitsijansa Antiokhos I jatkoi ajanlaskua isänsä kuoleman jälkeen.

Seleukidien ajanlaskusta käytettiin kahta versiota:

  1. Valtakunnan alkuperäinen väestö käytti Babylonialaista kalenteria, jossa uusi vuosi alkaa Nisanu-kuun ensimmäisenä päivänä (vuonna 311 eaa. 3. huhtikuuta). Tässä versiossa seleukidisen ajanlaskun ensimmäinen vuosi vastaa suunnilleen ajanjaksoa huhtikuusta 311 maaliskuuhun 310.
  2. Makedonialaiset kuninkaat omaksuivat babylonialaisen kalenterin korvaten kuukausien nimet kreikkalaisilla. Heille uusi vuosi oli kuitenkin syksyllä, mutta tarkkaa päivämäärää ei tunneta. Tässä versiossa seleukidisen ajanlaskun ensimmäinen vuosi vastaa ajanjaksoa syksystä 312 kesään 311

Nämä eroavaisuudet vuoden alkukohdan määrittelyssä aiheuttavat sen, että vuosiluvut voivat vaihdella yhdellä. Elias J. Bickerman antaa seuraavan esimerkin:

Jerusalemin temppelin kunnostus Juudas Makkabin johdolla (n. 15. joulukuuta 164 eaa.) tapahtui juutalaisten ja babylonialaisten laskutavan mukaan vuonna 148, mutta hovin laskutavalla vuonna 149.[1]

Seleukidinen ajanlasku oli käytössä 500-luvulle jaa. asti, mm. Zebedin piirtokirjoituksessa, joka on päivätty Syyriassa Gorpiaios-kuun 24. päivänä 823 (24. syyskuuta 512 jaa.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elias J. Bickerman (1943) Notes on Seleucid and Parthian Chronology

  1. Elias J. Bickerman (1943). "Notes on Seleucid and Parthian Chronology". Berytus 8: 73–84.