Riimusauva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuonna 1539 Olaus Magnus piirsi karttaansa riimusauvoja pitelevän miehen jotakuinkin Ruijaan. (kuvan vasemmassa yläkulmassa)
Nuorille opetetaan riimusauvojen käyttöä Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa.

Riimusauva tai riimukalenteri on puusauva, johon on merkitty kuvioin ja viilloin kalenteri. Mahdollisesti varhaiset lähetyssaarnaajat kantoivat riimusauvoja mukanaan pohjoisessa, ja heiltä niiden käyttö siirtyi muillekin. Sauvojen alkuperästä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Riimusauvoja on ollut myös Suomessa. Riimusauvassa ei ollut riimukirjoitusta, vaan suomen sana riimu tarkoitti alun perin viiltoa ja kuviointia. Toinen selitys on, että riimusauvan ”riimu” tulisikin latinan sanasta primus, joka tarkoittaa uuttakuuta seuraavaa päivää. Vuoden päivien merkit riimusauvoissa ovat joissakin sauvoissa skandinavisia FUTHARK-riimuja, joissakin muita riimukirjainten näköisiä kirjainmerkkejä, joiden alkuperästä ei ole tietoa.

Riimusauvassa oli vuoden jokaisen päivän kohdalla merkki, tavallisimmin jokin kirjaimista A   G, joka osoitti viikonpäivää. Ne päivät, joiden kohdalla oli sama merkki, sattuivat samana vuonna samaksi viikonpäiväksi, mutta eri vuosina samaa merkkiä vastasi eri viikonpäivä. Tämä oli otettava huomioon käytettäessä samaa sauvaa vuodesta toiseen. Kunkin vuoden sunnuntaikirjain osoitti, mitä kirjainta vastaavat vuoden päivät minäkin vuonna sattuivat sunnuntaiksi.

Viikonpäivämerkintöjen lisäksi erityisten merkkipäivien yläpuolelle oli tehty myös toinen merkki eli symboli, joka selitti päivän merkityksen. Merkkipäivä oli siis päivä, jonka kohdalla oli merkki.

Joissakin riimusauvoissa oli lisäksi vuoden päivien alapuolella lisärivi riimuja. Näitä kutsuttiin kultaisiksi luvuiksi, ja ne merkitsivät Kuun vaiheiden kierron vuodesta toiseen satojen vuosien ajaksi eteen ja taaksepäin. Kultaiset luvut ovat peräisin Antiikin Kreikasta 432 eaa., kun astronomi Meton laski Kuun 19-vuotisen syklin, ja se kaiverrettiin 19 kullatulla luvulla Ateenan muuriin. Kuun noin 19-vuotinen sykli lienee kuitenkin tunnettu jo kivikaudella.

Riimusauvassa yhdeksästätoista kultaluvusta yksi pätee vuoden kerrallaan, ja se päivä, jonka alla kyseinen kultaluku on, on uudenkuun päivä kuluvana vuonna. Seuraavana vuonna uudenkuun päivän osoittaa kultalukujen aakkosjärjestyksessä seuraava merkki. Kun kultaluvut kirjoitettiin yleisesti tunnetuilla 16-kirjaimisilla futhark-”aakkosilla” (joihin tätä varten lisättiin kolme ylimääräistä riimua), oli niiden ”aakkosjärjestys” yleisesti tunnettu. Jos käytettiin muuta 19 merkin sarjaa, merkittiin tämä merkkisarja yleensä riimusauvan kahvaan.

Kuun syklien tuntemisella pystyttiin määrittämään Katolisen kirkon huomattavimman juhlan, pääsiäisen ajankohta vuodesta toiseen.

Uppsalan katolinen piispa Olaus Magnus kertoo vuonna 1555 latinaksi julkaistussa suuressa historiateoksessaan Historia de Gentibus Septentrionalibus (josta osa suomennettu nimellä Pohjoisten kansojen historia), että suomalaiset äidit opettivat tyttärilleen ja isät pojilleen vapaa-aikana riimusauvan käyttöä, jossa he olivat eteviä.

Nykyään julkaisee riimukalenteria joka vuosi virolaisen perinteisen kansanuskonnon harjoittajien järjestö Maavalla Koda.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]