Mesoamerikkalainen pallopeli
.jpg)
.jpg)
Mesoamerikkalainen pallopeli (mayoilla nimeltään pitz[1], asteekeilla ullamaliztli) oli ennen siirtomaa-aikaa yli 3000 vuoden ajan useiden intiaanisivilisaatioiden pelaama ritualistisesti tärkeä joukkuepallopeli. Peli oli suosittu muinaisessa Mesoamerikassa, missä sitä pelasivat muun muassa olmeekit, sapoteekit, tolteekit ja asteekit.
Pallopelin kehittivät mahdollisesti olmeekit noin vuonna 1000 eaa. Peliä pelattiin koko Mesoamerikassa, ja alueelta on löytynyt yli 600 pelikenttää. Pelin säännöistä, kulusta ja pelikentän muodosta oli eri kulttuureilla omat muunnelmansa. Kaikista säännöistä ja peliin liittyvistä rituaaleista ei ole varmaa tietoa.[2] Pelin uskotaan muistuttaneen koripalloa tai lentopalloa.
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peliä pelattiin sekä kansanhuvina että ylimystön rituaalina.[3] Temppeleiden kätköissä pelatun rituaalipelin katsomossa istui sen merkittävyyden vuoksi vain ylimystöä. Pelillä saattoi olla tarpeen tai tilanteen mukaan rituaalinen, poliittinen, uskonnollinen tai urheilullinen merkitys. Muinaiset mayat kunnioittivat nelinpeluulla Popol Vuh -eepoksessaan kerrottua luomistaruaan, jossa kuvataan sankarikaksosten pallopeliä[3]. Pelien jälkeen järjestettiin arvokkaita seremonioita ja ihmisuhreja, ja voittajajoukkueen pallo poltettiin. Joskus uhrattiin hävinneen joukkueen kapteeni, joskus koko joukkue. Pelin jälkeen joukkueet saattoivat myös saunoa yhdessä.[2] Joskus toinen joukkue koostui sotavangeista, joiden häviö varmistettiin pahoinpitelemällä ja nälkiinnyttämällä heitä ennen peliä.[3]
Mayat uskoivat, että pallopelin ansiosta aurinko nousi aamuisin, sateet saapuivat ajallaan, taivaankappaleet asettuivat paikoilleen ja laskivat yöksi manalaan. Pallokenttä edusti mayoille kosmosta, jossa maailmankaikkeuden voimat käyvät ikuista kamppailua hyvän ja pahan välillä. Kuminen pelipallo symboloi aurinkoa, tähtiä ja verta, jotka ovat aina liikkeessä.[2]
Pelikenttä, pallo ja säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelikenttä oli H- tai I-kirjaimen muotoinen. Sen keskellä oli kapea pelikuja, jonka reunoilla oli pystysuorat tai kaltevat seinät. Kentän molemmissa päissä oli leveä päätyalue.[3]
Peliä pelattiin kahden joukkueen välillä, joissa oli 1–15 pelaajaa. Pelaajat pukeutuivat koristeellisesti ja käyttivät nahka- ja puuvillasuojuksia.[2]
Pelipallo oli mustaa raakakumia, puuta tai nahkaa, ja kooltaan nykyisen pesäpallon kokoisesta jalkapalloa suurempaan.[3] Pallo oli usein miehen pään kokoinen ja kolme kiloa painava. Palloa sai pukata polvilla, lantiolla, harteilla, kyynärpäällä ja päällä, mutta siihen ei saanut koskea jalkaterillä tai käsillä. Pallon piti pysyä koko ajan ilmassa. Pelin tarkoitus oli saada pallo kentän laidan keskellä oleville pelimerkeille tai seinässä 1–3 metrin korkeudessa olevan kivirenkaan läpi. Ensimmäisen korin tehnyt joukkue julistettiin voittajaksi. Tällöin voittajajoukkueella oli oikeus kaikkiin katsojien päällä oleviin koruihin ja vaatteisiin, minkä seurauksena yleisö usein pakeni nopeasti paikalta pelin ratkettua. Jos palloa ei saatu koriin, pelin tulos saatettiin ratkaista virhepisteiden perusteella, joita joukkueet saivat koskettaessaan palloa kielletyillä kehonosilla.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat merkit pelistä on löydetty Etelä-Meksikon ja Nicaraguan rajalta Tyynenmeren rannikon läheltä Soconuscon alueelta ajalta noin 1400 eaa. Paso de la Amadasta, josta on löydetty 80 x 8 m kokoinen matalien, pitkulaisten kumpujen reunustama kenttä.
Toiset sanovat pelin alkaneen olmeekkien alueelta, mistä on löydetty kumipalloja El Manatista 1700-1600 eaa. Täältä on löydetty myös pienoispatsaita, jotka usein liittyvät pallopeliin. Varhaisimmat esiklassisen ajan pallokentät olivat kapeita suorakaiteita, mutta esimerkiksi Guatemalan ylängön esiklassinen La Lagunitan kenttä oli pyöreä. San Lorenzo Tenochtitlánista on löydetty monia pallonpelaajan patsaita ajalta 1250-1150 eaa.
Pallokenttä ilmestyi olmeekkien maahan San Lorenzo Tenochtitlániin vasta melko myöhään, 600-400 eaa. Mesomerikan ylängölle Tlapacoyaan ja Tlatilcoon ilmestyivät pallopelaamiseen liittyvät pienoispatsaat noin 1000 eaa. Pallokenttiä tältä ajalta ei ole täällä säilynyt, ehkä peliä pelattiin tilapäisesti merkityillä kentillä. Pallokentät olivat alussa avoinpäätyisiä, myöhemmin niihin ilmastyi päätyreunat, joiden takia niistä tuli ylhäältä katsoen I:n muotoisia. Pallokenttiä alkoi ilmestyä laajalle Mesoamerikkaan, muun muassa Chiapasiin ja Oaxacan noin 300 eaa. Varhaisklassisella ajalla pallokenttien päihin alkoi ilmestyä pallon karkaamista estäviä kumpuja, ja pallokentistä tuli monin paikoin täysin suljettuja myöhäisklassisella ajalla. Pallokenttien kehitys ei noudattanut suoraviivaista etenemistä avoimista täysin suljettuihin I-mäisiin. Avoimia, suorakaiteen muotoisia pallokenttiä rakennettiin klassisen ajan lopuille asti varsinkin pienemmissä paikoissa.
Pallopelin ja ihmisuhrien kytköksen uskotaan ilmestyneen arkeologisesti katsoen melko myöhään, vasta klassisella ajalla. Klassinen Veracruzin ja mayojen kulttuuri suosivat ihmisuhreihin liittynyttä pallopeliä erityisesti. Merkkejä tästä näkyy muun muassa Veracruzin seudun Apariciossa 700-900 jaa. ja El Tajinissa 850 - 1100 jaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Luís Lopes, Albert Davletshin: The glyph for antler in the Mayan script (s. 5.) 2004. Academia.edu. Viitattu 14.9.2014.
- ↑ a b c d e Maria Didrichsen, Eeva Hytönen, Mari Kyllönen, Otto Selén (toim.): Maya – Mesoamerikan alkuperäiskansa, s. 64–66. Didrichsen, 2012. ISBN 978-952-5567-34-2.
- ↑ a b c d e Laughton, Timothy: Mayat – muinainen kulttuuri, s. 118–123. Gummerus, 2006 (alkuteos 1998). ISBN 951-20-7136-3.
