Ecuadorilainen kulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ecuadorilaisessa kulttuurissa yhdistyvät inkojen ja muiden Ecuadorin alkuperäisten asukkaiden kulttuuri, espanjalaisten mukanaan tuoma roomalaiskatolinen kulttuuri sekä muut vaikutteet, kuten esimerkiksi afroecuadorilaisen väestön keskuudessa säilyneet afrikkalaiset perinteet.

Ecuadorin virallinen kieli on espanja, mutta lisäksi maassa puhutaan useita alkuperäiskieliä. Maantieteellisesti Ecuador jaetaan neljään eri alueeseen, joista kullakin on myös omat kulttuuriset erityispiirteensä. Alueet ovat sierra eli vuoristo, costa eli rannikko, oriente eli sademetsäalue sekä Galápagossaaret. Alueelliset ja etniset identiteetit ovat Ecuadorissa vahvoja, mutta myös kansallinen identiteetti koetaan tärkeäksi.[1][2]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus on Ecuadorissa monipuolista, ja sitä tuottavat toimittajien ja koulutettujen ihmisten lisäksi myös tavallisen kansan edustajat. Tunnettuja ecuadorilaisia kirjailijoita ovat muun muassa Jorge Icaza, Jorge Queirolo Bravo, Gabriela Alemán, Alejandro Carrión Aguirre sekä Benjamín Carrión Mora.[2]

Vanhin merkittävä ecuadorilainen romaani on romanttista tyylisuuntaa edustaneen Juan León Meran Cumanda vuodelta 1879.[3] Ecuadorilaista Juan Montalvoa on kutsuttu yhdeksi 1800-luvun hienoimmista eteläamerikkalaisista proosakirjailijoista.[4]

Kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neitsyt Marian patsas 1700-luvulta.

Ecuadorin kuvataiteessa yhdistyvät ikivanhat alkuperäisväestön kulttuuriperinteet ja espanjalaisten 1500-luvulla tuomat vaikutteet. Quiton seudulla on kehittynyt omaleimainen kirkkotaiteen koulukunta.[5] Siihen kuuluvat pyhimyksenkuvat, joita veistettiin huolellisesti paikallisesta puusta, maalattiin realistisesti. Luonnonmukaisuutta lisättiin lasisilmillä ja toisinaan jopa aidoilla hiuksilla. Patsaat puettiin arvokkaista paikallisista kankaista tehtyihin vaatteisiin.[6]

Moderneista taiteilijoista, jotka yhdistävät intiaanien ja espanjalaisten perinteitä, tunnetaan ulkomaillakin Oswaldo Guayasamin kantaa ottavat kubistiset työt. Manuel Rendon on merkittävä ekspressionisti, kun taas Enrique Tabara oli ensimmäisiä, joka käytti eurooppalaisaikaa edeltäviä aiheita ja kuvakieltä. Taiteilijoiden Guayasamin, Eduardo Kingman, Guerrero ja Paredes tyyliä on kuvattu alkuperäiskansojen ekspressionismiksi.[5]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorissa on inka-ajan raunioita, vaikka ei yhtä hienoja kuin Perussa. Ingapircassa Cuencan lähellä kivirakennelma on pienikokoinen mutta hyvin säilynyt. Muita inkakohteita ovat Rumicucho Quiton lähellä, La Tolita Esmeraldasin lähellä ja Tomebamba Cuencassa.[7]

La Inmaculadan katedraali Cuencassa.

Quitoa on sanottu arkkitehtuuriltaan parhaiten säilyneeksi siirtomaa-ajan pääkaupungiksi Latinalaisessa Amerikassa. Espanjalaisvallan ajalta on säilynyt barokkityylisiä kirkkoja. Tasavallan varhaisilta vuosilta on puolestaan jäljellä uusklassismia edustavia rakennuksia.[7]

Myös Cuencassa on kauniita rakennuksia, kuten La Inmaculadan katedraali vuodelta 1885 ja El Sagrarion katedraali vuodelta 1557. Sen sijaan maan suurimmassa kaupungissa Guayaquilissa riehunut tulipalo tuhosi vanhan rakennuskannan, ja nyt siellä on pilvenpiirtäjiä ja peltikattoisia slummihökkeleitä.[7]

Esittävät taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorilaisessa musiikissa yhdistyvät vaikutteet maapallon eri puolilta. Afroecuadorilaisen musiikin keskeinen soitin on marimba. Andien perinteiseen musiikkiin kuuluvat puhaltimet kuten guaramo-torvi, ja pifano- ja pinkullo-huilut sekä panhuilu, joita säestävät lyömäsoittimet.[8]

Ecuadorilaisesta musiikista tunnetaan ulkomailla parhaiten yhtyeet, jotka käyttävät musiikissaan perinteisiä aineisosia. Monet ovat kotoisin Otavalosta tai Salasacasta. Lisäksi Quitossa toimii kansallinen sinfoniaorkesteri ja kansallisbaletti.[2]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorilainen elokuva eli kultakauttaan mykkäelokuvan aikana, jolloin 1920-luvun kirkkain tähti Augusto San Miguel teki kaksi pitkää elokuvaa. Tuohon aikaan monilla Latinalaisen Amerikan mailla oli omia elokuvantekijöitä, mutta äänielokuvan tultua espanjaksi jälkiäänitetyt Hollywood-tuotannot, eurooppalaiset elokuvat sekä Brasilian, Meksikon ja Argentiinan valtioiden tukeman elokuvateollisuuden tuotteet hallitsivat markkinoita.[9]

Vuosituhannen vaihteessa Sebastian Cordero johti uuden ecuadorilaisen elokuvan nousua. 2000-luvulla elokuvia on palkittu kansainvälisillä elokuvajuhlilla.[9]

Media on pääosin yksityisten yritysten käsissä. Radio on levinnyt laajimmalle, ja maassa on satoja radioasemia. Osa niistä lähettää ohjelmaa alkuperäiskansojen kielillä. Televisiossa on paljon latinalaisamerikkalaisia saippuaoopperoita.[10]

Juhlat ja tapakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inti Raymin viettoa.

Ecuadorissa yhdistyvät ikivanhat Andien kulttuuriperinteet ja espanjalaisten tuomat katoliset juhlapäivät. Kesäpäivänseisauksen juhla Inti Raymi on yhdistynyt Johannes Kastajan muistopäivään.[2]

Kirkollisista vertauskuvista tärkein on Kristuksen kärsimys, ja ristiinnaulitun kuvat ovat yleisempiä ja tärkeämpiä kuin Neitsyt Marian ja kaikkien pyhien. Myös Marian ja pyhien luokse tehdään pyhiinvaelluksia hakemaan helpotusta terveydellisiin ja muihin ongelmiin. Synkretismi, jossa katoliseen uskoon sekaantunut paikallisia perinteitä, on yleistä.[2] Perinteiset rohdokset ja vaihtoehtolääkintä sallittiin perustuslaissa vuonna 1998. Amazoninajahuaskaliaanin käyttö kiinnostaa myös länsimaisen lääketieteen edustajia.[2]

Panamahattu on nimestään huolimatta perinteinen ecuadorilainen tuote.[11]

Keittiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecuadorilaista perusruokaa ovat mm. erilaiset keitot. Rannikolla syödään kookosliemeen tehtyä kalakeittoa, Sierralla perunakeittoa ja Amazoniassa paprikakeittoja. Maassa syödään runsaasti myös riisiä, noin 50-60 kiloa vuodessa henkeä kohti, kun taas esimerkiksi Suomessa kulutus on alle 10 kiloa vuodessa.[12] Amazoniassa ja Sierralla alkuasukkaat tekevät maniokista ja maissista ruokaisaa, kevyesti käynyttä juomaa nimeltä chicha, jota nautitaan kaikissa seremonioissa mutta myös päivittäisenä energianlähteenä.[2]

Ecuadorissa on pitkään kulutettu pääasiassa kotimaisia elintarvikkeita, ja lähes puolet asukkaista elää edelleen omavaraistaloudessa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ecuador - Language, Culture, Customs and Etiquette www.commisceo-global.com. Viitattu 9.1.2024.
  2. a b c d e f g h Whitten N, Whitten D & Quiroga D (toim.): Culture of Ecuador Countries and their cultures. Viitattu 19.10.2012.
  3. Ecuadorian Literature hip ecuador. Arkistoitu 29.6.2012. Viitattu 19.10.2012.
  4. Juan Montalvo Encyclopedia Britannica
  5. a b Ecuadorian Fine Arts Hip Ecuador. Arkistoitu 12.2.2012. Viitattu 18.10.2012.
  6. Art and Painting in Ecuador - Culture And Arts Viva travel guides. Viitattu 19.10.2012.
  7. a b c Art & Arhitecture Frommers. Viitattu 19.10.2012.
  8. Popular Culture Ecuador Frommer's / John Wiley & Sons, Inc.. Viitattu 19.10.2012.
  9. a b History of Ecuadorian Cinema - Culture And Arts Viva Travel Guides. Viitattu 19.10.2012.
  10. Ecuador Country Profile BBc News
  11. Could this be the most ethical hat in the world The Ecologist. 2009. Viitattu 18.10.2012.
  12. Rice Consumption Per Capita www.helgilibrary.com. Viitattu 8.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]