Rafael Correa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rafael Correa

Rafael Vicente Correa Delgado (s. 6. huhtikuuta 1963 Guayaquil) on ecuadorilainen taloustieteilijä ja poliitikko. Hän voitti marraskuun 2006 presidentinvaalit Alianza PAISin (Patria Altiva i Soberana) ja Partido Socialista Ecuatorianon tuella. Hän aloitti virkakautensa 15. tammikuuta 2007.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tausta

Correa opiskeli Belgiassa Lovainan katolisessa yliopistossa, jossa suoritti maisterintutkintonsa. Hän sai taloustieteen tohtorin arvosanansa Illinoisin yliopistosta 2001.[1] Vuonna 2005 hän toimi presidentti Alfredo Palacion talousministerinä. Hän oli skeptinen Yhdysvaltain kanssa solmittavaa vapaakauppasopimusta ja IMF:n neuvoja kohtaan. Hän joutui eroamaan hallituksesta vain neljän kuukauden kuluttua ja perusti pian Alianza PAISin. PAIS ei asettanut ehdokkaita parlamenttivaaleihin, vaan Correan oli tarkoitus laatia uusi perustuslaki ja hajottaa maan parlamentti.

Correa pidettiin Yhdysvaltain-vastaisena ja Venezuelan Hugo Chávezin tukijana, mikä on huolestuttanut Yhdysvaltoja. Correa on todennut Chavezin olevan hänen ystävänsä, mutta on korostanut "etteivät hänen ystävänsä päätä asioista hänen talossaan".[2] Correa vastustaa Yhdysvaltain huumeiden vastaiseen sotaansa käyttämän Mantan tukikohdan jatkoaikaa ja on kieltäytynyt leimaamasta Kolumbian marxilaiskapinallisia "terroristeiksi." Hän on tosin kieltänyt pyrkivänsä kansallistamaan maan öljyvaroja eräiden muiden Etelä-Amerikan maiden tapaan[3]. Correa on kuvaillut itseään vasemmistolaiseksi, mutta ei marxilaiseksi, vaan enemmän kristilliseksi vasemmistolaiseksi.[4]

Correa puhuu espanjan, ranskan ja englannin lisäksi Ecuadorin ja Kolumbian alueella puhuttavaa ketšuan murretta kichwaa.

[muokkaa] Presidenttinä

Lokakuun 2006 alussa Correa oli mielipidemittauksissa suosituin ehdokas. Vaalissa hän sai ensimmäisellä kierroksella 22 % äänistä ja jäi toiseksi maan rikkaimmalle miehelle Álvaro Noboalle. Kampanjoinnissa mm. "Jumalan valitsemana" itseään pitävä Noboa nimitti Correaa kommunistipaholaiseksi ja terroristiksi, kun taas Correa vastasi Noboan olevan Somozan veroinen äärioikeistofundamentalisti.[5] Toisella kierroksella 26. marraskuuta Correa sai 57 % äänistä. Hänen varapresidenttiehdokkaanaan on Lenín Moreno.

Correan tavoitteisiin kuuluu maan velan uudelleenjärjestely ja uuden perustuslain laatiminen maalle. Hän nimitti 17-jäseniseen hallitukseensa seitsemän naista, ml. puolustusministeri Larrivan, joka sai surmansa vain yhdeksän päivää nimityksen jälkeen. Correa joutui jo ennen virkakautensa alkamista riitoihin Kolumbian kanssa sen jatkettua pyynnöistä huolimatta maan rajaseutujen kokaviljelmien myrkyttämistä kasvimyrkyillä, joiden uskotaan aiheuttavan vaaraa Ecuadorin puolella.

Correan virkaanastujaisiin osallistui lukuisia valtiopäämiehiä, ml. Latinalaista Amerikkaa kiertävä Iranin Mahmud Ahmadinejad.[6][7] Virkaanastujaistensa aattona hän sai Andien ja Amazonin alueen intiaaneilta symbolisen johtajannuijan.[8]

Ecuadorin uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä 28. syyskuuta 2008, mikä päätti kesken Correan ensimmäisen presidenttikauden.[1] Uudet vaalit järjestettiin huhtikuussa 2009.

Kansainvälisen talouskriisin iskiessä maailmaan Correa vasti tiukan protektionistisella politiikalla, joka nosti tulleja 630 tuoteryhmältä maan oman talouden suojelemiseksi.[9]

[muokkaa] Vallastasyöksemisyritys vuonna 2010

Vuonna 2010 Correa joutui oman näkemyksensä mukaan vallankaappausyrityksen kohteeksi, kun poliisien etuuksien leikkaaminen johti väkivaltaisuuksiin. Correa sai silmilleen kyynelkaasukranaatista ja hakeutui sairaalaan, jonne kapinoivat poliisit piirittivät hänet. Correa ilmoitti poistuvansa sairaalasta "joko presidenttinä tai ruumiina" ja julisti maan hätätilaan. Poliisit sulkivat katuja ja valtasivat monia hallituksen rakennuksia. Correaa tukeneet sotilaat pelastivat presidenttinsä 12 tunnin jälkeen sairaalasta ja palauttivat Correan valtaan. Mellakoiden seurauksena maan poliisipäällikkö erosi, vaikkei itse osallistunut presidentin vastustamiseen. Mellakoista huolimatta Correa nauttii kuitenkin suurta kansansuosiota, eivätkä tavalliset ecuadorilaiset liittyneet poliisien mellakointiin.[10] On myös arveltu maan entisen presidentin, Lucio Gutierrezin, olleen vallankaappausyrityksen takana.[11] UNASUR maiden presidentit ja ulkoministerit kokoontuivat kaappausyrityksen johdosta kriisikokoukseen ja tuomitsivat kaappausyrityksen ja totesivat, ettei kyseessä ollut pelkkä poliisien palkkakapina vaan yritys kaataa Correan hallinto.[12] Kaappauksen jälkeen Correa kertoi että huoneeseen, missä hän oli kaappausyrityksen aikana, avattiin tuli samoin kuin autoon, joka kuljetti häntä pois sairaalasta. Correan mukaan seitsemän opposition parlamenttiedustajaa kävi ennen kaappausyritystä USA:ssa Washingtonissa ja tapasi paikallisen äärioikeiston jäseniä. Correan mukaan ei ole todisteita että USA:sta olisi tullut tukea syyskuun 30. päivän kaappausyritykselle, mutta on todisteita USA:sta tulleesta aiemmasta tuesta opposition ryhmille.[13] Correa kertoi kuitenkin uskovansa ettei USA:n hallitus osallistunut tapahtumiin ja kertoi luottavansa Barack Obamaan ja Hillary Clintoniin. Correa epäli kaappausta mahdollisesti tukeneiden tahojen olleen Obaman vastustajien leiristä.[14]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä