Hugo Chávez

Hugo Chávez
Venezuelan presidentti
2. helmikuuta 1999 – 5. maaliskuuta 2013
Varapresidentti	Julián Isaías Rodríguez Diaz Adina Bastidas Diosdado Cabello José Vicente Rangel Jorge Rodríguez Ramón Carrizales Elías Jaua Nicolás Maduro
Edeltäjä	Rafael Caldera
Seuraaja	Nicolás Maduro
Henkilötiedot
Syntynyt	28. heinäkuuta 1954 Sabaneta
Kuollut	5. maaliskuuta 2013 (58 vuotta) Caracas
Puoliso	Marisabel Rodríguez
Tiedot
Puolue	Viidennen tasavallan liike (1997–2008) Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (2008–2013)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.chavez.org.ve ja todochavez.gob.ve
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hugo Rafael Chávez Frías (/ˈhuːgo ˈtʃɑːves/, espanjaksi [ˈuɣo rafaˈel ˈtʃaβes ˈfɾi.as]; 28. heinäkuuta 1954 Sabaneta – 5. maaliskuuta 2013 Caracas) oli Venezuelan presidentti vuodesta 1999 vuoteen 2013. Chávez valittiin presidentiksi 1998, 2000, 2006 ja 2012. Hän hallitsi maata melko itsevaltaisesti, muttei hävittänyt demokratiaa kokonaan.

Chávez valmistui sotilasakatemiasta. Hän liittyi 1980-luvulla vasemmistolaiseen vallankumousryhmään. Hän yritti vallankaappausta 1992. Silloinen presidentti armahti hänet. Kun Chávez nousi vuonna 1998 presidentiksi, hän alkoi viedä maata kohti sosialismia. Tarkoituksena oli parantaa köyhien elinoloja. Chávez synnytti Chávismon, joka oli yhdistelmä sosialistista populismia, isänmaallisuutta ja kansainvälisyyttä. Sitä kannatti noin puolet Venezuelan äänioikeutetuista.^lähde?

Chávezin politiikka ei miellyttänyt Yhdysvaltoja. Politiikalla tasattiin 2000-luvulla jossain määrin tuloeroja köyhien hyväksi, kun valtio sai öljyrahoja öljyn hinnan noustua. Melko itsevaltaisesti hallinnut Chávez synnytti eräänlaisen puolidemokratian. Chávezin hallinto pyrki monin keinoin rajoittamaan opposition sananvapautta muun muassa puuttumalla tiedotusvälineiden toimintaan ”kiihotus”-pykälän perusteella. Taloudellisten vapauksien vähentäminen pudotti alkuvuonna 2013 Venezuelan 177 maan vertailussa sijalle 174.

Chávez suosi sukulaisiaan virkanimityksissä. Hallinnon ja poliisin korruptio pahenivat Chávezin kaudella, samoin rikollisuus. Toisaalta Chavezin lähipiiri kavalsi valtion varoja. Vuoden 2008 jälkeen öljyn kotimarkkinahinta nousi. Niinpä inflaatio, tavarapula ja köyhyys lisääntyivät. Oppositio arvosteli kitkerästi Chávezia. Chávezia vastaan tehtiin muutama vallankappausyritys. Menestynein niistä oli vuonna 2002, jolloin liikemies Pedro Carmona piti valtaa käsissään lyhyen aikaa.^lähde?

Viimeisinä vuosinaan Chávez sairasti syöpää, johon hän kuoli keväällä 2013. Chávezin jälkeen presidentiksi tuli hänen suosikkinsa Nicolás Maduro, joka voitti vuoden 2013 presidentinvaalit täpärästi.^lähde?

Nousu valtaan

Chávez valmistui Venezuelan sotilasakatemiasta heinäkuussa 1975. Entinen armeijan laskuvarjojoukkojen everstiluutnantti Chávez tuli julkisuuteen 4. helmikuuta 1992 johtamalla epäonnistunutta sotilasvallankaappausta. Hänen mukaansa Caracazon tapahtumat olivat tärkeimpiä syitä sille, että hän päätyi yrittämään kaappausta sotilaidensa kanssa. Kun hän oli viettänyt kaksi vuotta vankilassa, presidentti Rafael Caldera armahti hänet. Tämän jälkeen Chávez ryhtyi poliitikoksi ja perusti uuden puolueen Viidennen tasavallan liikkeen.^lähde?

Presidenttikausi

Chávez voitti 6. joulukuuta 1998 pidetyt presidentinvaalit suurella äänten enemmistöllä, 56,2 prosenttia annetuista äänistä, vaikka televisiokanavat ja tärkeimmät sanomalehdet kampanjoivat häntä vastaan. Hän astui virkaan helmikuussa 1999. Uudelleen hänet valittiin 30. heinäkuuta 2000, jolloin hän sai 55 prosenttia äänistä. Chávezia äänesti ennen kaikkea Venezuelan köyhä kansanosa. Hän lupasi vaalikampanjassaan poistaa maasta korruption ja tasata maan tuloeroja.^lähde?

Chávez yritetään syöstä vallasta

Chávez syrjäytettiin lyhytaikaisesti 12. huhtikuuta 2002 liikemies Pedro Carmonan johtamassa vallankaappauksessa. Yhdysvallat, joka oli tunnustanut Chávezin hallinnon, ei tuominnut kaappausta ennen kuin Chávez palasi valtaan. On myös esitetty väitteitä, että Bushin hallinto oli sotkeutunut tiiviisti kaappauksen valmisteluun. Journalisti John Pilgerin mukaan Venezuelan oppositio tapasi ennen kaappausta Yhdysvaltain edustajia Washingtonissa ja sai rahoitusta yhdysvaltalaiselta National Endowment for Democracylta (NED). Pari päivää ennen kaappausta yksityinen televisiokanava RCTV yllytti kansaa yleislakkoon Chávezin suistamiseksi vallasta. Itse kaappaus alkoi mielenosoituksessa tapahtuneesta ammuskelusta, jonka yksityinen media esitti Chávezin kannattajien aloittamaksi. Tosiasiassa tarkka-ampujat tulittivat Chávezin kannattajia, jotka vastasivat tuleen. Chávez pakotettiin luopumaan vallasta, ja kaappaajat veivät hänet pois Caracasista. Seuraavana päivänä Chávezin kannattajat marssivat kaduille vaatimaan presidentin palauttamista valtaan, mutta yksityinen media ei kertonut Chávezin tukimielenosoituksista. Kansan tukemana Chávezin joukot ottivat presidentinpalatsi Mirafloresin takaisin hallintaan ja Chávez palautettiin valtaan.

Vallankaappausyrityksen jälkeen

Joulukuussa 2002 alkoi öljyntuottajien lakko, joka kesti kaksi kuukautta. Öljytuotanto on Venezuelalle merkittävä tulolähde, joka muodostaa noin 80 % maan vientituloista.

Helmikuussa 2004 Haitin levottomuuksien yhteydessä Chávez haukkui Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia pendejoksi (”mulkku”) ja uhkasi lopettaa öljynviennin Yhdysvaltoihin.^lähde?

Vuosien 2003 ja 2004 aikana Venezuelan oppositio keräsi nimiä adressiin, koska maan perustuslain mukaan vähintään 20 % äänestäjistä voi vaatia uusia presidentinvaaleja. Nimiä vahvistettiin lopulta 2,4 miljoonaa ja elokuussa 2004 Chávez voitti kansanäänestyksen siitä, voiko hän jatkaa presidenttikautensa loppuun presidenttinä. Vaalien tarkkailijaryhmään kuului mm. entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter.^lähde?

Chávez valittiin uudelle kaudelle 3. joulukuuta 2006 järjestetyssä presidentinvaalissa. Hänen vastaehdokkaanaan oli Manuel Rosales. Chávez sai yli 60 % äänistä. Hän on aiemmin ilmoittanut, että pyrkii muuttamaan perustuslakia siten että voi asettua ehdokkaaksi vielä toisenkin kautensa jälkeen.^lähde?

Chávez sai 19. tammikuuta 2007 alustavasti parlamentin hyväksynnän säätää vapaasti lakeja 18 kuukauden ajan. Parlamentissa ei ole opposition edustajia, koska he boikotoivat vuoden 2005 parlamenttivaaleja.^lähde?

Kiista Espanjan kuninkaan kanssa

Marraskuussa 2007 iberoamerikkalaisten eli portugalin- ja espanjankielisten maiden kokouksessa Santiago de Chilessä Hugo Chávez alkoi moittia Espanjan entistä konservatiivipääministeri José María Aznaria ja Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia: ”Fasistit eivät ole inhimillisiä. Käärmeetkin ovat inhimillisempiä”. Espanjan silloinen sosialistipääministeri José Luis Rodríguez Zapatero muistutti Chávezia, että tämä puhui demokraattisesti valitusta Espanjan kansan edustajasta. Lopulta Chávezin mikrofoni kytkettiin pois päältä, mutta Chávez jatkoi silti huuteluaan. Lopulta hermostunut Espanjan kuningas Juan Carlos kääntyi Chávezin puoleen ja sanoi tälle yleensä lapsille tarkoitetun ilmaisun ”¿Por qué no te callas?”('Miksi et vaikene?'). Tämän jälkeen Juan Carlos poistui paikalta.^lähde?

Kuningas Juan Carlosin kysymysilmaisu saavutti kansainvälisen huomion ja eräänlaisen kulttistatuksen: siitä tehtiin muun muassa kännykän soittoääniä, t-paitoja ja YouTube-videoita. Välikohtauksen jälkeen Chávez totesi kuninkaan menettäneen malttinsa ja joutuneen siten huonoon valoon. Lisäksi hän sanoi: ”Totuuden sanominen ei ole loukkaavaa. Venezuelan hallitus varaa itselleen oikeuden vastata mihin tahansa hyökkäykseen ja tehdä se missä tahansa, milloin ja miten tahansa.”^lähde?

Äänestykset jatkokausista

2. joulukuuta 2007 venezuelalaiset äänestivät kansanäänestyksessä ehdotuksesta, jonka mukaan presidentin valtakausia ei olisi enää rajattu kahteen. Myönteinen vaalitulos olisi merkinnyt sitä, että Hugo Chávezin olisi mahdollista jatkaa vallassa nykyisen kautensa jälkeenkin. Äänestyksessä 51 % kannatti valtakausien rajauksen säilyttämistä.

15. helmikuuta 2009 järjestetyssä uudessa kansanäänestyksessä 54,4 prosenttia kannatti valtakausien määrän rajoittamisesta luopumista, mikä mahdollisti Chávezin asettumisen ehdolle vuoden 2012 vaaleissa. Hän ilmoitti heinäkuussa 2011 pyrkivänsä jatkokaudelle.^lähde?

Chávezin terveydentila ja syöpähoidot

Keväällä 2011 Chávez kävi jalkaleikkauksessa ja myöhemmin saman vuoden kesäkuussa hän joutui sairaalaan kovan lantiokivun takia vieraillessaan Kuubassa. Venezuelan hallituksen mukaan Chávezilta operoitiin Kuubassa paise lantiosta, mutta USA:n tiedustelupalvelu CIA uskoi Chávezin saaneen hoitoa eturauhassyöpään. Venezuelan hallitus vakuutti Chávezin palaavan Venezuelaan nopeasti. Oppositio syytti Chávezia laittomasta toiminnasta: sen mukaan hän johti maataan maan ulkopuolelta eikä kertonut terveydentilastaan tarpeeksi. Samalla myös huhut Chávezin mahdollisesta seuraajasta kiihtyivät. Heinäkuussa Chávez vahvisti, että hänellä oli havaittu syöpäkasvain, joka oli poistettu Kuubassa. 4. heinäkuuta Chávez palasi Venezuelaan. Heinäkuun 16. päivän jälkeen hän palasi viikoksi Kuubaan saamaan hoitoa sairauteensa ja luovutti osan vallastaan varapresidentille ja valtiovarainministerille sairauslomansa ajaksi. Paluunsa jälkeen hän ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Lokakuun 2011 lopulla Chávez julisti olevansa täysin terve ja ettei tarkastuksissa löytynyt pahanlaatuisia soluja. Vuoden 2012 helmikuussa Chávez kertoi joutuvansa uuteen leikkaukseen. Lääkärit olivat löytäneet vamman samalta alueelta, josta kasvain poistettiin. Chávez kiisti kyseessä olevan syövän uusiutuminen, mutta uutinen käynnisti jälleen huhut presidentin terveydentilasta. Myöhemmin Chávezin myönnettiin olleen syöpäleikkauksessa, mikä nosti epäilyksiä hänen kyvystään osallistua vuoden lopulla pidettäviin presidentinvaaleihin.

Chávez voitti vaalit, mutta ilmoitti joulukuussa syövän uusiutuneen ja vaativan uuden leikkauksen. Samalla hän nimitti seuraajakseen varapresidentti Nicolas Maduron, mikäli hänen oma terveytensä heikkenisi. Hugo Chávez kuoli 5. maaliskuuta 2013 pitkän sairauden uuvuttamana.^lähde?

Chávezin politiikka

Talouspolitiikka

Entisen keskuspankin kuvernöörin José Guerran mukaan hänen hallituksensa on ollut talouden suhteen erittäin pragmaattinen. Vuonna 2005 öljynhinnan tuoma kasvubuumi oli 9,4 % ja osakekurssit ja elintaso, kuten autojen myyntimäärät nousivat uusiin ennätyksiin. Autojen myyntimääriä selittää myös Chávezin 80-luvulla kiinnittämä alle 2 eurosentin bensiinin litrahinta, jolloin auton kulutuksella ei ole niinkään väliä ja voidaan hankkia edullinen suurikulutuksinen auto. Viimeksi bensiinin hintaa yritettiin nostaa 1989, mistä puhkesi väkivaltainen mellakka.

Öljyn hinnanlasku 2008–2009 jähmetti maan talouden, vaikka hinta on paljon korkeammalla kuin ennen Chávezin kautta ja muu maanosa pärjäsi paremmin.

Vuoden 2010 alussa julkaistiin uutinen Venezuelan öljylähteiden kehittämisestä. Valtiollisen PDVSA:n lisäksi osuuksiin öljyvarojen etsimisestä ja käyttämisestä investoivat espanjalainen Repsol, yhdysvaltalainen Chevron, japanilaiset Mitsubishi ja Impex sekä malesialainen Petronas. Chávezin mukaan kaupat osoittivat että Venezuelaan luotetaan sijoituskohteena ja toivoi samalla uutta alkua maan USA:n suhteille. Lisäksi Chávez totesi yhteistyön takana olevan nyt yhteiset intressit kahden tasavertaisen tahon kanssa, viitaten kansainvälisiin yhtiöihin ja Venezuelaan.

Hintakatot ja ruokapula

Chávez on asettanut vuodesta 2003 ruoalle hintakatot, jotka ovat aiheuttaneet pulaa ja hamstrausta. Venezuelan joukot pyrkivät estämään mittavaa ruoan salakuljetusta, ”niukkojen hyödykkeiden kuten maidon”. Chávez myös uhkasi pidättää farmeja ja meijereitä. 28.2.2009 Chávez määräsi sotavoimat ottamaan haltuun kaikki riisinjalostustehtaat ja pakottaa ne tuottamaan täydellä kapasiteetilla, mitä he hänen mukaansa eivät hintakaton vuoksi tehneet.

Vuoteen 2010 mennessä tähän öljyrikkaaseen vesiputousmaahan oli kehittynyt historian pahin energiapula, sähkökatkoja tuli pitkin päivää, jopa kahdeksan tunnin mittaisia. Lihaa alettiin jälleen suolata vanhan ajan malliin, koska sähköllinen aika ei riittänyt pitämään jääkaappeja kylminä. Arvostelijoiden mukaan hallitus ei ole tehnyt energiainvestointeja ajallaan. Chávez on sosialisoinut useita Caracasin keskustarakennuksia ja määrännyt suuryritykset ja laitokset vähentämään 20 prosenttia energiankulutuksestaan kahden päivän sähkökatkorangaistuksen uhalla.

Ulkopolitiikka

Chávezin ulkopolitiikan kulmakiviä on vihamielisyys Yhdysvaltoja kohtaan ja hän pyrkii hyödyntämään varsinkin vasemmistolaisten latinalaisamerikkalaisten amerikkalaisvastaisuutta.

Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad kutsui Chávezia ”gladiaattoriksi taistelussa imperialismia vastaan”, kun presidentit ylistivät ystävyyttään tapaamisessaan vuonna 2009.

Venezuela, Bolivia, Kuuba, Ecuador, Nicaragua ja Honduras ovat solmineet geopoliittisen yhteistyösopimuksen ALBA:n, bolivaarisen vaihtoehdon Amerikoille.

Venezuelan ulkopolitiikka on Chávezin kaudella suuntautunut öljyntuottajamaiden yhteisön OPECin ja ylipäänsä latinalaisamerikkalaisen yhteistyön edistämiseen. Puhuessaan Etelä-Amerikan ja arabimaiden tapaamisessa Qatarissa vuonna 2009 Chávez sanoi tapaamisen edustavan kahden vuosisatoja kolonialismia vastaan taistelleen alueen kohtaamista. Samassa tilaisuudessa Chávez myös katsoi talouskriisin heikentäneen Yhdysvaltoja ja johtavan moninapaisen maailman syntymiseen.

Chávez on myös ollut lähentämässä Venezuelaa Kuubaan ja ilmaissut useaan otteeseen tukensa Fidel Castrolle. Maiden välillä on myös tehty lukuisia kauppasopimuksia.^lähde?

Heinäkuussa 2005 Chávezin aloitteesta neljän latinalaisen Amerikan valtion hallitukset perustivat Telesur-televisiokanavan vastavoimaksi Yhdysvaltain CNN:lle.

Huhtikuussa 2009 Chávez ilmoitti Tokion vierailunsa aikana tukevansa Barack Obaman ajatusta ydinaseettomasta maailmasta. Chávez katsoi tilanteen mahdollistavan Yhdysvaltain ja Venezuelan suhteiden nollaamisen. Chávez myös kertoi olevansa valmis yhteistyöhön Obaman kanssa mm. terrorismia, nälkää ja sotia vastaan.

Chávez on solminut poliittisia ja taloudellisia suhteita Kiinan kanssa. Maat ovat hakeneet poliittista ja taloudellista liittoa energian ja maatalouden yhteistyön saralla. Vuonna 2009 Venezuela toimitti 380 000 barrelia öljyä päivässä Kiinaan ja määrän arvellaan nousevan miljoonaan barreliin päivässä vuonna 2013. Myös muu kauppa Venezuelan ja Kiinan välillä on kasvanut ja kaupan arvo kasvoi 9,7 miljardiin vuonna 2008.

Vuonna 2009 Hugo Chávez ilmoitti Amerikan maiden järjestön OAS:n huippukokouksessa Trinidad ja Tobagossa lämmittävänsä suhteita uudestaan Yhdysvaltoihin. Chávez kertoi lähettävänsä suurlähettilään takaisin Yhdysvaltoihin, josta lähettiläs vedettiin pois vuonna 2008 solidaarisuuden osoituksena Bolivialle. Bolivia karkotti tuolloin Yhdysvaltain suurlähettilään syytettynä demokratian vastaisesta ja Bolivian valtion hajottamiseen tähtäävästä juonittelusta. Chávez tapasi huippukokouksessa myös Obaman ja kehui tätä viisaaksi mieheksi ja totesi tämän näin eroavan edeltäjästään. Chávez keskusteli myös Hillary Clintonin kanssa Yhdysvaltain lähettilään paluusta Venezuelaan, josta Yhdysvallat vastavetona kutsui oman lähettiläänsä pois. Kesäkuussa suhteet parantuivat virallisella tasolla, kun maat ilmoittivat palauttavansa suurlähettiläänsä.

Heinäkuussa 2009 Venezuela ja Espanja aloittivat yhteistyön energia-alalla, muodostaen ”energia-allianssin”. Tavatessaan Espanjan ulkoministeri Angel Moratinosin Chávez tuomitsi espanjalaisia poliiseja vastaan tehdyn autopommi-iskun ja liennytti näin Espanjan ja Venezuelan suhteita. Moratinos piti tapaamista erittäin hedelmällisenä ja katsoi sen syventäneen maiden kahdenvälisiä suhteita.

Chávezin hallinnon ja rajanaapuri Kolumbian välit ovat olleet kireät pitkään. Kolumbia on syyttänyt Venezuelaa FARC-sissiryhmän tukemisesta ja Venezuela puolestaan on ärsyyntynyt Kolumbian alueella olevasta Yhdysvaltain sotilastukikohdasta, jonka se kokee turvallisuusuhaksi. Elokuussa 2009 Chávez varoitti, että Yhdysvaltain ja Kolumbian päätös laajentaa sotilastukikohtaa ja operaatioita vaarantaa koko alueen vakauden ja vie mantereen askeleen lähemmäksi sotaa. Myöhemmin elokuussa 2009 Chávez normalisoi suhteet lähettämällä suurlähettilään takaisin Kolumbiaan, jonka Venezuela veti pois Kolumbian syytettyä Chávezia FARC-sissijärjestön tukemisesta. Venezuela kuitenkin katkaisi dipolomaattisuhteet samasta syystä vuonna 2010, kun Kolumbia toisti syytteensä FARC-sissien suojelemisesta. Juan Manuel Santosin noustua maan presidentiksi maiden välejä lämmitettiin ja diplomaattisuhteet palautettiin. Presidenttien tapaamisessa Chávez painotti ettei Venezuelan alueella ole terroristeja eikä maa hyväksy terrorismia tai huumekauppaa.

Sosialistinen ohjelma

Chávezilla on omintakeinen sosialistinen ohjelma, jossa pienyritykset ovat yksityisessä omistuksessa, suuret öljy-yhtiöt kansallistettuja ja keskisuuret osuuskuntien hallussa. Chávezin hallitus on tiukentanut elintarvikeyhtiöiden valvontaa, jonka avulla se kertoo takaavansa ruoan saatavuuden ja estävänsä hintakeinottelun. Vuonna 2010 Chávez linjasi, että yksityisomistus on ”tervetullutta 21. vuosisadan sosialismissa”, kunhan sillä on sosiaalinen tarkoitus eikä toimi monopolina tai hyväksikäytä kuluttajia tai työntekijöitä. Samalla Chávez myös lupasi matalakorkoisia lainoja pienille ja keskisuurille yrityksille.

Sosiaaliset ohjelmat

Chávez on aloittanut lukuisia sosiaalisia ohjelmia, kuten maksuttoman terveydenhuollon levittämisen köyhille seuduille sekä peruskoulutus- ja lukutaitokampanjan, jonka tarkoituksena on opettaa ihmisille lukutaidon ohella heidän perustuslailliset oikeutensa maan kansalaisina. Muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO on kiittänyt tätä toimintaa. Ulkomaiset tahot ovat olleet mukana projekteissa. Venezuela on esimerkiksi myynyt Kuuballe halpaa öljyä vastineeksi asiantuntija-avusta. Suurin osa sosiaalisista uudistuksista rahoitetaan öljytuloilla valtiollisen öljy-yhtiön PDVSA:n kautta. Kesällä 2009 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan viimeisten kymmenen vuoden ajan, jotka Chávez oli vallassa, köyhyydessä elävien määrä väheni Venezuelassa 49 prosentista 26,4 prosenttiin. Lisäksi kymmenen vuoden aikana työttömyys väheni 15 prosentista 7,5 prosenttiin.

Vuonna 2009 julkaistussa YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä (engl. HDI) Venezuela nousi sijalle 58., nousten aiemmalta 62. sijalta 186 maan taulukossa. Venezuelan HDI on kasvanut tasaisesti, vuonna 1980 se oli .765 ja vuonna 2007 se oli noussut .844:ään. YK:n raportin mukaan nousua selittävät lapsikuolleisuuden väheneminen, lukutaidon paraneminen ja koulutukseen pääsyn helpottuminen. Chávezin valtaannousun vuodesta 1999 vuoteen 2007 julkisen terveydenhuollon tarjonta lisääntyi räjähdysmäisesti, lapsikuolleisuus puolittui ja lukutaidottomuus katosi lähes kokonaan. Raportissa huomautettiin, että luvut ovat vuodelta 2007, siis ennen maailmanlaajuista talouskriisiä.

Unesco julkaisi tammikuussa 2010 tutkimuksen, jonka mukaan Venezuelassa koulua käyvien lasten määrä on kasvanut huomattavasti Chávezin valtakaudella. Samoin myös maan Education for all Development Index (EDI) nousi 5,1 prosenttia vuosien 1999 ja 2007 sekä 2,4 prosenttia vuosien 2006 ja 2007 välillä. EDI indeksi määrittelee kehitystä kouluun pääsemisen mahdollisuuksien, tasa-arvon ja laadun pohjalta, jotka pohjaavat yleismaailmalliseen peruskoulutukseen, aikuisten lukutaitoon sekä oppilaiden menestykseen kahdeksanteen luokkaan asti. Venezuela sijoittui EDI listalla sijalle 59. 128 maan joukossa. Kolme vuotta aiemmin maan sijoitus oli 64. Listan ykkönen oli Norja ennen Japania.

Kesäkuussa 2010 YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Ali Abdessalam Treki kiitti Venezuelan ponnisteluja Millennium-julistuksen tavoitteiden täyttämiseksi. Trekin mukaan Venezuelan saavutusten tulisi olla mallina muille maille. Chávez käynnisti vuonna 2003 ”missiona” tunnetun sosiaali-ohjelman, jonka myötä lukutaidottomuus on lähestulkoon hävinnyt ja terveydenhuolto parantunut. Vuonna 2010 peräti 46 prosenttia hallituksen budjetista oli suunnattu sosiaali-palveluiden, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon kehittämiseen. Millennium-julistuksen tavoitteina on mm. nälänhädän ja köyhyyden vähentäminen, naisten tasa-arvon lisääminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, tautien ehkäiseminen sekä pitkäjännitteinen ympäristökehitys.

Maareformi

Chávezin kaudella Venezuelassa käynnistettiin myös maareformi, jonka tarkoituksena on ruokaturvallisuuden parantaminen ja maaseudun uudelleenkansoitus ruoan tuontitarpeen vähentyessä. Tarkoitus on jakaa pientilallisille ja pienille osuuskunnille perinnöllisiä, ei-myytäviä oikeuksia maahan. Maareformi kohdistuu pääasiassa valtion omistamiin käyttämättömiin maihin. Reformin sanamuoto mahdollistaa myös käyttämättömän yksityisen maan jakamisen korvausta vastaan, mutta toistaiseksi näin on tehty vain tapauksissa, joissa valtio on jo ennalta kiistänyt yksityisen omistusoikeuden.^lähde?

12. lokakuuta 2009 Chávezin hallitus ilmoitti luovuttavansa yli 40 000 hehtaaria maata Venezuelan alkuperäiskansojen käyttöön Sierra de Perijan kansallispuistossa. Päivämäärä, jolloin luovutus tehtiin oli merkittävä, koska 12. lokakuuta 1492 Kolumbuksen katsotaan löytäneen Amerikan ja kolonialismin alkaneen. Venezuelassa 12. lokakuuta tunnetaankin nykyään ”vastarinnan päivänä”.

Chávezin kotimainen suosio

Vuoden 2010 lopulla julkaistiin 2011 Latinobarometro report, jossa tiedusteltiin kansalaisten mielipiteitä 18 Latinalaisen Amerikan maassa. Kyselyn mukaan demokratian kannatus venezuelalaisten keskuudessa oli noussut Chávezin aikana, ja se oli 84 prosenttia (2009 sekä 2010), kun se aiemmin oli 62 prosenttia (1996) ja 64 prosenttia (1997). Venezuelalaiset arvioivat myös hallintonsa demokraattisuuden, antaen Chávezin hallinnolle arvosanaksi 7,4 (asteikolla 10 demokraattisin, 1 epädemokraattisin). Vuosina 2002–2010 Chávezin hallituksen hyväksyi 53 prosenttia venezuelalaisista, korkeamman hyväksynnän saivat vain Argentiinan, Kolumbian ja Chilen hallitukset. Chávezin virkakauden toimet hyväksyi 55 prosenttia venezuelalaisista.

Vuonna 2012 International Consulting Servicesin (ICS) toimeenpaneema kysely osoitti, että 53 prosenttia vastanneista katsoi Chevezin harjoittaman sosialismin takaavan maan kehittymisen. Sosiaalisia ohjelmia taas tuki 80 prosenttia vastanneista. Kyselyssä mitattiin myös Chávezin suosio tulevissa vaaleissa, kyselyn mukaan Chávez saisi 58,2 prosenttia äänistä.

Chávez voitti vuoden 2012 presidentinvaalit, saaden 54,5 prosenttia äänistä, opposition ehdokkaan Henrique Caprilesin jäätyä 44,9 prosenttiin.

Autoritaarinen demokratia

Chávezin Venezuela noudattaa Sudanin, Zimbabwen ja muiden tavoin autoritaarisen demokratian mallia, joka yhdistää muodollisen demokraattiseen mandaattiin populistisen sosialismin ja Yhdysvaltojen-vastaisuuden. Chávez myös pitää Castroja vallassa öljyrahoilla.

Chávez on ”alistanut oikeuslaitoksen, tyrannisoinut tiedotusvälineitä ja ahdistellut oppositiota” muttei silti ole saanut oppositiota yhtä nujerretuksi kuin Iran, Venäjä tai Kuuba.

Maailmanpankki ja kansainvälinen valuuttarahasto

Chávez ilmoitti 30. toukokuuta 2007 Venezuelan eronneen muodollisesti Maailmanpankista ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta – joita hänen mukaansa dominoi Yhdysvaltojen imperialismi – sekä maan maksaneen kaikki velkansa viisi vuotta etuajassa. Etelä-Amerikassa on perustettu Chávezin ajatuksesta ”Etelän Pankki” (Banco del Sur), joka tarkoituksena on vähentää Maailmanpankin ja IMF:n vaikutusta alueella.

Esikuvat

Hugo Chávez piti esikuvanaan ennen kaikkea Etelä-Amerikan liittovaltiota ajanutta vapaussankaria Simón Bolívaria, jonka mukaan hän on nimennyt politiikkansa ”bolivarianismiksi”. Toinen tärkeä vaikuttaja on ollut Kuuban pitkäaikainen johtaja Fidel Castro. Samaten hän on ilmaissut ihailunsa myös niin Karl Marxin, Vladimir Leninin kuin Lev Trotskinkin ajatuksia kohtaan.^lähde?

Vuonna 2010 Chávez kaivautti Bolívarin haudastaan ja rakennutti sitten tälle marmorimausoleumin.

Kritiikkiä Chávezia kohtaan

Rikollisuus

Venezuelassa tehdyt sieppaukset 1989 - 2011.
Lähde: CICPC
* Pikasieppauksia ei luultavasti ole mukana tilaston pohjatiedoissa.

Sen jälkeen kun Chávez valittiin presidentiksi, Venezuelan rikollisuus kasvoi. Ryöstöt ja näistä johtuvat murhat lisääntyivät. Lakia valvova ja toimeenpaneva koneisto oli korruptoitunut ja tehoton. Kidnappausten määrä räjähti nousuun. Vankiloissa vallitsi vahvimpien rikollisten laki. Pääkaupunki Caracas on nykyään paikallisille ja matkailijoille yksi maailman turvattomimmista kaupungeista. Yhdysvallat syytti joitain Venezuelan viranomaisia huumekartellien jäseniksi. Chavez käytti mielenosoitusten vaientamiseen väkivaltaisia colectivos-joukkioita, joista ainakin osa on rikollisia.

Talousongelmat

Kun hallitus otti valvontaansa maatiloja ja tehtaita, ne lakkasivat tuottamasta.

Sensuuri

Chávezin aikana maan hallinto on rajoittanut ilmaisuvapautta puuttumalla tiedotusvälineiden omistukseen ja ohjelmien sisältöön. Chávez liittolaisineen on säätänyt tiedonvälityslain, jonka nojalla tiedotusvälineitä voidaan summittaisesti sulkea epämääräisten ”kiihotus”-syytösten perusteella.

Toukokuussa 2007 hän jätti uusimatta maan vanhimman ja katsotuimman yksityisen TV-kanavan RCTV:n lisenssin käyttää valtakunnanverkkoa. Kanava oli tukenut aktiivisesti Chávezia vastaan suunnattua kaappausyritystä vuonna 2002 ja oli sen jälkeenkin hänen hallintonsa äänekkäimpiä kriitikoita. Suositun RCTV:n sulkeminen aiheutti laajoja protesteja niin Venezuelassa kuin ulkomaillakin kyselyjen mukaan jopa yli 75 prosentin venezuelalaisista vastustaessa kanavan poisjäämistä. RCTV palasi ruutuihin maksullisena satelliitti- ja kaapelikanavana heinäkuussa 2007.^{lähde tarkemmin?}

Elokuun alussa 2009 Chávezin hallinto sulki 13 yksityistä radioasemaa ja 23 muuta asemaa suljetaan pian. Yhteensä 240:ä asemaa uhkaa sulkeminen. Chávez aikoo siirtää toimiluvat tukijoilleen. Hän myös uhkasi sulkea Globovisionin, joka on ainoa jäljellä oleva TV-asema, joka ei ole Chávezin tukijoiden hallinnassa. Human Rights Watch:n Jose Miguel Vivanco kuvasi toimintaa kattavimmaksi hyökkäykseksi sananvapautta vastaan Chávezin valtaannousun jälkeen ja sanoi Venezuelan olevan Kuuban ohella ainoa alueen maista, joka osoittaa niin räikeää piittaamattomuutta ilmaisuvapauden yleismaailmallisia periaatteita kohtaan.

Tammikuussa 2010 Chávezin hallitus sulki kuusi kaapeli-tv-kanavaa, koska nämä eivät hallituksen mukaan noudattaneet lakia, jonka mukaan kaikkien tv-kanavien tulee näyttää myös presidentin puheita ja hallituksen vaalimainoksia. Kanavat kieltäytyivät tästä ja niiden lähetykset loppuivat. BBC:n toimittaja kuvaili kanavien sulkemista todennäköisesti väliaikaiseksi, mutta totesi käynnissä olevan ”tahtojen taistelun, jossa on lopulta vain yksi voittaja”. Oppositio syytti Chávezia pyrkimisestä mediakontrolliin ja Chávez puolestaan on syyttänyt kaupallista mediaa vuoden 2002 vallankaappausyrityksen tukemisesta ja yllytyksestä presidentin murhaamiseen. Helmikuussa RCTV ilmoitti suostuvansa ”vastalauseen kera” noudattamaan uutta lakia ja ilmoitti samalla aloittavansa uuden kansainvälisen RCTV World -kanavan lähetykset. Kansainvälisen kanavan sisällöstä 71 prosenttia ilmoitettiin tulevan ulkomailta, joten tätä kanavaa ei Venezuelan medialaki koske.

Joulukuussa 2010 Chávezin tukijoiden hallussa ollut parlamentti sääti lain, joka kielsi ensimmäistä kertaa internetissä ”sosiaalisen levottomuuden, auktoriteettien haastamisen ja rikollisuuden hyväksymisen”. Verkkoliikenteen pitää nyt kulkea hallituksen seulan läpi. Lain rikkomisesta seuraa sakko, joka on kymmenen prosenttia edellisen vuoden tuloista. Lain säätäjien mukaan tarkoituksena on ”vakiinnuttaa sosiaalinen vastuu viestien levittämisessä ja vastaanottamisessa, vahvistaa demokraattista tasapainoa velvollisuuksien, oikeuksien ja intressien välillä”. Oppositio piti uuden lain säätämistä perustuslain vastaisena ja hyökkäyksenä sananvapautta ja tiedonlevitystä vastaan. Lain vastustajien mukaan laki edistää itsesensuuria, eikä paranna sivistysprosessia, mikä on hyvän kommunikoinnin tulos. Sananvapausaktivistit ovat verranneet Venezuelan säädöksiä Kiinan ja Kuuban vastaaviin säädöksiin.

Nepotismi ja vallan keskittäminen

Hugo Chávezia on syytetty nepotismista nimittäessään ihmisiä poliittisiin virkoihin. Hänen isänsä Hugo de los Reyes Chávez on Barinasin osavaltion vaaleilla valittu kuvernööri.

Hänen isoveljensä Adán Chávez on Venezuelan opetusministeri. Nuorempi veli Argenis Chávez on Barinasin osavaltion pääsihteeri. Toinen nuorempi veli Adelis Chávez on johtajana Sofitasa-pankissa, joka on puolivaltiollinen. Kolmas nuorempi veli Narciso Chávez vastaa yhteistyöstä Kuuban kanssa.^lähde?

Chávezia on kritisoitu myös pyrkimisestä yksipuoluejärjestelmään. Hän on ilmoittanut, että haluaa hajanaisten tukijoidensa sulautuvan yhdeksi puolueeksi. Kolme suurinta Chávezin liittolaispuoluetta on kuitenkin kieltäytynyt hajottamasta itseään liittyäkseen uuteen Venezuelan yhdistyneeseen sosialistipuolueeseen. Perusteluina kieltäytymisille on esitetty mm. se, että uuden puolueen rakenne tulisi olemaan epädemokraattinen eikä antaisi puolueiden eri näkemyksille tilaa. Toisaalta tammikuussa 2007 myönnetyt valtuudet hallita asetuksin ovat tehneet puolueista jo käytännössä toimintakyvyttömiä ainakin seuraavan 18 kuukauden ajaksi.^lähde?

Korruptio

Talousministeri Jorge Giordani ilmoitti tammikuussa 2016, että Chavezin presidenttikaudella valtion kassasta vietiin laittomasti jopa 300 miljardia dollaria. Monet Chavezin entiset lähipiiriläiset siirtyivät ulkomaille elämään ylellistä elämää.

Vastausta esitettyyn kritiikkiin

Sensuuri

Kesällä 2007 RCTV-kanavan luvan uusimisesta aiheutunut kohu aiheutti kritiikkiä Chávezin harjoittamasta sensuurista, mutta myös toisenlaisia puheenvuoroja kuultiin. Median riippumattomuutta ja reiluutta tarkkaileva vasemmistolainen järjestö FAIR huomautti, että RCTV tuki avoimesti Chávezin vastaista vallankaappausta vuonna 2002. FAIRin mukaan kaappauksen tukijat esitettiinkin nyt ”sananvapauden marttyyreina”. Myös mm. journalisti John Pilger ja entinen työväenpuolueen brittiparlamentaarikko Tony Benn osallistuivat The Guardianissa julkaistuun kirjeeseen, jossa todettiin, että jos BBC tai ITV toimisi Englannissa samalla tavalla hallitusta vastaan kuin RCTV Venezuelassa, sillä olisi vastaavia seurauksia. Elokuussa 2009 Chávezin hallitus kiisti syytökset sananvapauden rajoittamisesta ja huomautti, että radiokanavat voivat jatkaa toimintaansa esimerkiksi lähettämällä lähetyksiään internetissä. Chávez on ollut törmäyslinjalla yksityisen median kanssa vuodesta 2002, jolloin yksityinen media tuki Chávezin vallastasyöksemisyritystä. Chávezin omasta mielestä asemien siirto kansalaisten haltuun on yksi askel bolivaarisen yhteiskunnan muodostamisessa. Elokuun alussa pieni ryhmä Chávezia kannattavan United for Venezuela Party:n (UPV) jäseniä hyökkäisi hallitusta kritisoivan Globovisionin asemalle. Chávez tuomitsi iskun ja ilmoitti epäiltyjen pidätyksestä seuraavana päivänä.

The Guardianiin kirjoittamassaan kolumnissa Latinalaisen Amerikan tutkija Francisco Dominguez huomautti, että Venezuelan median hallitsevana voimana ovat edelleen Chávezille kriittiset kanavat. Dominiguezin mukaan yli 200 oppositiota tukevaa epäsäännöllisesti operoivaa radiokanavaa jatkoi toimintaansa, vaikka ne eivät uusineet toimilupaansa.

BBC Mundo julkaisi vuonna 2011 OpenNetin tekemän tutkimuksen, jonka mukaan Venezuelasta ei löytynyt mitään todisteita internetin sensuroinnista.

South of the Border

Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Oliver Stone teki vuonna 2009 dokumenttielokuvan South of the Border, jossa hän kiersi haastattelemassa Etelä-Amerikan eri johtajia, jotka ajavat yhteiskunnallista muutosta ja pyrkivät irrottamaan maitaan USA:n vaikutusvallasta. Yksi Stonen haastattelemista presidenteistä oli Hugo Chávez. Stonen mukaan hänen elokuvansa tarkoitus on heijastella Etelä-Amerikassa tapahtuvia yhteiskunnallisia muutoksia ja toimia samalla vastapainona USA:n ja Euroopan medioille, jotka esittävät Chávezin diktaattorina. Hollywoodin tähdistä myös Sean Penn on ilmaissut tukensa Chávezille.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hugo Chávez Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Hugo Chávez Wikisitaateissa
• Blog de Hugo Chavez - Chavezin virallinen blogi (espanjaksi)
• BBC NEWS | America | Profile: Hugo Chavez (englanniksi)
• Hugo Chávez Elävässä Arkistossa