Paleoeskimot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paleoeskimot (paleo-eskimot) olivat nykyisten neo-eskimojen edeltäjiä. Paleoeskimot hankkivat elatuksensa yleensä sekä maa- että meripyynnillä. He elivät melko pieninä kivikautisina metsästäjä-kalastajaryhminä eri puolilla Arktista. Paleoeskimot olivat niitä, jotka ensimmäisinä käyttivät jousta ja nuolta Amerikassa. Paleoeskimojen perinne syntyi Beringian tienoilla Itä-Siperian ja Alaskan seuduilla noin 2500–2000 eaa[1][2][3].Pian sen jälkeen paleoeskimot levittäytyivät Pohjois-Kanadaan, Arktisille saarille ja Grönlantiin. Näille alueille syntyi monia paleoeskimojen kulttuureja, jotka poikkesivat jonkin verran toisistaan. Yhteistä niille oli melko pienet kiviset työkalut, joiden joukossa oli muun muassa luisiin keihään kärkiin kiinnitettäviä mikroteriä.

Paleoeskimot eivät olleet sopeutuneet niin hyvin arktisiin oloihin kuin "nykyiset" neoeskimot. Vielä noin 800 eaa. alkanut Dorsetin kulttuuri[4] oli paleoeskimojen luoma.

Thulen kulttuurin neoeskimot valtasivat paleoeskimojen alueen noin 1000–1500 jaa.[5]

Paleoeskimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paleoeskimojen luomat varhaiset Independence I ja II-kulttuurit. Samoihin aikoihin Grönlannissa oli Saqqaqin kulttuuri.

Paleoeskimot olivat tutkijoiden mukaan nykyisten syntyneiden eskimojen edeltäjiä. Paleoeskimojen alkukoti on Aasiassa. Pohjois-Siperiassa, Alaskassa ja Kanadassa oli liikkunut jo pitkään metsästäjiä, mutta nämä olivat lähinnä paleosiperialaisia, intiaaneja ja na-dene-kansoja. Ehkä paleoeskimojen edeltäjiä asui noin 3000 eaa. Amurjoenkin varrella[6], ja myöhäisin paleoeskimojen edeltäjäkulttuuri oli luultavasti Itä-Siperiassa.

Noin 2500 eaa. syntyi Alaskan-Beringian seuduille paleoeskimojen luoma arktinen pientyökaluperinne[7], johon liittyi mikroteriä eli mikroliitteja. Tämä varhaiseskimojen perinne saattoi tuoda jousen ja nuolen Arktikseen. Sen ihmiset hankkivat elatuksensa lähinnä pienriistan kuten karibun metsästyksellä, kalastaen ja linnustaen. Kulttuuriin liittyivät harppuunat, veitset, kalakeihäät ja nuolenkärjet. Meripyynti ei ollut tärkeä ravinnon hankinnan kannalta[8].

Paleieskimojen tekniikka oli myöhempiin kulttuureihin nähden alkeellista[9]. Paleoeskimot levittäytyivät Beringista eli läntisimmillään Siperian koilliskärjestä ja Wrangelinsaareista Pohjois-Grönlannin Pearynmaalle asti[9].

Vuosisatojen kuluessa paleoeskimot omaksuivat liuskekiviset ja luiset työkalut keramiikan, paremmat harppuunat ja valaanrasvalamput. Monet uudet keksinnöt olivat vähän aikaa käytössä, unohdettiin muutamaksi vuosisadaksi ja tulivat taas käyttöön. Luureet, aurinkolasit ja jääkengät olivat myöhempiä paleoeskimojen sopeutumia kylmään ilmastoon.[10] Paleoeskimojen kulttuureista on jäänyt kivikasojen ympäröimiä majanpohjia, ja erilaisia kivisiä, luisia ja puisia esineitä.

Paleoeskimojen perinteet olivat kaikki pyyntikulttuureja. Meri- ja maapyynnin merkitys vaihteli kulttuurista toiseen riippuen saatavissa olevasta riistaeläimistöstä ja tekniikasta. Tyypillisesti maalla pyydettiin karibun ja napajäniksen tyyppisiä maanisäkkäitä sekä linnustettiin, ja rannikolla kalastettiin sekä harppunoitiin ja keihästettiin merinisäkkäitä. Ihmiset asuivat yleensä erilaisissa teltoissa, mutta joskus majat saattoivat olla puoliksi maahan kaivettuja. Tyypillinen talvileiri oli pitkä nahkamaja, jossa eri perheet asuivat vieri vieressä. Talvileirissä saattoi asua kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. Kesäleirit olivat pieniä yhden-muutaman perheen pienten nahkamajojen leirejä[6][11][10]

Alaskan varhaista paleoeskimojen kulttuuria sanotaan Denbighin kulttuuriksi, ja siihen liittyi muun muassa kaksipuolisesti iskettyjä, pitkiä. Taitavasti tehtyjä kiviteriä[2]. Paleoeskimojen kulttuuri levittäytyi Alaskasta itään Arktisille saarille, Kanadan pohjoisrannikolle Nunavukiin, Nunavikiin ja Labradoriin sekä lopulta Grönlantiin asti. Tämä saattoi liittyä ilmaston lämpiämiseen. Maantieteellisesti paleoeskimojen kulttuuri oli lähinnä rannikoilla metsänrajan pohjoispuolisella tundralla. Paleoeskimojen arktista kulttuuripiiriä luonnehti kaksi eritystä hyljelajia ja belugavalas sekä jääkarhu maalla. Toisaalta kulttuuri ei pärjännyt niillä alueilla, jossa meri oli jäässä vuoden ympäri[1]. Paleoeskimojen kulttuuri jakautui levittäytyessään useaan osaan. Näitä olivat Pohjois-Kanadan Esi-Dorsetin kulttuuri, Pohjois-Grönlannin Independence I ja Etelä-Grönlannin Sarqaqin kulttuuri.

Koillis-Kanadan ja Pohjois-Grönlannin ensiksi asuttanut paleoeskimojen joukko kuului Independence I-kulttuuriin[12] 2400 eaa. – n. 1000 eaa. pohjautui pääosin sisämaametsästykseen, ei meripyyntiin. Independence I:tä seurasi myös paleoeskimojen Independence II noin Independence II n. 1000 -1 eaa. Kulttuuri muuttui ehkä ilmaston muutoksen aiheuttamien riistamuutosten tai vieraiden vaikutteiden takia.

Myös Etelä-Grönlantiin nousi paleoeskimojen perinteeseen pohjautuva [13] Saqqaqin tai Sarqaqin kulttuuri 2500–800 eaa. Se erosi pohjoisesta kulttuurista huomattavasti käyttäen muun muassa liuskekivilamppuja.

Kanadan pohjoisosien Esi-Dorset-perinne 2500–500 eaa. kehittyi noin 800 eaa. tienoilla Dorsetin kulttuuriksi, "dorsetilaisiksi". Dorsetin kulttuuri sopeutui paremmin arktikseen, muun muassa meripyynnin merkitys kasvoi ajan mukana, mutta kulttuuri "unohti" jousen, nuolen ja poran. Ennen Dorsetia oli myös Newfoundlandin ja Labradorin Groswater, joka lienee levittäytyneen alueella aiemmin vallineen intiaanien luoman Maritime Archaic kulttuurin alueelle. Pohjois-Alaskan rannikolle nousi Denbighin kulttuurin jälkeen monenlaisia kulttuureja, muun muassa ennen ajanlaskun alkua Nortonin ja Ipiutakin kulttuurit. Vaikutteita näihin tuli Aasiasta ja muualta Amerikasta.

Pohjois-Alaskan rannikon Birnirkiä pidetään varhaisena esieskimojen Thulen kulttuurin löytöpaikkana.[2] Tällöin Thulen kulttuuri kehittyi luultavasti Pohjois-Alaskan rannikolla, kun saariston valaanpyyntikulttuuri ja Pohjois-Alaskan rannikon kulttuuri sulautuivat toisiinsa. "Thulelaisiin" liittyivät muun muassa kapearakoiset aurinkolasit ja he olivat monin tavoin "dorsetilaisia" teknisesti etevämpiä. Niinpä Thulen kulttuuri levisi 1000 jaa. alkaen nopeasti itään Kanadan pohjoisosiin ja Grönlantiin asti syrjäyttäen Dorsetin kulttuurin. Thulen kulttuuri toi mukanaan omat geenistönsä Grönlantiin[14].

DNA-löytöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beringia-alkuperään viittaa geenistön jakautuminen, Itä-Siperian D2b-geeniä ei esiinny paleoeskimoilla[14].

Grönlannista tehdyn 3 400–5 400 vuotta vanhan DNA-löydön mukaan paleoeskimoilla oli geeneissään yhteisiä piirteitä Siperian rannikon ja Aleuttien alkuperäisheimojen kanssa. Kyse on äitilinjan mitokondrion DNA:n markkerista D2a1, joka puuttii intiaaneilta, mutta jota muistuttavaa D2a1a esiintyy Tsuktsien niemimaan kärjessä muun muassa Sireniki Yuitissa ja Chaplin Yuitissa[14] ja Aleuteilla[15][16].

Lämmin ilmasto saattoi luoda edellytykset eskimoja huonommin arktisiin oloihin sopeutuneiden paleoeskimoiden levittäytymiseen. Maapallolla oli lämpökausi noin 4 500–3 600 vuotta sitten, ja esim Hudsoninsalmi jäätön [17]. Myös noin 3 000–1 500 vuotta sitten oli nykyistä lämpimämpää.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Atlas of Ancient America, Michael Coe Dean Snow and Elizabeth Benson, An Equinoix Book, Oxford 1986, Facts on File 1986, : Cultural Atlas Series, ISBN 0-8160-1199-0, ISBN 978-0-81601199-5, Sivu 33
  2. a b c Ensimmäiset ihmiset, Ihmisen suku 1, ISBN 951-0-18779-8, WSOY 1993,luku Arktiksen asuttajat, sivu 220-
  3. Palaeo-Eskimo Peoples, 1998, Ralph T. Pastore. Archaeology Unit & History Department, Memorial University of Newfoundland
  4. Ihmisen suku 1, Ensimmäiset ihmiset,WSOY 1993, ISBN 951-0-18779-8, Luku Arktiksen asuttajat, Sivu 222
  5. http://www.avataq.qc.ca/en/Institute/Departments/Archaeology/Discovering-Archaeology/Arctic-Chronology,Arctic-Chronology]
  6. a b Otavan suuri ensyklopedia, Artikkeli Eskimot.
  7. Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket, Matti Lainema, Juha Nurminen, WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, Sivu 38
  8. Past Worlds, The Times Atlas of Archaelolgy, Times Books 1988, ISBN 0-7230-0306-8, Sivut 272-273
  9. a b Matti Lainema, Juha Nurminen: Ultima Thule, Pohjoiset löytöretket. WSOY 2001, ISBN 951-0-23925-9, Sivu 39.
  10. a b Past Worlds, The Times Atlas of Archaelolgy, Times Books 1988, ISBN 0-7230-0306-8, Luku Arctic cultures, Sivu 273, Sivu 272
  11. Spectrum, Eskimot.
  12. Independence I
  13. Saqqaq culture chronology
  14. a b c 4 000-year-old frozen hair mtDNA sequenced from a Greenlandic Saqqaq settlement, Anthropology.net
  15. Grönlannin nykyiset eskimot ovat tuoreita tulokkaita
  16. Paleo-Eskimo mtDNA Genome Reveals Matrilineal Discontinuity in Greenland, M. Thomas P. Gilbert, Toomas Kivisild jne
  17. Ensimmäiset ihmiset, Ihmisen suku 1, ISBN 951-0-18779-8, WSOY 1993,luku Arktiksen asuttajat, s. 217.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]