Karikukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karikukko
Arenaria interpres (habitus).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Karikukot Arenaria
Laji: interpres
Kaksiosainen nimi
Arenaria interpres
Linnaeus, 1758[2]
Alalajit[2]
  • A. i. interpres
  • A. i. morinella
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Karikukko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Karikukko Commonsissa

Karikukko (Arenaria interpres) on kirjava kahlaajalintu. Lajin nimesi Carolus Linnaeus 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 22–24 cm, siipien kärkiväli 50–57 cm ja paino keskimäärin noin 115 g. Karikukolla on musta-valko-oranssin kirjava höyhenpeite ja lyhyet oranssit jalat. Ääni on helppo oppia tuntemaan, se on voimakas kitisevä äänisarja. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, ja ne voi erottaa pesimäaikana siitä että koiraan päänseudun mustavalkoiset kuviot ovat selkeämpiä ja jyrkkärajaisempia kuin naaraan.

Vanhin suomalainen rengastettu karikukko on ollut 19 vuotta 8 kuukautta 5 päivää vanha.[3] Se on samalla Euroopan vanhin karikukko.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euraasian pohjoisrannikot, Grönlanti, Kanada ja Alaska. Talvehtii Afrikassa ja Euroopan länsirannikolla. Euroopan pesimäkanta on 15 000–25 000 paria. Suomen kanta on arviolta 4 000–5 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 480 000–710 000 yksilöä.[1]Karikukko on muuttolintu, joka saapuu toukokuussa ja poistuu huomaamatta heinä-elokuussa.

Lajista tunnetaan 2 alalajia, joista morinella pesii Kanadan arktisen alueen eteläosissa ja nimialalaji interpres muualla.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karikukko viihtyy ulkosaaristossa tiira- ja/tai lokkiyhdyskunnissa. Parhaissa tiirayhdyskunnissa voi pesiä useita pareja karikukkoja. Sisäsaaristosta laji on nykyisin lähes kadonnut. Muutamia pareja pesii sisämaan suurimmilla järvillä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karikukon muna

Karikukko on yksiavioinen reviirilintu. Pesä on maassa, tavallisesti hyvin piilossa kiven alla, ruohotuppaassa tai kallionhalkeamassa. Vihertäviä, ruskeakiemuraisia munia on tavallisesti 4, joskus 3 tai 5. Muna on kooltaan 41*29 mm ja se painaa 18 g. Molemmat emot hautovat, yhteensä keskimäärin 24 päivää. Poikaset kuoriutuvat yhtäaikaisesti, ne ovat pesäpakoisia ja oppivat lentämään noin 4 viikon ikäisinä. Emot varoittelevat erittäin äänekkäästi poikasaikana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karikukot syövät selkärangattomia, matoja ja äyriäisiä, joskus myös kasvisravintoa. Ryöstää tiiranpesistä munia, mistä syystä pitäisi välttää nousemista tiiraluodoille touko-kesäkuussa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Arenaria interpres IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.10.2013. (englanniksi)
  2. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Arenaria interpres (TSN 176571) Viitattu 2.7.2012. (englanniksi)
  3. Rengastajatoimikunta 2005: Rengastajan vuosikirja 2005. – Rengastustoimisto. Helsinki.
  • von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergman, Göran 1946: Der Steinwälzer, Arenaria i. interpres (L.), in seiner Beziehung zur Umvelt.-Acta Zool. Fennica 47:1-151.
  • Breary, D. & Hildén, Olavi 1985: Nesting and egg-predation by Turnstone (Arenaria interpress) in larid colonies.-Ornis Scand. 16:283-292.
  • Hario, Martti & Komu, Risto 1979: Karikukon sekapesye. - Ornis Fennica 56:35.
  • Leinonen, Antti & Niskasaari, Mikko 1979: Karikukko Arenaria interpres pesivänä Oulujärvellä 1978. - LIntumies 4.1979 s. 183. LYL.
  • Nyström, E. W. 1925: Studier över roskarlen (Arenaria intepres L.) vid boplatsen. - Ornis Fennica 4:2-4.
  • Savolainen, Eino 1980: Karikukko Arenaria interpres pesivänä Keiteleellä. - Ornis Fennica 57:176.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]