Harmaavalas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harmaavalas
Graywhale MMC.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hetulavalaat Mysticeti
Heimo: Harmaavalaat Eschrichtiidae
Suku: Eschrichtius
Laji: robustus
Kaksiosainen nimi
Eschrichtius robustus
(Lilljeborg, 1861)
Levinneisyyskartta
Harmaavalaan levinneisyys
Harmaavalaan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Harmaavalas Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Harmaavalas Commonsissa

Harmaavalas (Eschrichtius robustus) on valaiden lahkoon kuuluva laji. Harmaavalaiden heimoon Eschrichtiidae kuuluu vain yksi suku Eschrichtius ja siihen yksi valaslaji, harmaavalas. Harmaavalaat vaeltavat vuosittain pitkiä matkoja päästäkseen lisääntymisalueilleen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysikasvuisena uros on noin 15 metriä pitkä ja naaras 13. Harmaavalas painaa noin 20–37 tonnia ja voi elää jopa 77-vuotiaaksi. Lajille tyypillinen harmaa-valkoinen laikukas väri johtuu loiseläinten jättämistä arvista.

Harmaavalaan täplikäs ulkonäkö johtuu sadoista valaan päähän ja selkään tarttuneista valasrokoista. Kyseessä ovat pienet ja kovakuoriset merieliöt. Muita ilmeistä ärsytystä aiheuttavia loisia ovat runsaslukuiset valastäit, jotka nekin ovat äyriäisiä. Ne elävät ja lisääntyvät valaan paksun ihon poimuissa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynellä valtamerellä elää kaksi populaatiota. Pienempi vaeltaa Ohotan meren ja eteläisen Korean välillä ja suurempi Alaskan edustalta Kalifornian niemimaan rannikolle Baja Californiaan. Pohjois-Atlantin populaatio pyydettiin sukupuuttoon noin 300 vuotta sitten.


Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valaat jakautuvat ravinnonhankinnan ja rakenteensa mukaan kahteen alalahkoon, hetulavalaat ja hammasvalaat. Harmaavalas kuuluu hetulavalaiden alalahkoon. Hetulavalailla on hampaiden paikalla hetulat eli sarveisaineesta rakentuneet levyt, joista riippuvien ripsien avulla ne siivilöivät vedestä ravinnokseen pieneliöitä.

Toisin kuin monet muut valaat, harmaavalas etsii ravintonsa merenpohjasta. Se imaisee syötävää pohjalta sen sijaan, että haalisi sitä suuhunsa uidessaan. Valas pyörähtää kyljelleen ja kyntää kuonollaan mutaa ja hiekkaa. Pohjan kerrostumat pöllähtävät veteen, ja valas imaisee ne suunnattoman vesimäärän mukana suuhunsa. Pohjasta noustessaan harmaavalas purskauttaa veden suustaan kielellään, jolloin syötävä aines jää hetuloihin. Se syö äyriäisiä, nilviäisiä, matoja ja pikkukaloja.

Toimet pohjassa ovat sen verran rajuja, että valaalle jää usein muistoksi päähänsä arpia. Harmaavalas aterioi kesällä miltei kaiken aikaa, sillä sen on koottava rasvavarastoja talven pitkää paastokautta varten.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eschrichtius robustus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)