Kyttyrälohi
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Kyttyrälohi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Lohikalat Salmoniformes |
| Heimo: | Lohet Salmonidae |
| Suku: | Tyynenmerenlohet Oncorhynchus |
| Laji: | gorbuscha |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Oncorhynchus gorbuscha |
|
| Katso myös | |
Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha) on lohikalojen heimoon kuuluva anadrominen vaelluskala, jonka alkuperäinen esiintymisalue sijoittuu Tyynenmeren pohjoisosiin, mutta on levittäytynyt ihmisen avustuksella Pohjois-Atlantille. Kyttyrälohen nimi tulee ennen kutua koiraalle kehittyvästä kyttyrästä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyttyrälohi elää kaksi vuotta ja kasvaa 40–50 senttimetrin pituiseksi ja 1,5–2 kilogramman painoiseksi. Kotoperäisestä lohesta (Salmo salar) kyttyrälohen erottaa suurista, ovaaleista täplistä sekä pienistä suomuista. Kutuaikana kyttyrälohen noustessa jokiin koiraalle kehittyy helposti tunnistettava selkäkyttyrä sekä koukkuleuka.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyttyrälohen alkuperäinen levinneisyysalue sijoittuu Tyynenmerenpuoleiseen Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Venäläiset ovat istuttaneet kyttyrälohta Itämereen, Vienanmereen ja Muurmannin rannikolle 1950-luvulta asti. Niistä istutuksista peräisin olevia kyttyrälohia on tavattu Suomessa Näätämöjoesta, Tenojoesta ja Inarijoesta. Kyttyrälohen levinneisyys kattaa nykyään laajasti myös Norjan rannikon.
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyttyrälohet ovat generalisteja ja niiden ruokavalio koostuu pienistä kaloista, äyriäisistä sekä muista selkärangattomista.
Kyttyrälohen elinkierto on aina kaksivuotinen ja lajista esiintyy parillisten ja parittomien vuosien kantoja. Kyttyrälohien kutuaika on heinä-syyskuussa ja lajin poikaset vaeltavat mereen seuraavana kesänä noin 4-5 cm mittaisina. Aikuiset palaavat toisena elinvuotenaan loppukesästä synnyinjokeensa kutemaan. Kudun jälkeen kaikki yksilöt kuolevat. Koska kyttyrälohen elinkierto kestää aina kaksi vuotta, lajista esiintyy parittomien ja parillisten vuosien kantoja, jotka eivät lisäänny keskenään.
Kyttyrälohi vieraslajina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyttyrälohi on vieraslaji, joka on levinnyt ihmisen toimesta Eurooppaan. Venäläiset ovat istuttaneet kyttyrälohta Itämereen, Vienanmereen ja Muurmannin rannikolle 1950-luvulta asti, jolloin ei kuitenkaan saatu kotiutettua luonnossa lisääntyviä kantoja. 1980-luvulla Venäjällä siirryttiin istuttamaan pohjoisempaa kyttyrälohikantaa, jolla saatiin kotiutettua vahvoja luonnossa lisääntyviä kantoja erityisesti Vienanmereen laskeviin jokiin. Täältä kyttyrälohi on hiljalleen levittäytynyt myös Barentsinmereen laskeviin jokiin ja 2000-luvun alussa kyttyrälohen lisääntyviä kantoja on tavattu Pohjois-Suomessa Näätämöjoessa ja Pohjois-Norjassa Itä-Finnmarkin joissa. Sittemmin istutuksista peräisin olevia kyttyrälohia on tavattu Suomessa Näätämöjoesta, Tenojoesta ja Inarijoesta.
Vuonna 2017 kyttyrälohen esiintymisalue ja yksilömäärät alkoivat lisääntyä räjähdysmäisesti Pohjois-Atlantilla Suomen ja Norjan joissa. Kasvukäyrä kiihtyi uudestaan vuonna 2021. Tenojokeen arvioitiin ennen vuotta 2017 nousseen tavallisesti maksimissaan muutamia satoja kyttyrälohia vuodessa (parittomina vuosina). Vuosina 2017 ja 2019 niitä arvioitiin nousseen noin 5000 yksilöä ja vuonna 2021 noin 50 000 yksilöä. Parillisten vuosien kannat ovat samaan aikaan pysyneet pieninä.
Kyttyrälohikantojen valtavan kasvun uskotaan johtuvan muuttuvista ilmasto-olosuhteista, jotka ovat kytköksissä ilmastonmuutokseen. Lämpenevät keväät Barentsin alueella ovat luultavasti auttaneet kyttyrälohen poikasten eloonjääntiä, joka heijastuu jokiin kutemaan palaavien aikuisten kyttyrälohien määrään.
Kyttyräloheen kehitetään erilaisia torjuntamenetelmiä. Suomessa Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa hankkeessa kehitetään kyttyräloheen soveltuvaa nuottaa sekä ajoverkkoa (Barents IAS)[1]. Norjassa on tarkoitus pystyttää Tenojokeen kesällä 2023 pato, jonka tarkoitus on estää kyttyrälohen nousu, mutta päästää muut kalalajit jatkamaan vaellustaan[2][3].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Atlantic Salmon Trust & Norwegian Instititute for Naturel Research (NINA). Pink Salmon and Red Skin Disease: Emerging Threats for Atlantic Salmon. 2022.
- Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
- Norwegian Instititute for Naturel Research (NINA). Pukkellaks.
- Orell, P. & Erkinaro, J. 2023. Kyttyrälohi Jäämeren lohijoissa: Kirjallisuuskatsaus vieraslajin biologiaan, leviämiseen ja mahdollisiin vaikutuksiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 75/2023.
- Vieraslajit: Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Barents Invasive Alien Species Barents Invasive Alien Species. 29.5.2023. Viitattu 1.6.2023.
- ↑ Norja palkkaa ensi kesänä kymmeniä ihmisiä tyhjentämään Tenojoen kyttyrälohimertaa – Suomelta tarkat suunnitelmat vielä puuttuvat Yle Uutiset. 18.4.2023. Viitattu 1.6.2023.
- ↑ Yli puoli miljoonaa kyttyrälohta uhkaa vyöryä Tenojokeen – vieraslajin pysäyttämiseen löytyi keino, mutta Suomessa epäröidään sen käyttöä Yle Uutiset. 13.9.2022. Viitattu 1.6.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luontoportti: Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha)
- Oncorhynchus gorbuscha Luonnontieteellinen keskusmuseo.
- Oncorhynchus gorbuscha (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)