HMS Herald (1822)
| HMS Herald HMS Termagant |
|
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Itä-Intian komppania, Cochin |
| Kölinlasku | maaliskuu 1820 |
| Laskettu vesille | 15. marraskuuta 1822 |
| Palveluskäyttöön | 30. heinäkuuta 1822 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 499 91/94 bm |
| Pituus | 34,65 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 9,7 m |
| Syväys | 2,74 m |
| Miehistöä | 175 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
yläkansi: 18 × 32 naulan karronadia puolikansi: 6 × 18 naulan karronadia etukansi: 2 × 9 naulan karronadia |
HMS Herald (ex- HMS Termagant) oli Britannian kuninkaallisen laivaston 28-tykkinen Atholl-luokan korvetti, joka valmistettiin kuudennen luokan linjalaivana (fregattina).
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Atholl-luokka
Alus tilattiin 5. kesäkuuta 1819 nimellä HMS Termagant Intiasta Cochinista Itä-Intian komppanialta, missä köli laskettiin maaliskuussa 1820. Alus laskettiin vesille 15. marraskuuta 1822 ja otettiin palvelukseen 30. heinäkuuta Britteinsaarille siirtoa varten päällikkönään luutnantti Robert Wallace Dunlop.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus saapui 7. heinäkuuta 1823 Portsmouthiin, missä se varustettiin 10. heinäkuuta - 20. elokuuta. Alus sijoitettiin kuitenkin reserviin. Heinäkuussa 1823 aluksen päällikkyyden vastaanotti lordi Henry Frederick Thynne, joka oli saanut nimityskirjan jo 30. heinäkuuta 1822, tehtävänään purjehtia Itä-Intiaan. Alus nimettiin 15. toukokuuta 1824 uudelleen HMS Heraldiksi luokiteltuna jahdiksi.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 21. toukokuuta 1824 päällikkönään Henry John Leeke ja varustettiin 23. kesäkuuta - 16. heinäkuuta 1824 lähettiläiden kuljettamiseen engl. for the conveyance of ambassadors). Alus lähti Pietariin, minkä jälkeen se teki matkan Länsi-Intiaan palaten Havannasta Britteinsaarille. Seuraava matka oli Quebeciin ja viimeinen Maltalle.[1]
Aluksen päällikkyyden vastaanotti 27. toukokuuta 1826 Sir Augustus William James Clifford kuljettamaan Devonshiren herttuan johtaman lähetystön Venäjälle. Marraskuussa 1826 aluksen päällikkyden vastaanotti Henry Eden ja huhtikuussa 1827 Edward William Curry Astley ja 7. huhtikuuta 1829 George Berkeley Maxwell. Alus kävi Pietarissa, Cartagenassa ja Quebecissä ennen paluuta Britteinsaarille ja palveluksesta poistoa vuonna 1830.[1]
Huhtikuusta heinäkuuhun 1830 alus varustettiin Portsmouthissa merikelpoiseksi. Päällikkyyden vastaanotti 20. marraskuuta 1830 Robert Gordon, mutta alus poistettiin palveluksesta tammikuussa 1831. Alus varustettiin marraskuusta 1837 elokuuhun 1838 Portsmouthissa meripalvelukseen. Se palautettiin palvelukseen 24. toukokuuta 1838 päällikkönään Joseph Nias matkalle Itä-Intiaan ja Kiinaan. Ensimmäisessä Britannian ja Kiinan välisessä sodassa alus osallistui Kantonin operaatioihin tammi-helmikuussa 1841 ja Shaming Creekin taisteluun 21. toukokuuta 1841. Alus poistettiin palveluksesta 1842 Chathamissa.[1]
Heinäkuusta 1844 kesäkuuhun 1845 alus oli Sheernessissä telakalla, missä se muutettiin tutkimusalukseksi. Tykkien määrä vähennettiin muutostöissä kahdeksaan. Alus palautettiin palvelukseen 8. helmikuuta 1845 päällikkönään Henry Kellett Tyynenmeren tutkimusaluksena. Aluksella ja HMS Pandoralla tutkittiin Brittiläisen Kolumbian rannikkoa Yhdysvaltojen ja Britannian välisen rajakiistan ratkettua.[2][1]
Vuonna 1848 alus määrättiin etsimään Franklinin retkikuntaa, joka oli 1845 lähtenyt tutkimaan Luoteisväylää. Tällä matkalla Herald läpäisi Beringinsalmen, ylitti Tšuktšimeren ja löysi Geraldinsaaren, jolle Kellett antoi nimen laivansa mukaan[3]. Alus poistettiin palveluksesta 1848[1].
Alus palautettiin palvelukseen 18. helmikuuta 1852 päällikkönään Henry Mangles Denham tutkimaan Fidžiä.[1] Jatkaen HMS Rattlesnaken tehtävää alus tutki 1852–1861 Australian rannikkoa ja Fidžisaaria. Tutkijoina matkalla olivat John MacGillivray (1821–1867), William Milne (kasvitieteilijä) ja Denis Macdonald avustavana lääkärinä ja eläintieteilijänä. Kapteenin kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi MacGillivray poistui laivalta Sydneyssä tammikuussa 1854.lähde?
Alus poistettiin palveluksesta 1859 ja sijoitettiin syyskuussa 1861 kappeliksi Shorehamiin. Se myytiin Amiraliteetin 28. huhtikuuta 1862 tekemällä päätöksellä H. Castle & Sonille 1 635 punnalla romutettavaksi Charltoniin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gorshkov, Sergey (kuvat) & Palamartšuk, Andrei (teksti): Arktinen helmi, Wrangelinsaari. Suomentanut Autio, Paula. Lumo Publishing, 2016. ISBN 978-952-68496-2-1.
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4. (englanniksi)