Tiiralokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiiralokki
XemaSabini.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Larus
Laji: sabini
Kaksiosainen nimi
Larus sabini
Sabine, 1819
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tiiralokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tiiralokki Commonsissa

Tiiralokki (Larus sabini) on pienehkö arktinen lokki, joka kuuluu rantalintujen lahkoon. Lajin vanha tieteellinen nimi oli Xema sabini. Tiiralokin kuvaili ja nimesi Edward Sabine 1819.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 30–36 cm, siipien kärkiväli 80–87 cm ja paino 155–213 g.

Juhlapukuinen vanha lintu on puvultaan pääosin valkoinen, vain siipien yläpinnalla on harmaata ja pää on tummanharmaa. Uloimmat käsisulat ovat mustat. Tummassa nokassa on vaalea kärki. Talvipuvussa vanhan linnun pää on valkea mutta niskassa on selkeä tumma kuviointi. Nuori lintu on valkoisen ja harmaanruskean kirjava, ja siivellä on tyypillinen musta–valko-harmaa kuviointi. Talvella nuorellakin linnulla on niskassa ja pään takaosassa tummaa kuviointia.

Kaikissa puvuissa hyvä tuntomerkki on tiiramainen haarapyrstö.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arktinen laji, joka elää Pohjois–Kanadassa, Grönlannissa ja Koillis–Siperiassa. Huippuvuorilla pesii noin 5 paria. Maailman populaatio on kooltaan 330 000–700 000 yksilöä.[1] Harhautuneena tavataan myös muualla Euroopassa. Suomessa tiiralokki on tavattu 10 kertaa. Ensimmäinen havainto on 13. lokakuuta 1929 Porista, ja toistaiseksi tuoreimmat 20. elokuuta 2006 Taipalsaarelta[2], 22. lokakuuta 2008 Utajärven Ahmakselta [3] sekä 27.8.2013 Vesilahdella[4].

Alaskan ja Siperian tiiralokit muuttavat viimeistään elokuussa Beringin salmen kautta pitkin Pohjois-Amerikan länsirannikkoa aina Perun ja Chilen rannikoille saakka. Ne lähtevät takaisin pesimäseuduilleen huhtikuusta alkaen. Itäisen Kanadan ja Grönlannin populaatiot muuttavat elokuussa ja syyskuun alussa kaakkoon Iberian niemimaan rannikoille, josta ne jatkavat Afrikan länsirannikkoa pitkin aina Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan saakka. Paluu pesimäalueille alkaa huhti–toukokuun vaihteen tienoilla.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii pieninä yhdyskuntina tundralla merenrannikolla sekä jokien ja järvien rannoilla. Taimyrin niemimaan suurin tunnettu yhdyskunta käsittää noin 30 paria. Talvehtimisalueilla tiiralokit viettävät lähes koko aikansa valtamerellä 2–150 km rannikolta.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesintä alkaa kesäkuussa tai heinäkuun alussa. Pesä on maassa ja munia on 3, joskus 2. Haudonta kestää noin 23 päivää.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syö kaikenlaisia pieniä mereneläviä. Ryöstää munia lapintiirojen pesistä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Xema sabini IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea
  3. Lehtiviite, Kainuun Sanomat, luettu 24.10.2008
  4. Juha Lehtinen: Äärimmäisen harvinainen siivekäs Vesilahdella - uusi lintulaji Pirkanmaalle Aamulehti. 27.08.2013. Viitattu 27.8.2013.
  5. Muutto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]