Tundrakurmitsa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tundrakurmitsa
Pluvialis squatarola (summer plumage).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurmitsat Charadriidae
Suku: Pluvialis
Laji: squatatola
Kaksiosainen nimi
Pluvialis squatarola
(Linnaeus, 1758)
Alalajit
  • P. s. cynosurae
  • P. s. squatarola
  • P. s. tomkovichi
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tundrakurmitsa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tundrakurmitsa Commonsissa

Tundrakurmitsa (Pluvialis squatarola) on keskikokoista hieman suurempi arktinen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlapuvussa vatsapuoli nokasta peräaukkoon on musta, selkäpuoli harmaan pilkullinen, päälaki ja kylki valkoiset. Talvipuvussa muistuttaa kapustarintaa, josta sen erottaa ääni ja mustat kainalot. Pituus 25–30 cm, siipien kärkiväli 55–85 cm, paino 170–320 g. Ääni on tunnusomainen kolmitavuinen ’pyy–ii–ee’, joka poikkeaa kapustarinnan äänestä.

Vanhin rengastettu yksilö on ollut 14 vuotta 3 kuukautta vanha.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turndrakurmitsa pesii arktisilla saarilla ja rannikoilla Alaskasta ja Kanadasta Siperiaan. Euroopan puoleisella Venäjällä pesii noin 10 000 paria. Koko maailman populaation koko on noin 690 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Talvehtii Argentiinassa (amerikkalaiset populaatiot), Britanniassa, Tanskassa, Pohjois-Afrikassa ja Välimerellä, osa Siperian linnuista jopa Australiassa. Venäjän pesimälinnut muuttavat Suomen yli touko–kesäkuun vaihteessa ja heinä-lokakuussa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tundra-alueen rannat ja muut avomaat. Muuttoaikoina viihtyy etenkin lieterannoilla ja joskus kalliosaarilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pluvialis squatarola

Pesii maassa avoimilla alueilla. Pesii vain kerran kesässä. Munii neljä munaa, haudonta-aika on 26–27 päivää. Molemmat emot hautovat, ja haudonta voi alkaa ennen kuin munaluku on täysi. Se on sopeutuma arktisiin oloihin, jotta munat eivät jäätyisi. Poikaset ovat pesäpakoisia ja ovat lentokykyisiä noin kuukauden ikäisinä. Sukukypsä kaksi– tai kolmevuotiaina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madot, hyönteiset, äyriäiset, nilviäiset ja muut pikkueläimet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  1. BirdLife International: Pluvialis squatarola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 23.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]