Nieriä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nieriä
Salvelinusalpinus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Lohikalat Salmoniformes
Heimo: Lohet Salmonidae
Suku: Nieriät Salvelinus
Laji: alpinus
Kaksiosainen nimi
Salvelinus alpinus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nieriä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nieriä Commonsissa

Nieriä (Salvelinus alpinus) eli rautu on lohikala, joka elää kylmissä vesissä: Suomessa Pohjois-Lapissa ja Vuoksen vesistössä Itä-Suomessa, Keski-Euroopassa vuoristojärvissä. Se on maailman pohjoisimpana elävä sisävesikala. Jääkauden jälkeen paljastuneiden virtojen ja lampien ensimmäisiä kaloja olivat nieriät. Jääkauden jälkeisiä eristyneitä reliktejä rautukantoja tavataan Suomesta vielä paikoin muun muassa Yli-Kemin vesistöalueelta Savukoskelta. Näitä pieniä paikallisia populaatioita uhkaa eniten ilmaston lämpeneminen, sillä nieriä ei siedä lämmintä vettä.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieriä muistuttaa ulkomuodoltaan lohta ja taimenta sekä pohjoisamerikkalaisperäisiä lähisukulaisiaan harmaanieriää ja puronieriää. Sen väritys on kuitenkin huomattavasti tummempi: se on vaaleapilkkuinen, selästä tumma ja vatsasta punertava tai valkoinen. Kutuaikaan koiraan vatsa on voimakkaan punainen. Nieriän vatsapuolen evissä on valkoiset reunukset. Se kasvaa noin 20–60 cm pitkäksi ja painaa tavallisesti 0,3–1,5 kg. Suurin Suomessa 2000-luvulla saatu nieriä painoi 6,51 kilogrammaa.[2] Karuissa olosuhteissa nieriä muodostaa ylitiheitä, vain hieman yli 15 senttimetrin yksilömittaan kasvavia kantoja.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieriän levinneisyysalue kattaa pohjoista napapiiriä ympäröivät järvet, joet ja rannikkoalueet kaikilla mantereilla. Erillään eläviä kantoja löytyy Vuoksen vesistöalueelta, Laatokasta, Äänisjärvestä, Ruotsin suurista järvistä, Skotlannista ja Alppien järvistä.

Suomessa nieriä esiintyy luontaisesti Tunturi-Lapissa ja Vuoksen vesistöalueella. Kuusamon ylänköalueella ja Posion alueella on ennen elänyt useita nieriäkantoja, joista ainakin yksi on säilynyt. Suomen Lappia ja Vuoksen vesistöä lukuun ottamatta muusta Suomesta vain Kuolimon kanta on säilynyt ja se onkin rauhoitettu. Istutukset ovat kuljettaneet nieriän muihinkin järviin, joskaan ei ole varmuutta missä lisääntyminen on päässyt alkuun.

Lisääntyminen ja elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieriän kutuaika on syksyllä. Se kutee sekä järvissä, että virtaavissa vesissä. Kutualueina nieriät suosivat sora- ja hiekkapohjaisia matalia rantoja, joissa happea riittää talven yli kehittyville munille. Tavanomainen kutulämpötila on 3–6 astetta ja syvyys on tavallisesti 3–5 metriä, mutta joskus jopa 10 metriä. Ennen kutua koiras valtaa itselleen reviirin, jota se sitten puolustaa mahdollisilta tunkeilijoilta. Kutupaikalle naaras kaivaa pyrstön iskuin useita kutukuoppia. Kutuakti on monimutkainen tapahtuma, johon kuuluu useita vaistonvaraisia liikkeitä.

Nieriä on pitkäikäinen kala verrattuna loheen ja taimeneen. Esimerkiksi Huippuvuorilta on pyydystetty nieriä, joka painoi 15 kg ja jonka ikä oli 24 vuotta. Suomen ikäennätystä pitää hallussaan Inarijärvestä saatu 17-vuotias kala.

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieriän poikasen ensimmäistä ravintoa ruskuaispussivaiheen jälkeen ovat vesikirput, hankajalkaisäyriäiset sekä hyttysten ja mäkäräisten toukat. Ensimmäisen kesän jälkeen ne alkavat syödä pinnalla eläviä hyönteisiä, simpukoita ja kotiloita. Nieriä elää tällä ravinnolla ensimmäiset 4–6 vuotta. Vanhemmat raudut syövät myös pikkukaloja. Säännöllinen kaloista koostuva ruokavalio alkaa vasta kun nieriä on saavuttanut 25–30 cm pituuden.

Nieriä on monimuotoinen laji, josta on olemassa lohen ja meritaimenen tapaan mereen vaeltavia kantoja, mutta koska nieriä voi kutea myös seisovassa vedessä, tavataan nieriää myös hyvin pienissä vesistöissä, kuten tunturilammissa.

Tenojoen vaeltava nieriä nousee loka-marraskuussa jokeen ja puroihin kutemaan. Poikaset oleskelevat joessa 3–5 vuotta ja vaeltavat sitten kevättulvan mukana mereen. Meressä ne viihtyvät vain 2–3 kuukautta, jonka jälkeen ne nousevat takaisin synnyinseuduilleen.

Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet pitävät nieriää Suomen maukkaimpana ruokakalana. Sen liha on punertavaa ja jokseenkin rasvaista. Nieriä on myös suosittu kalastuksen kohde. Suomessa nieriäsaaliita on tilastoitu ainoastaan vapaa-ajan kalastuksen osalta. 1980-luvulla saatu saalis oli 30 tonnia ja ne saatiin melkein yksinomaan Lapin läänistä. Tärkein nieriän pyyntitapa on verkkokalastus. Lapissa harjoitetaan keväthangilla nieriän pilkintää, saalista saadaan myös heittovavalla ja perholla.

Kalakannan hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalakannan hoito on osoittautunut hankalaksi nieriän korkeiden ympäristövaatimusten takia. Ongelmaksi on ilmennyt myös Suomen verkkokalastus, joka poistaa nieriät vesistöistä yleensä jo ennen kuin ne ovat saavuttaneet pyyntikokonsa. Istuttamisen yhteydessä on otettava huomioon myös muut kalat. Nieriä on huono kilpailija eikä kykene taistelemaan yleensä esimerkiksi siian ja taimenen kanssa. Nieriäjärvien rehevöityminen on myös esteenä nieriän menestymiselle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 98–102. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Freyhof, J. & Kottelat, M.: Salvelinus alpinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 22.08.2013. (englanniksi)
  2. Ennätyskalarekisteri. Luettu 29.6.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]