Isolokki
| Isolokki | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Larus hyperboreus Gunnerus, 1767 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Isolokki (Larus hyperboreus) on arktisten merialueiden isokokoinen lokki.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Isolokki on hiukan isompi ja varsinkin vankkarakenteisempi kuin harmaalokki. Aikuisen höyhenpuku on pääosin valkoinen, sen siivet ovat päältä vaaleanharmaat, nokka on keltainen ja siinä on punainen kärkitäplä. Nuori lintu on vaaleanruskean kirjava ja sen nokka punertava, mustakärkinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Linnun pituus on 62-68 cm, siipien kärkiväli 150–165 cm ja paino 1,0–2,7 kg. Ääni muistuttaa harmaalokin pilkallista nauravaa kiljahtelua.
Esiintyminen [muokkaa]
Isolokki pesii arktisilla alueilla sekä Aasiassa, Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Euroopassa se pesii Islannissa, Huippuvuorilla, Novaja Zemljalla, Kaninin niemimaalla ja muilla arktisilla saarilla. Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on kooltaan 200 000–2 000 000yksilöä. Se talvehtii Pohjois-Atlantilla ja Tyynenmeren pohjoisosissa. Suomessa lajia tavataan merialueilla säännöllisesti lähinnä talvisin.
Elinympäristö [muokkaa]
Pesimäaiakana isolokit elävät rannikoiden ja järvien saarilla ja riutoilla, paikoin myös tundralla. Lisääntymisajan ulkopuolella ne kiertelevät rannikoita, vieraillen satamissa ja kaatopaikoilla, harvemmin sisämaassa.
Lisääntyminen [muokkaa]
Isolokki on yksiavioinen ja pesii sekä yhdyskunnittain että yksittäispareina. Se rakentaa pesänsä kalliolle tai maahan, joskus jäälle tai lumeen. Naaras munii tavallisesti kolme munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä neljä viikkoa. Emot hoitavat yhdessä myös poikasia, jotka ovat lentokykyisiä kuuden tai seitsemän viikon ikäisinä.
Ravinto [muokkaa]
Isolokit ovat kaikkiruokaisia. Pääravintona on kala mutta sille kelpaavat niin jätteet, raadot, nilviäiset kuin linnunmunat ja -poikaset.
Lähteet [muokkaa]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ Larus hyperboreus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Isolokki Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Isolokki (Larus hyperboreus)
- ITIS: Larus hyperboreus (englanniksi)
Sivulta puuttuu