Johan Ernst Gunnerus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johan Ernst Gunnerus

Johan Ernst Gunnerus (28. helmikuuta 1718 Christiania25. syyskuuta 1773 Kristiansund) oli norjalainen luonnontieteilijä ja piispa.

Johan Gunneruksen vanhemmat olivat Erasmus Gunnerus ja Anna Gerhard, skottilaista sukua. Johan kävi koulunsa Christianiassa, ja opiskeli filosofiaa ja teologiaa Kööpenhaminassa, Hallessa ja Jenassa, jossa hän sai maisterin paperit vuonna 1745. Vuosina 1755–1758 hän opetti Kööpenhaminassa, kunnes hänet valittiin Trondheimin piispaksi.

Gunnerus oli laajalti kiinnostunut luonnonhistoriasta ja keräsi huomattavan lajikokoelman Keski- ja Pohjois-Norjan matkoillaan. Vuonna 1760 hän oli perustamassa Trondheim Society seuraa, ja vuosina 1767–1773 hän toimi seuran johtotehtävissä. 1761 seura alkoi julkaista Det Trondhiemske Selskabs Skrifter -lehteä, nykyiseltä nimeltään Det Kongelige Norske Videnskabers Selskabs Skrifter. 1765 Gunnerus julkaisi lehdessä kuvauksen jättiläishaista, ja antoi sille tieteellisen nimen Cetorhinus maximus.

Gunnerus kirjoitti Flora Norvegican (1766–1772). Hän avusti Knud Leemiä tämän teoksessa Beskrivelse over Finmarkens Lapper (1767), jossa hän ensimmäisenä antoi tieteellisen nimen valkoviklolle ja isolokille.

Gunnerus oli ensimmäisenä sitä mieltä, että koska revontulet johtuivat auringon toiminnasta, oli revontulia oltava myös kuussa, Venuksessa ja Marsissa.

Kasviheimo ja -suku Gunnera on nimetty hänen kunniakseen (Meisner).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erklärung des Natur- und Völkerrechts nach den Grundsätzen des Herrn Darjes, 8 bd., 1748-52
  • Adskillige Anmærkninger, fornemmelig i Henseende til Mineralier i Nordland og Finmarken, 1761
  • Flora Norvegica, 1. osa Trondheim 1766, 2. osa Kööpenhamina 1772
  • Institutiones theologiæ dogmaticæ.