Tunturihaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tunturihaukka
Vaaleampi muoto Islannissa kuvattuna
Vaaleampi muoto Islannissa kuvattuna
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Jalohaukat Falconidae
Suku: Jalohaukat Falco
Laji: rusticolus
Kaksiosainen nimi
Falco rusticolus
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tunturihaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tunturihaukka Commonsissa

Tunturihaukka (Falco rusticolus) on Suomessa harvinainen jalohaukkoihin kuuluva petolintu. Tunturihaukka on Islannin kansalliseläin.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturihaukka on suurin jalohaukka. Linnun siivet ovat hyvin leveät, ja hieman pyöreäkärkiset. Linnun väritys yläpuolelta on tummansininen, hieman vaaleaa poikkijuovitusta pyrstön päällä ja selässä. Alapuolelta lintu on vaalea. Tunturihaukka on vaikea erottaa muuttohaukasta, ainoastaan siiven alapintojen välillä on vahva väriero. Tunturihaukka on myös hyvin vatsakas ja roteva, reilusti "atleettisempi" kuin muuttohaukka. Tunturihaukan vaalea muoto on lähes valkea, mutta linnussa on hieman mustaa juovitusta sekä selkä- että vatsapuolella. Kuvassa keskimmäinen lintu on vaaleaa muotoa. Vaalea lintu on ruumiinsuhteiltaan samankokoinen kuin tummempi muoto.

  • Koko:
    • Pituus: 53–63 cm
    • Siipiväli: 109–134 cm.
    • Paino: 1-2 kiloa.(Naaras koirasta painavampi)
  • Ääni: Käheä ja jankuttava "vrä(eh) vrä(eh)vrä(eh)...", sävyltään karkea ja kaksitavuinen.

Vanhin suomalainen rengastettu tunturihaukka on ollut 2 vuotta 18 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut 12 vuoden 11 kuukauden ikäinen islantilainen yksilö.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturihaukkaa esiintyy arktisilla rannikoilla ympäri Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa ja Aasiaa, ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut lajin elinvoimaiseksi.[1] Suomessa tunturihaukka on erittäin uhanalainen,[2] ja tapetun tai vahingoitetun linnun sekä munapesyeen ja pesäpoikueen ohjeellinen korvausarvo on 6 391 euroa.[3]. Lajin arvellaan taantuneen, johtuen vainosta ja munienkeruusta, mutta kilpailevan hypoteesin mukaan laji on aina ollut Suomessa erittäin vähälukuinen ja suuria kannanmuutoksia ei lähihistorian aikana ole tapahtunut. Laji esiintyy vain pohjoisimmassa Tunturi–Lapissa, vähälukuisena. Norjassa ja Ruotsissa haukan kanta on suurempi kuin Suomessa, sillä siellä on enemmän pystysuoria kalliopahtoja, jossa tunturihaukan on turvallista pesiä. Vaaleaa värimuotoa tavataan Islannissa ja Grönlannissa. Suomen tunturihaukkakanta on noin 30-50 paria. Koko maailman kannaksi arvioidaan 7000–17000 paria.

Vanhat tunturihaukat ovat paikkalintuja, nuoret liikkuvat jonkin verran. Pohjois-Kanadassa vanhat tunturihaukkanaaraat muuttavat talveksi etelämmäs, vain vanhat koiraat jäävät pesimäseuduille talveksi. Eurooppalalaisia nuoria lintuja tavataan talvisin vähälukuisena Itämeren alueella, ja toisinaan Keski-Euroopassa asti.[4][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeat, lähes pystysuorat kallioseinämät ovat tunturihaukan pesäpaikkoja. Pesäpaikkojen läheisyydessä on avaria tuntureita ja soita, joissa esiintyy tunturihaukan ravintoa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras munii huhtikuussa 3–4 munaa, joita se hautoo noin 35 vuorokautta. Poikaset viipyvät pesässä 45–50 vuorokautta. Tämän jälkeen emot ruokkivat poikasia vielä kuukauden, jonka jälkeen poikaset itsenäistyvät. Kaksivuotias lintu pystyy jo lisääntymään.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturihaukan ravinto on melko yksipuolista. Se syö mieluiten riekkoja ja kiirunoita. Jos näitä ei ole tarjolla, se tyytyy pienjyrsijöihin ja sopuleihin. Satunnaisesti tunturihaukka saalistaa myös kahlaajia ja vesilintuja, ja pesästä on joskus löydetty jopa metsähanhen jäänteitä. Vaelluksella olevat nuoret linnut syövät muutakin, sillä vaellusmailla ei välttämättä ole kanalinturavintoa tarjolla. Tunturihaukka pyydystää saaliinsa maasta tai ilmasta.

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Falco rusticolus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  2. Hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät linnut Ymparisto.fi. 2001. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 7.7.2010. .
  3. Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot 2008. Ympäristöministeriö. Viitattu 18.6.2010.
  4. Felix, Jiri; Hisek, Kvetoslav: Koko perheen suuri lintukirja, s. 125. Suom. Nuuja, Ismo; Palokangas, Risto. Vantaa: Kirjalito, 1988. ISBN 951-28-1683-0.
  5. Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 97. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-32-0006-x.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]