Jääkairausnäyte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jääkairausnäytettä otetaan porasta.
Tutkijoita esittelemässä valokuvaajalle Vostok-asemalla Etelämantereella porattua jäätä.
GISP2-jääkairausnäytteessä näkyy laserilla valaistaessa vaaleita kesäkerroksia ja tummia talvikerroksia.

Jääkairausnäyte on tutkimusta varten jäätiköstä porattu näyte. Paksulta jäätiköltä porattaessa näyte voi olla kilometrejä pitkä ja sisältää satojen tuhansien vuosien ikäistä jäätä. Jääkairausnäytteitä on porattu muun muassa Grönlannista, Antarktikselta ja vuoristojen jäätiköistä. Saatuja jäänäytteitä säilytetään alle metrin pituisina pötköinä kylmässä.

Jään kerroksia ja kemiallista koostumusta tutkimalla yritetään selvittää jään syntymisajan lämpötila ja jään syntymisaika. Jääkairausnäytteistä on mitattu muun muassa lämpötilasta riippuvat happi-isotooppisuhde ja deuteriumpitoisuus, sen sisältämien kaasukuplien hiilidioksidipitoisuus ja metaanipitoisuus sekä jään sisältämän muinaisen pölyn määrää kuvaavia ainepitoisuuksia.

Vanhassa jäässä voivat näkyä vaikkapa tulivuorenpurkaukset rikkipitoisuuden vaihteluina.

Tunnettuja jääkairausnäytteitä ovat Dye-3, GISP, GISP2, GRIP, NGRIP, EPICA ja Vostok.[1] Vanhan jään ajoittaminen on vaikeaa. Niinpä muun muassa GISP- ja NGRIP- näytteille on omat aika-asteikkonsa. Lähellä jään pintaa olevassa jäässä näkyy kerrostumia. Syvempää jäätä on koetettu ajoittaa oletetun jäätikön kasautumis- ja poisvirtausnopeuden perusteella, ja niin sanotuilla radioisotoopeilla. Mitä syvemmälle mennään, sitä suurempi jään ajoitusvirhe on, ja noin 100 000 vuotta kestäneen viime jääkauden aikana syntyneen jään ajoituksissa on jopa useiden tuhansien vuosien heittoja.lähde?

GISP2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GISP2-jääkairausnäytteen tarjoamia kerrostuman laskuun käytettäviä ajoituksia käytetään usein paleontologiassa. GISP2:n mukaan esimerkiksi lämmin Bölling-interstadiaali alkoi noin 14 700 vuotta sitten. Tämä vastaa GRIP-ajoituksena aikaa 13 500 vuotta sitten.selvennä

Tutkimusmenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jään ikä määritetään muun muassa siinä olevien hiilidioksidikuplien hiili-14-pitoisuuksista isotooppeihin perustuvalla iänmääritysmenetelmällä. Eri jääkairausnäytteiden perusteella määritetyissä kylmien ja lämpimien tapahtumien iänmäärityksissä on eroja: isotooppeihin perustuvat menetelmät ovat epätarkkoja. Esimerkiksi Vostok-jäänäytteestä on tehty 5 eri iänmääritystä, joiden poikkeama on kairauksen syvyydestä riippuen 300–7 000 vuotta.

Myös jään syntymislämpötila voidaan määrittää siinä olevien vedyn ja hapen isotooppien perusteella.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jäätutkimus Lapin yliopisto, Arktinen keskus. Viitattu 5.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]