Jääkairausnäyte

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääkairausnäytettä otetaan porasta.
Tutkijoita esittelemässä valokuvaajalle Vostok-asemalla Etelämantereella porattua jäätä.
GISP2-jääkairausnäytteessä näkyy laserilla valaistaessa vaaleita kesäkerroksia ja tummia talvikerroksia.

Jääkairausnäyte on tutkimusta varten jäätiköstä porattu näyte. Paksulta jäätiköltä porattaessa näyte voi olla kilometrejä pitkä ja sisältää satojen tuhansien vuosien ikäistä jäätä. Jääkairausnäytteitä on porattu muun muassa Grönlannista, Antarktikselta ja vuoristojen jäätiköistä. Saatuja jäänäytteitä säilytetään alle metrin pituisina pötköinä kylmässä.

Jään kerroksia ja kemiallista koostumusta tutkimalla yritetään selvittää jään syntymisajan lämpötila ja jään syntymisaika. Jääkairausnäytteistä on mitattu muun muassa lämpötilasta riippuvat happi-isotooppisuhde ja deuteriumpitoisuus, sen sisältämien kaasukuplien hiilidioksidipitoisuus ja metaanipitoisuus sekä jään sisältämän muinaisen pölyn määrää kuvaavia ainepitoisuuksia. Vanhassa jäässä voivat näkyä vaikkapa tulivuorenpurkaukset rikkipitoisuuden vaihteluina.

Tunnettuja jääkairausnäytteitä ovat Dye-3, GISP, GISP2, GRIP, NGRIP, EPICA ja Vostok.[1] Jään ikä määritetään muun muassa siinä olevien hiilidioksidikuplien hiili-14-pitoisuuksista isotooppeihin perustuvalla iänmääritysmenetelmällä.

  1. Jäätutkimus Lapin yliopisto, Arktinen keskus. Viitattu 5.5.2012.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.