Villiyrtti
.jpg)
Villiyrtit ovat luonnosta kerättäviä yrttejä ja salaattikasveja. Monet niistä, kuten voikukka, nokkonen, piharatamo, siankärsämö ja apilat, ovat tavallisia rikkaruohoja.[1] Hieman huonommin tunnettuja ovat käenkaali, maitohorsma, litulaukka, kellukka, poimulehti ja makea kallioimarre. Villiyrteiksi luokitellaan myös mm. koivun lehdet ja kuusenkerkät[2].
Kerääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokamiehenoikeuksien mukaan ruohovartisia kasveja saa kerätä myös yksityisomistuksessa olevilta mailta; sen sijaan esimerkiksi puunlehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Samasta kasviyksilöstä tai -kasvustosta ei tule riipiä kaikkia lehtiä. Luonnonsuojelualueilla myös villiyrttien kerääminen on kielletty.[3]
Villiyrtit kannattaa kerätä kuivalla säällä, etteivät ne pilaannu. Niitä ei tule kerätä saastuneilta tai likaisilta paikoilta, kuten teiden varsilta.[3] Joitakin villiyrttejä voi syödä sellaisenaan, mutta toiset kuivataan tai keitetään. Voimakkaanmakuiset yrtit kerätään nuorina, salaattikasvit ennen kukintaa ja kukat heti, kun ne ovat puhjenneet. Juuret kerätään syksyllä tai talvella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Villiyrtit villiyrtti.fi. Viitattu 24.9.2020.
- ↑ Kerää salaattiainekset ja villiyrtit luonnosta – 10 ilmaista herkkua anna.fi. Viitattu 24.9.2020.
- ↑ a b Keruuohjeet arktisetaromit.fi. Viitattu 24.9.2020.